Torpparin oli mahdollista vahvistaa talon kanssa tekemänsä kontrahti kymmenen vuoden välein käräjillä ja säilyttää näin oikeutensa torppaan. Näin teki myös Kaarle Juhonpoika Mäkelä 1899 Hämeenkyrön ja Viljakkalan talvikäräjillä. Virallisesti käytettiin termiä kiinnityksen hakeminen taloon vakuudeksi torpan kontrahdin pysyväisyydestä.  Ikaalisten tuomiokunnan ilmoitusasiain (sisälsi kiinnitysasiat) pöytäkirjat on digitoitu vuoteen 1918 saakka, ja tarkoitukseni on katsoa, löytyykö niistä Haukijärven taloja ja torppia koskevia pykäliä. Selkeen torpan kontrahti on säilynyt alkuperäisenä.

Mäkelän alkuperäinen torpparisopimus vuodelta 1880 on kopioitu pöytäkirjaan. Siinä on tietenkin määritelty torpan rajat. Maasto on varmaan niin muuttunut, ettei tuota aluetta hyvin tuntevankaan liene helppo sanoa, miten ne aikoinaan ovat kulkeneet. Alueen sisällä oli soita, jotka torpparin piti ojittaa ja tehdä pelloksi tai niituksi. Mielenkiintoinen on sopimuksen kolmas kohta. Sen mukaan "torppa pitää muutettaman vasikkahaan mäkeen". Missä rakennus mahtoi alun perin sijaita?

Sopimuksessa oli tietysti määritelty torpan vuokra. Sitä maksettiin rahana ja työpäivinä, joita oli 15, niistä viisi hevosen kanssa. Osuus Heinoon sillasta sekä Antinarossa kolme niittylatoa piti pitää kunnossa, samoin aidat talon viljelyksiä vastaan. Erikseen kiellettiin torpparilta metsänraiskaus, puutavaran myynti ja eläinten ruuan myynti. Näillä ehdoilla sai torppari asua torppaa 30 vuotta, ja tarkastuksen jälkeen mahdollisesti lopun elämäänsä.

Kontrahti on osin vaikeaselkoista nykysuomeen tottuneelle. En esimerkiksi kunnolla ymmärrä, mitä Härkämäkeen liittyvä teksti tarkoittaa. Mahdollisesti torpan karja sai laiduntaa siellä ja torppari sai ottaa sieltä puutavaraa.

Torppari Kaarle Mäkelä oli ottanut kiinnityksen Hillun taloon ensimmäisen kerran 1880. Hän oli uusinut sen 1889. Hänen pyynnöstään oikeus uudisti jälleen kiinnityksen 10 vuodeksi.

Lisätietoja