Rintamamies-lehti julkaisi 21.12.1938 jutun nimeltä "Marssilaulujen historiaa" (kiitos jutun löytäjälle). Yrjö Pitkäsen artikkeli käsitteli Oulun suojeluskuntapiirin kunniamarssia. Hän kertoo tekstissä kuulleensa kyseisen marssilaulun ensimmäistä kertaa soitettuna Hämeenkyrön Pakkasella 1918, laulettu sitä oli valkoisten joukoissa jo aiemmin. Laulun säveltäjä Martti Similä pyysi talon naisväeltä lupaa soitella salissa olleella pianolla. Lupa irtosikin pienen soittonäytteen jälkeen. Tilaisuudessa kuultiin myös marssilaulu, jolla ei vielä ollut virallista nimeä. Sitä oli sanottu "Kuularuiskukomppanian marssiksi", mutta se lienee myöhemmin omistettu Oulun suojeluskuntapiirille. Laulun sanat on kirjoittanut Toivo Kaitera. Laitan tähän näytteeksi pari ensimmäistä säkeistöä:

"Pyhä määrämme on, usko horjumaton:

Väkivallan me kaadamme, lyömme.

Emme nukkua voi, sotatorvet kun soi

ja pilvess' on päivät ja yömme.

 

Sulo Suomeni maa, veren, henkemme saa,

sen kummuille tahdomme kuolla.

Ja jos kentälle jään, niin muistaos tään:

me tapaamme tähdissä tuolla."

 

Lehtijutussa oli myös marssin nuotit, mutta en tekijänoikeussyistä uskalla niitä julkaista. Sanoittajan kuolemasta on jo kulunut vaaditut 70 vuotta. Äänitearkisto tietää kertoa, että oululainen laulukuoro Pohjan Laulu on levyttänyt marssin 90-luvulla.

Vielä takaisin Pakkaselle. Jutun kirjoittaja puhuu Pakkasen neideistä ja neitokaisista. Jäin miettimään, keitä he mahtoivat olla. Richterin tyttäret olivat kaikki jo tuolloin muuttaneet pois. Estlanderien lapset taas olivat pieniä. Ehkä pianolla soitetun marssin kuuntelijat olivat Julia tai Gustav Estlanderin sukulaisia, jotka olivat käymässä kartanossa.

 

 

Lisätietoja