Blogi

Ihmettelin joskus ilmoitusta, jossa Palomäessä asunut puuseppä K. Voutilainen etsi puusepäntöitä. Jos olisin vähän nähnyt vaivaa, olisin toki sivustolta löytänyt vastauksen siihen, kuka puuseppä oli. Fanni Mustajärvi avioitui Kalle Voutilaisen kanssa. Vanhoja lehtiä selatessani törmäsin ilmoitukseen uudestaan ja päätin ottaa selvää, mitä lähteet tietävät Voutilaisesta. Kuinka pitkään hän asui Mustajärvenkulmalla, sitä eivät lehtitiedot kerro. Kenties vain kuukausia, korkeintaan kuitenkin vuoteen 1923.

Kalle Voutilainen syntyi joulukuun lopussa 1888 Kuopion maaseurakunnassa. Hänen vanhempansa olivat mäkitupalaisia Ryönän kylässä. Hän oli perheen neljäs lapsi. Hän sai vielä kaksi nuorempaa sisarusta. Kalle kävi kansakoulun. Ripille hän pääsi 1904. Samana vuonna hänen isänsä kuoli. 1906 seurasi muutto Helsinkiin. Helsingin kirkonkirjoja ei ole vielä digitoitu tuolta ajalta, joten emme saa tietää, kenen luokse hän meni asumaan. Jossain vaiheessa hän pääsi puusepän oppiin, sillä Helsingin Sanomat kertoi helmikuussa 1917, että puuseppä Kalle Voutilainen ja Fanny Matilda Mustajärvi oli vihitty. Fanni oli muuttanut ensin Pirkkalaan, missä oli ollut pesijättärenä Pitkäniemen sairaalassa. Sieltä hän siirtyi Tampereelle. Helsinkiin hän muutti 1913.

Mikä sai nuorenparin tulemaan Hämeenkyröön? Kenties levottomat ajat tai Fannin kaipuu kotiseudulle. Ilmoitus vuodelta 1923 kertoo, että Kalle teki töitään kirkonkylässä. Hän toimi aktiivisesti nuorisoseurassa kuuluen sen johtokuntaan ja esiintyen sen tilaisuuksissa. Myös Fanni oli mukana toiminnassa. Kalle kuului  Hämeenkyrön Osuuskaupan hallitukseen. 1926 hän kuitenkin laittoi talonsa myyntiin. Myös osa työvälineistä oli käynyt tarpeettomiksi, sillä hän vaihtoi ammattia.

Hämeenkyrön historian III osa tietää kertoa sivuilla 409 - 410, että hänestä tuli ensin Hämeenkyrön Osuuskaupan Miharin myymälän hoitaja ja 1928 itsenäinen kauppias. Myymälä sijaitsi ensin Sasinahteen puolivälissä ja vuodesta 1938 lähtien uudessa talossa parinsadan metrin päässä siitä. K. Voutilainen & Kumpp. ilmoitti ahkerasti Hämeenkyrön Sanomissa. Ilmeisesti hän jatkoi kauppiaana työuransa loppuun. Kun hän 1965 kuoli, merkittiin ammatiksi kauppias ja asuinpaikaksi Lemmakkala.

Hämeenkyrön Sanomat tiesi kertoa heinäkuussa 1925, että entisen torpparin tytär Elsa Lyydia Salomäki Kalkunmäestä oli pyytänyt muuttokirjaa Kangasalle. Tavallinen seurakunnallisten ilmoitusten pikkutieto, ei muuta. Paitsi, että Elsa Lyydia Ihantola (Salomäki) oli tuohon aikaan jo avioliitossa ja kahden lapsen äiti. Silti hän seurakunnan kirjanpidossa oli edelleen entisen torpparin tytär. Henkikirjoittaja puolestaan merkitsi hänet irtolaiseksi. Miten tämä oli mahdollista?

Selitys on tietysti se, että Elsa muutti 1914 Kanadaan. Hän avioitui siellä 1916, ja myös tytär ja poika syntyivät siellä. Tieto avioliitosta ei ehkä kantautunut Hämeenkyrön seurakunnalle ainakaan dokumentin muodossa. Siirtolaisiksi lähteneet pysyivät Suomessa kotiseurakuntansa jäseninä, tosin heidät kai jossain vaiheessa alettiin merkitä poissaoleviksi. Vielä 60-luvun kuolleiden luettelossa näkee Yhdysvalloissa ja Kanadassa kuolleita entisiä hämeenkyröläisiä. Tieto heidän kuolemastaan on jotain kautta (omaiset, ulkoministeriö) tullut Suomeen ja Hämeenkyröön.

