Kun lapsena sai haavan jalkaansa tai käteensä, käski vanhempi väki laittamaan haavan päälle piharatamon lehden. Tosin kasvista käytettiin silloin jotain muuta nimeä, joka jotenkin liittyi rautaan. Rautalehti, jos oikein muistan. Tutkimusten mukaan kasvi sisältääkin bakteereja tuhoavaa ainetta. Kukaan ei kyllä muistaakseni kehottanut pesemään haavaa tai lehteä. Ehkä esimerkissä kiteytyvätkin kansanlääkinnän piirteet: kokemuksen mukanaan tuomaa tietoa, huonoa hygieniaa ja aimo annos taikauskoa. No, parempaakaan ei menneinä vuosisatoina ollut tarjolla.

Kasvien parantavasta vaikutuksesta oli perillä myös Kalle Linnusmäki. Muistitieto kertoo, että häneltä sai tarvittaessa lääkeyrttejä. Varsinaisena kansanparantajana hän ei kuitenkaan liene toiminut, kiinnostus kasveja ja puutarhaa kohtaan vei hänen aikansa. Linnusmäki tiesi muutenkin perinteisistä parannuskeinoista ja uskomuksista. K. Laitakarin haastattelemana (SKS KRA Hämeenkyrö, KRK 33, Laitakari K. 373, K. Linnusmäki 78 v.) hän on kertonut Parkanon Kuninkaan lähteen vettä käytetyn silmäsairauksien ja muidenkin vaivojen parantamiseen. Avunhakijat uhrasivat lähteeseen rahaa ja arvoesineitä. Hän kertoi näin tehdyn vielä 1870-luvulla.

Tunnettuja kansanparantajia ei kylässä ole ollut. Ida Ojaniemi (os. Mäenpää) tosin mainitsee K. Laitakarin haastettelemana (SKS KRA Mouhijärvi, Laitakari K. b2 187, Ojaniemi Ida, s. 1890 Hämeenkyrö), että Amanda Kinkki oli "noita". Lapsenpäästäjänä toiminut Amanda on mahdollisesti tuntenut myös luonnonlääkintäkeinoja. Muuten kyläläiset turvautuivat vaivojensa hoidossa seudulla tunnettuihin Ketunkiven Eevaan ja hänen tyttäriinsä, ikaalislaiseen Ojan isäntään (Juho Yli-Oja, k. 1943) ja Tyrvään Hultaan silloin, kun lääkärin apu ei auttanut tai sitä ei jostain syystä haluttu hakea. Muistitieto kertoo, että Tyrvään Hultan luona käytiin vielä 30-luvulla.

Yllä mainittujen lisäksi on tekstin lähteinä käytetty Jorma Ala-Maakalan ja Jaakko Valkaman antamia tietoja.

Lisätietoja