Taisin alkuvuodesta luvata, etten juurikaan kirjoittaisi vuodesta 1918, vaikka muistovuotta vietetäänkin. Olen lipsunut lupauksestani, koska sattuma aika paljon määrää näiden tekstien aiheita. Tällä kertaa se toi käteeni Tuulikki Pekkalaisen kirjan Lapset sodassa 1918. Olen toki aiemminkin tiennyt, että sodan molemmilla puolilla taisteli (tai ainakin oli mukana) hyvin nuoria poikia, vielä lähes lapsia. Olen myös tiennyt, että lapsia joutui äitiensä mukana vankileireille. Kirjoitan tätä, koska kirjasta löytyi tuttu nimi.

Hämeenlinnan vankileirin vankiluettelosta on kirjailija löytänyt Toivo Mäkisen Hämeenkyröstä. Syntymäaika 1.8.1902 täsmää Hämeenkyrön kirkonkirjoihin. Sodassa ja leirillä ollessaan hän oli 15-vuotias. Hänen kerrotaan olleen maatyömies ja hänen omaisekseen on mainittu Vihtori Mäkinen. Hänet vangittiin 1.5. Vesalassa lähellä Lahtea. Leiriltä vapautumisesta ei ole merkintää. Kirjoittaja ei ole löytänyt häntä heinäkuussa vapautettujen luetteloista. Toisaalta hänen nimellään ei luettelossa ole valtiorikosoikeuden aktia, mikä viittaisi siihen, ettei hän ole oikeuden eteen joutunut. Hänen isänsä nimellä sellainen todennäköisesti on, mutta sitä ei ole vielä digitoitu. Ehkä hän siis lähti isänsä mukana sotaan ja joutui vangituksi Vesalassa. Myöhemmin hänet siirrettiin Hämeenlinnaan ja todennäköisesti vapautettiin sieltä ennen kuin kuolema alkoi niittää leirillä suurinta satoaan. Muita perheenjäseniä ei aktiluetteloissa ole, joten Toivon äiti ja pikkuveli lienevät jääneet Haukijärvelle.

Toinen nuorena sotaan mukaan joutunut haukijärveläinen oli Otto Söderling. Hänelle on olemassa valtiorikosoikeuden akti, jonka olen joskus Kansallisarkistossa lukenut. Hän oli syntynyt huhtikuussa 1902 ja oli siis ehtinyt täyttää 16 vuotta ennen kuin jäi vangiksi Lahden lähellä. Hän oli ollut töissä Erkkilässä, kun mouhijärveläiset punakaartilaiset olivat ottaneet sieltä hevosen ja pakottaneet Oton ajomieheksi. Hän oli sitten seurannut kaartilaisia kuskina aina Lahden tienoille saakka. Pakottamisesta on olemassa Emma Erkkilän antama todistus. Otto vapautettiin Hämeenlinnan vankileiriltä heinäkuun alussa. Valtiorikosoikeus antoi hänelle kuitenkin kahden vuoden ehdollisen tuomion, joten se ei tainnut täysin uskoa pakkottamiseen.

Otto siis joutui sotaan omien sanojensa mukaan pakosta. Toivon motiivista ei ole tietoa. Ehkä hän oli jo tuolloin mukana työväenliikkeen toiminnassa jollakin tavalla ja lähti muiden innoittamana punakaartiinkin. Sekä sotaan pakotetuista että aatteen takia mukaan lähteneistä lapsista löytyy esimerkkejä myös tämän päivän sotatantereilta. Surullisia tarinoita. Otto Söderlingin myöhemmistä vaiheista ei ole kovin paljon tietoa. Toivo Mäkinen kaatui talvisodassa.

 

Lähde: Pekkalainen Tuula, Lapset sodassa 1918, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2014

Lisätietoja