Nyt olisi sopiva aika päättää sodissa kaatuneiden kyläläisten kantakortteja tarkasteleva sarjamme. Valitettavasti se ei ole mahdollista, sillä Toivo Mäkisen, Uuno Malkamaan ja Taavetti Rajalan kortteja ei ole vielä digitoitu. Kansallisarkiston sivut ovat muutoksen alla, ja lisää kortteja saadaan ilmeisesti vasta ensi vuoden puolella. Palataan asiaan silloin. Katsotaan nyt kuitenkin kolmen muun kortteja.
Paavo Suoja asui Mouhijärvellä 1923, kun lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan. Se oli noin 11 kuukauden mittainen, ja hän vapautui asepalveluksesta täysin palvelleena syyskuussa 1924. Palveluspaikka oli 5. erillinen konekiväärikomppania, jonka sijaintia en tiedä. Kantakortin mukaan hän oli tuolloin naimaton ja sotilasarvoltaan sotamies. Hänen aseensa oli raskas konekivääri. Myös pituus, paino ja saappaan koko on kortissa kerrottu. Lokakuussa ja marraskuussa 1939 hän osallistui YH:een ja sotatoimiin hän liittyi joulukuussa. Joukko-osastosta on kaksi erilaista merkintää: 1.KKK/T-JR4 ja 2.KKK/JR 65. Kantakortin mukaan hän toimi ampujana. Hän kaatui helmikuussa 1940.
Paavo Uusikulku lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan toukokuussa 1935. Hän vapautui täysin palvelleena Tampereen rykmentistä Lahden Hennalassa heinäkuussa 1936. Hän oli kortin mukaan naimaton, kuulunut Suodenniemen suojeluskuntaan viiden vuoden ajan ja sotilasarvoltaan alikersantti. Jostain syystä kantakortin kääntöpuolelle on tehty pelkästään merkintä kaatumisesta. Tiedämme muista lähteistä, että hän oli avioitunut ennen sotaa ja asui Haukijärvellä. Hän kaatui Kannaksella 23.12.1939. Tarkempi kaatumispaikka oli Muolaan Leipäsuo. Hänet siunattiin kentälle jääneenä Suodenniemellä. Sotapolku-sivustolla on hänen sotilaskuvansa. Hänen joukko-osastonsa oli X/Os.B eli Osasto Berg, jonka taistelutoimintaa tuohon aikaan on kuvattu Suodenniemi aiheisessa blogissa.
Kauko Ylijoki vietti lapsuutensa lastenkodissa. Kun asevelvollisuus koitti 1943, hän oli maatyömiehenä Palon kylässä. Hänen lähin omaisensa oli Tampereella asunut sisar. Hän oli naimaton, sotilasarvoltaan sotamies ja saanut kiväärimiehen koulutuksen (Jv. kk. 5). Puolen vuoden koulutuksen jälkeen matka vei rintamalle. Hänen joukko-osastonsa oli Esik./III/JR 7. Sen sotapolku löytyy em. sivustolta. Hän kaatui Äyräpäässä heinäkuussa 1944. Myöhemmin samassa kuussa hän olisi täyttänyt 20 vuotta. Kantakortin mukaan hänen ruumiinsa jäi kentälle. Toisen lähteen mukaan hänet olisi kuitenkin haudattu Hämeenkyröön.
Sellaisia sodissa kaatuneita, joilla oli jonkinlainen kytkös Haukijärveen, oli muitakin. Mainittakoon tässä kaksi esimerkkiä. Eino Hautalan isä oli Pakkasella töissä ja perhe asui entisessä Niemen torpassa. Eero Rajala kävi koulunsa Haukijärvellä, vaikka perhe jo tuolloin asui Mouhijärvellä Tiisalan Rajalassa. Hänen äitinsä oli kotoisin Keskiseltä.
Maamme 102-vuotiaaseen itsenäisyyteen kuuluu sodan ja rauhan vuosia, puutetta ja hyvinvointia, surua ja iloa. Siihen on aina kuulunut myös uskoa tulevaisuuteen. Niin Haukijärvelläkin. Muistetaan itsenäisyyspäivänä sotaponnistuksia, mutta myös rauhan aikana parempaa tulevaisuutta rakentaneita kyläläisiä. Hyvää itsenäisyyspäivää!