Pakkanen ja Suoja olivat pinta-aloiltaan isoja tiloja. Siksi on luonnollista, etttä niiden pelloilla, niityillä ja metsillä on ollut runsaasti nimiä. Osa (kuten Suosillannotko tai Reksevä) on jo aiemmin mainittu sivustolla. Nimistö lienee osittain tuttua ainakin vanhemmalle sukupolvelle. Jotkut nimet (Haukimäenmoisio, Haukimäen pellot) pystyy paikallistamaan nimen perusteella. Muutama esiintyy myöhemmin syntyneiden tilojen nimissä (Maaniitty). Suurimman osan tässä käsitellyistä nimistä on kerännyt Arvo Lindholm 1931 - 1932.
Pakkasen maalla mainitaan olevan Myllymaanpalsta, joka oli metsää sekä Myllyniitty ja Myllymaa, jotka olivat peltoja. Nimet liittynevät Parilanjärven ja Haukijärven väliseen ojaan. Vielä Anne-Maria Mikkolan ja Päivi Pulkin 1979 keräämissä tiedoissa tätä ojaa sanotaan Myllyojaksi, sen ylittänyttä siltaa Myllysillaksi ja Pakkasen peltoa ojan varrella Myllytörmäksi. Myös Myllyvainio nimeä on käytetty. Ojassa sanottiin olevan koski, mutta myllyä siinä ei enää 1979 muistettu. Näin siis jo ajat sitten kadonnut mylly jätti jälkensä nimistöön.
Toinen mielenkiintoinen nimirypäs muodostuu Perkoo-nimistä. Pakkasella oli 30-luvulla tämännniminen pelto, samoin Ristihuhdanperkoo ja Perkojan metsä. Suojan mailta taas mainitaan Perkiö, Latoperkoo, Peräperkoo ja Mäkiperkoo. Tarkempaa sijaintia niille ei anneta. On mahdollista, että ne liittyvät metsän tai suon raivaamiseen pelloksi. Ne voivat tietysti olla myös ihan erillisiä maa-alueita.
Vanhoihin aikoihin tuntuisi viittaavan Kaskenvainio, pelto Pakkasen maalla. Kaskiviljelyä ei ole pitkään aikaan harastettu Hämeenkyrössä. Olisi myös mukava tietää, missä sijaitsivat Sillantaustanvainio, Isonvainionrinta, Vasikkakorpi tai Pariveräjänmaa.