Jatkan viimekertaisesta aiheesta. Minkälaisista asioista kyläläiset joutuivat käräjille vastaamaan teoistaan? Edelleen kyse on vuosista 1918 - 1928 ja käräjäoikeuden istunnoista. Jätetään tällä kertaa alkoholiin liittyvät jutut vähemmälle. Niitä toki riitti, ja melko lailla saman kaavan mukaan. Nuorehko mies hankki kieltolain aikana pirtua, humaltui ja aiheutti pahennusta tai vahingoitti jotakuta. Lisäksi olivat laittoman viinan valmistajat ja myyjät, niitäkin kylästä löytyi.
Ehkä erikoisin vastaan tullut juttu koski luvatonta yhdyselämää. Pariskunta, joka oli kuulutettu kolmasti, asui yhdessä Haukijärvellä. Heidän selityksensä oli, ettei heillä ollut varaa mennä naimisiin. He olivat kyllä lupautuneet niin tekemään saatuaan kuulla, että se kävisi ihan ilmaiseksi. Lopulta kävi niin, ettei heitä enää tavoitettu, ja juttu raukesi. Hämmästyin siitä, että vielä 1923 papisto vei tällaisen jutun käräjille. Varsinkin kun kylässä samaan aikaan oli toinenkin vihkimätön pariskunta, jolla oli useita lapsia. Heitä vastaan ei syytettä tiettävästi nostettu. Käräjille joutuneilla ei lapsia mainittu olleen.
Mistä sitten muuten käräjöitiin? Pari viljelijää sai syytteen siitä, ettei ollut luovuttanut määrättyä määrää viljaa valtiolle. Kumpikin vapautettiin, virhe oli ilmeisesti elintarvikelautakunnan merkinnöissä. Jutut liittyivät vuoden 1918 elintarvikepulaan. Kaksi äitiä haki lapselleen elatusapua. Toinen isäehdokas vapautettiin, toisessa tapauksessa asianomaiset olivat sopineet jutun keskenään. Muutama muukin juttu raukesi, kun sen paremmin kantaja kuin vastaajakaan ei ilmestynyt oikeuden istuntoon. Yhden talokaupan purkua haettiin käräjiltä, mutta oikeus ei ruvennut kauppaa purkamaan. Myös yksi testamentin valvonta oli esillä.
Ei kyläläisiä läheskään jokaisilla käräjillä näkynyt. Tilastoja ei ole käytettävissä, mutta luulen, että he olivat edustettuina suunnilleen väkimäärän mukaisessa suhteessa. Keskimäärin lainkuuliaista porukkaa siis.