Elsa perheineen palasi Suomeen toukokuussa 1925. Muistitieto kertoo, että he viettivät jonkin aikaa Haukijärvellä. Elsan veljenpoika muisti kuulleensa puhuttavan hankaluuksista saada avioliitto virallistettua Suomessa. Mahdollisesti he kävivät myös Pöytyältä lähtöisin olleen puolison Kalle Anttilan kotiseudulla. Uusi koti löytyi Kangasalta Leivin kylästä. Vihittiinkö heidät uudestaan Suomessa? Ei sentään. Kangasalan Sanomien mukaan avioliitto Kanadassa on kirjattu Kangasalan seurakunnan tietoihin.

 

Lähteenä on tekstissä mainittujen lisäksi käytetty Elsan ja Kallen kanadalaista vihkitodistusta sekä Empress of Scotland-laivan matkustajaluetteloa. Ne lienen joskus tallentanut Ancestry.com:sta, sillä en löydä linkkiä niihin esimerkiksi FamilySearch-palvelusta.

Vanhojen sanomalehtien lisäksi on Kansalliskirjasto digitoinut myös aikakauslehtiä. Huvikseni etsin niistä tietoja haukijärveläisistä. Kovin paljoa en löytänyt, mikä oli odotettavissakin. Tänään hiukan siitä, mitä nuo lehdet kertovat Kerttu Lehtosalon elämästä. Jokainen voi itse miettiä, kuinka oikea tuo satunnaisten mainintojen antama kuva on. 

Kerttu Lehtosalo näyttää olleen uransa alkupuolella aktiivinen toimija paikallisessa opettajayhdistyksessä. Hän oli varajäsenenä yhdistyksen ensimmäisessä toimikunnassa 1906, valittiin jossain vaiheessa varsinaiseksi jäseneksi ja tuli ainakin vielä 1919 valituksi erovuoroisena uudestaan johtokuntaan. Hänet valittiin 1917 edustamaan paikallisyhdistystä Helsingissä pidettyyn kokoukseen. Hän osallistui 1922 valtakunnalliseen opettajakokoukseen Viipurissa ja tuli valituksi ohjesääntövaliokuntaan. Matka Viipuriin onnistui varmaan hyvin, koska oli kesäaika. Jäin kuitenkin miettimään, miten hän kulki eri kouluilla pidetyissä paikallisyhdistyksen kokouksissa. Jossakin mainittiin niitä pidetyn neljä vuoden aikana. Ainakin talviaikaan tarvittiin varmaan ennakolta varattu hevoskyyti. 

Hän pyrki myös kehittämään ammattitaitoaan. 1920 hän sai 400 markan kuunteluapurahan. Termi on outo, ehkä se kuitenkin tarkoitti luennoille osallistumista. 1923 hän sai apurahan osallistuakseen Raahen seminaarissa pidettyihin luentokursseihin. Virkistyksen puolelle taisi mennä kouluylihallituksen 1917 mahdollisesti myöntämä vapaakylpypaikka. Palkankorotus (ikälisä) tuli viiden vuoden työskentelystä. Niitä hänelle myönnettiin myöhemminkin työvuosien karttuessa.

Harrastuksista löytyy pari mainintaa. Lehtosalo oli Suomen matkailijayhdistyksen jäsen. Aiemmin olenkin maininnut hänen matkoistaan parissakin tekstissä. Kun hän lisäksi matkusti opettajayhdistyksen edustajana, hän varmaan tarvitsi tietoa matkakohteistaan, majoittumisesta ja aikatauluista. Ehkä yhdistyksen tuottamia materiaaleja saattoi käyttää hyväksi myös opetuksessa. Suomen Lähetyssanomat vuodelta 1916 puolestaan kertoo, että hän toimitti Suomen Lähetysseuralle toukokuussa yhdeksän markka ja viisi penniä. Summa vaikuttaa jonkinlaiselta keräystuotolta. Ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa siitä, oliko lähetystyö lähellä Lehtosalon sydäntä.

Jatketaanpa taas tätä sarjaa, kuten isommatkin julkaisut näkyvät tekevän. Mitä kylässä tapahtui 1928?

Aloitetaan niistä, joiden maallinen matka päättyi. Toisilla jo iäkkäinä, joillakin kovin nuorena. Elämästä erkanivat Toini Haukipää, Vilhelmiina Keskinen, Juho Hellsten (Kahila) ja Evert Laaksonen Hämeenkyrössä. Olga Peltomäki kuoli Uudessakaupungissa, Lyyli Mustajärvi Suodenniemellä ja Jaakko Kaunisto Helsingissä.

Avioliittoon kuulutettiin Arvo Mustajärvi ja Martta Erkkilä sekä luultavasti myös Svantte Perttu ja Elli Karhiniemi. Svantte nimittäin otti naimakirjan Mouhijärvelle lokakuussa.

