Valtiorikosoikeuksien aktien digitointi jatkunee ensi vuoden puolella. Katsotaan tänään yhtä tapausta, joka ei ehkä ole aivan tyypillinen. Kyseessä on ensinnäkin nainen. Heitä toki oli syytettyinä valtiorikosoikeuksissa, mutta suuri enemmistö oli kuitenkin miehiä.  Lisäksi hän seurasi punakaartin mukana antautumiseensa saakka, vaikka ei kantanutkaan asetta. Ja hän asui Haukijärvellä vain muutaman vuoden ja tulee siksi vain mainituksi sivustolla. Kyseessä on Alina (joskus muodossa Alida) Välkki.

Alina oli syntynyt Urjalassa kesällä 1894. Oikeuteen joutuessaan hän oli siis 24-vuotias. Hänen perheensä asui Kylmäkoskella. Hän oli naimaton. Hän oli käynyt kansakoulun ja kaksivuotisen karjakkokoulun. Hän oli ehtinyt olla karjakkona Pakkasella parin vuoden ajan. Melkein yhtä pitkään hän oli kuulunut Haukijärven työväenyhdistykseen. Punakaartissa hän oli ollut vapaaehtoisena eikä ollut saanut palkkaa. Hämeenkyrön suojeluskunta arvioi, että hänellä oli hyvä palkka. Se myös luonnehti häntä kiivaaksi, työteliääksi, hyväksi työssään ja lakkoyllyttäjäksi. Häntä ei haluttu takaisin Haukijärvelle, vaan ehdotettiin lähetettäväksi toiselle paikkakunnalle.

Mitä hänen rikoksensa sitten olivat? Hän oli toiminut punakaartissa ruuanlaittajana ja myöhemmin sairaanhoitajana. Se riitti avunannoksi valtiopetokseen. Hän oli seurannut Haukijärven komppaniaa Lahteen saakka. Asetta hän ei ollut kantanut. Suojeluskunnan lausunto väittää, että hän lähetti kaiken kartanon voin punakaartilaisille ja vei mennessään maitoastioita. Alina itse kiisti astioiden viemisen ja väitti isännän käskeneen lähettää voita punakaartille.

Alina sai kahden vuoden kuritushuonerangaistuksen, kuitenkin ehdollisena neljän vuoden koeajalla. Suojeluskunta ei ollut vaatinut hänen pitämistään vangittuna ja myös Hämeenlinnassa häntä kuulustellut Viljo Helme ehdotti hänen laskemistaan vapaalle. Ilmeisesti hän pääsi lähtemään Hämeenlinnasta, jossa oli vankileirillä, pian 15.8.1918 annetun tuomion jälkeen.

Todennäköisesti hän meni kotiinsa Kylmäkoskelle ja yritti saada oman alansa töitä.  Seuraava havainto hänestä on vuodelta 1920, kun hänet hyväksyttiin Toijalan tietopuolisen karjanhoitokoulun karjakkojen jatko- ja tarkastuskarjakkojen valmistuskurssille. 1921 hän sai palkinnon lypsystä Sääksmäen kirkonpuolen maamiesseuran näyttelyssä. Pian sen jälkeen seurasi avioliitto vankilasta vapautuneen Väinö Selkeen kanssa, lapsen saaminen ja Amerikkaan lähtö. Nuoret olivat varmaankin tutustuneet Alinan asuessa Haukijärvellä. 

Lisätietoja