Seurakunnasta muuttivat Sylvi Mäkelä Tampereelle ja Hilja Mäkelä Pohjois-Pirkkalaan, Laina Mustasilta Kuusankoskelle sekä Martti Erkkilä perheineen Tyrväälle. Aika vähän oli kyläläisiä mainittu tuon vuoden kirkollisissa ilmoituksissa.

Muuta mainittavaa tuolta vuodelta oli ainakin Erkkilän huutokauppa, josta olen joskus aiemmin kirjottanut erikseen. Erkkilässä myös pidettiin lokakuussa kokous talon vuokra-alueiden järjestelytoimitusta varten. 1928 pidettiin kunnallisvaalit. Valtustoon tulivat valituiksi Frans Mustasilta, Kalle Haukipää ja Toivo Mäkinen. Edellisen vuoden maidontuotannosta laatupalkintoja saivat I sarjassa G. Estlander, II sarjassa F. Yliviidanoja, H. Sillanpää ja K. Haukipää sekä III sarjassa K. Ketola ja M. Mäkelä. Viimeksi mainitun henkilöllisyydestä ei tietenkään ole täyttä varmuutta. Pakkaselle tehtiin uusi heinäsuuli.

Vuoden 1928 Hämeenkyrön Sanomat on nykyisin vapaasti verkossa luettavissa. Aionkin joskus käydä nuo lehdet ajan kanssa läpi. Kun niitä aikoinaan katsoin nopeasti mikrofilmiltä, saattoi jokin asia mennä ohi silmien. Täydennetään siis juttua myöhemmin, jos aihetta on.

Olen näissä teksteissä toisinaan käsitellyt lähdeaineistoja, joita sivustolla on hyödynnetty. Tässä taas yksi sellainen.

Vanhemmat lukijat varmaan muistavat vielä, kuinka aiemmin piti täyttää vuoden alussa henkikirjoituslomake. Tiedot niistä koottiin asiakirjaksi, jota sanotaan henkikirjaksi. Kansallisarkisto on pari vuotta sitten digitoinut vuosien 1960, 1965, 1970 ja 1975 henkikirjojen aakkoselliset hakemistot. Niitä tosin pääsee selaamaan vain arkistolaitoksen sisäisessä verkossa käyttöluvan saatuaan. Sinänsä paikallishistoriaa tutkivan kannalta hakemiston selaaminen on hullun hommaa. Varsinainen henkikirja olisi erittäin todennäköisesti tehty kylittäin (ainakin 50-luvun henkikirjat on), jolloin haukijärveläisten etsiminen sieltä olisi paljon yksinkertaisempaa. Kun en kuitenkaan tiedä, milloin henkikirjat digitoidaan, päätin aloittaa selaamisen. Lisäksi 1960 on sivuston rajavuosi, on siis hyvä katsoa, ketä kylässä tuolloin asui. Sain tehtyä hiukan sukututkimustakin.

Hakemistoon on kirjattu henkilön koko nimi, naisilla myös tyttönimi, syntymäaika, puolison nimikirjaimet, äänestysalueen, kylän, talon ja perheen numero sekä joitakin huomautuksia. Olen nyt edennyt M-kirjaimeen saakka. Ensin katsoin vain tuttuja sukunimiä. Sitten huomasin, että hukkaan sillä tavalla ne kylässä asuneet, joita mahdollisesti en nimestä tunnista. Niinpä rupesin katsomaan myös äänestysalueen ja kylän numeroa. Haukijärveläiset kuuluivat tuohon aikaan pääsääntöisesti ensimmäiseen äänestysalueeseen. Osa Mustajärvenkulmaa kuitenkin kuului toiseen äänestysalueeseen ja osa lisäksi yhdeksänteen alueeseen. Nämä taas tunnistaa siitä, että kylän numero on neljä.

No, mitä sitten olen tähän mennessä löytänyt? Muutamia syntymävuosia on selvinnyt, kylästä/kylään muuttojen ajankohta on tarkentunut ja joitakin aviopuolisoita voin lisätä aiemmin kylässä asuneille. Muutamia avioliittoja olen jättänyt aiemmin kirjaamatta, koska olen arvellut niiden solmimisajaksi 60-lukua. Koska asianomaiset on kuitenkin merkitty puolisoina vuoden 1960 henkikirjaan, ovat he selvästikin käyneet vihillä jo 50-luvun puolella. Joitakin tietoja tarkistelen vielä. Lisäyksiä tulee sivustolle vähitellen. Jatkan selaamista taas jonakin päivänä, kun ehdin piipahtaa arkistossa.

Lisätietoja