Blogi

Sivustolla on ollut erillinen kuvagalleria kohta kymmenen vuotta ja kuvia siihen on kertynyt jo lähes 900. Kuvien katselijat ovat varmasti huomanneet gallerian ulkoasun ja toimintojen muuttuneen pari päivää sitten.

Miksi muutos, kun vanhakin toimi?

Kuten joskus ilmaisten ohjelmien kanssa käy, käytössä olleen galleriaohjelmiston ylläpito loppui kehittäjien siirryttyä kohti uusia haasteita. Virheiden korjauksia ja uusia versioita ei ole enää muutamaan vuoteen ilmestynyt. Tästä aiheutui jonkinlainen tietoturvariski. Lisäksi ohjelmisto ei ollut enää täysin yhteensopiva sivutilan taustaohjelmien kanssa ja toimivien asetusten teko vaati tasapainoilua. Näistä syistä uuden galleriaohjelmiston etsiminen tuli ajankohtaiseksi.

Mikä muuttui ja mitä uutta?

Uusi galleria toimii pääosin samoin kuin vanhakin, etusivulta pääsee kuvien katseluun joko sivun vasemman reunan valikosta tai klikkaamalla suoraan haluamsa albumin otsikkokuvaa. Muutamia uusia tai aiemmasta poikkeaviakin toimintoja on. Kuvia voi katsella erikokoisina Kuvien koot -painikkeen alta löytyvällä valikolla (katso kuva alla).

Lue lisää...

Yksittäisen kuvan katselusta pääse takaisin esikatselukuviin, edelliseen kuvaan tai seuraavaan kuvaan kuvan yläpuolella oikealla olevilla nuolipainikkeilla (edelliseen ja seuraavaan kuvaan pääsee myös näppäimistön nuolinäppäimillä). Haku samoin kuin linkit viimeksi lisättyihin kuviin ja albumeihin löytyvät gallerian etusivun vasemmasta reunasta.

Kommentointimahdollisuus löytyy jokaisen kuvan alapuolelta. Kommentit eivät tule automaatisesti näkyviin, vaan ne menevat ensin tiedoksi sivuston ylläpitäjille. Kommentit erityisesti kuvien tunnistamattomista henkilöistä ovat edelleen tervetulleita.

Vielä tehtävää

Kuvat siirrettiin galleriaohjelmistosta toiseen koneellisesti eikä siirto onnistunut aivan täydellisesti. Kuvan otsikoksi tuli tiedostonimi ja aikaisempi kuvan otsikko näkyy nyt kahteen kertaan kuvan lisätiedoissa. Osasta kuvia tekstit on korjattu käsin, mutta suuri osa on korjaamatta.

Varsinaisen sivuston puolelta galleriaan johtavat linkit eivät tällä hetkellä välttämättä toimi, koska galleriasivujen osoitteet muuttuivat. Linkit on tarkoitus käydä läpi ja korjata lukuun ottamatta blogiteksteisssä olevia linkkejä, niiden läpikäyminen on turhan iso urakka.

Korttien lähettämismahdollisuutta uudessa galleriassa ei ole, mutta pulmaan löytyy varmaan ratkaisu ennen joulusesonkia.

Palautetta toivotaan

Mitä mieltä olet muutoksesta? Löysitkö jotain outoa? Kaipaatko lisää ohjeita? Ovatko kirjaimet liian pieniä (niitä voi kyllä suurentaa selaimessa painamalla CTRL ja + -näppäimiä)? Kerro ihmeessä ajatuksesi sivuston palautesivulta löytyvällä lomakkeella tai suoraan samalta sivulta löytyvään sähköpostiosoitteeseen.

Lisäkuvat ovat tervetulleita, niistäkin voi vinkata palautelomakkella tai sähköpostiin. Nopeasti mieleen tulee mopo. Oliko Haukijärvellä mopoja jo 1950-luvun lopussa ja olisiko niistä säilynyt kuvia?

 

 

Viimeksi kirjoittelin puuseppä, kauppias Kalle Voutilaisesta. Kiinnitin huomiota siihen, että Palomäessä asuessaan hän käytti postiosoitteenaan Haukijärveä. Niin teki myös Väinö Mustajärvi 1927 ilmoittaessaan talon myynnistä. Jos olen oikein ymmärtänyt, ei kummankaan ilmoituksen aikaan postia vielä kuljetettu Mustajärvenkulmalle. Se saatiin perille asukkaiden itsensä hakemana. Jotenkin olisin olettanut, että Palomäkeen ja Metsäkirmolle olisi posti haettu mieluummin Herttualasta. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ollut. Ehkä Hiirikalliolta hakijoita riitti niin, että kirjeet tulivat perille.

Palataanpa vielä tuohon taloon, jota Väinö Mustajärvi myi 1927. Se saattoi olla puuseppä Voutilaisen entinen talo. Tämä tosin ei omassa ilmoituksessaan antanut talosta yhtä tarkkoja tietoja. Sijainti joen rannalla on kuitenkin molemmissa. Kenties Väinö Mustajärvi oli ostanut talon 1926, mutta ei halunnut muuttaa siihen asumaan ja pani talon siksi myyntiin. Ostajalla oli myös kytkentä Haukijärvelle. Lauri Heinosen vanhemmat pitivät kylässä kauppaa.

Sitten surullinen kohtalo sodan ajalta. Päivitin hiljattain sivustolle tiedon Olavi Laineen kuolemasta sotavankeudessa Neuvostoliitossa. Katsotaan nyt, mitä seurakunnan kuolleiden luettelo kertoo asiasta. Hänet merkittiin luetteloon muista merkinnöistä päätellen heinäkuussa 1942. Kuolinajaksi on ensin merkitty kesäkuu. Se on kuitenkin myöhemmin viivattu yli ja korjattu marraskuuksi. Huomautus-sarakkeessa on merkintä, että hän oli kadonnut Paatenessa. Tekstiä on enemmän, mutta sitä ei voi lukea, sillä sen päälle on kirjoitettu "Kuoli Neuvostoliitossa 29.11.1942". Ilmoitus kuolemasta näyttäisi tulleen 13.8.1945. Suomen sodissa 1939 - 1945 menehtyneet-tietokanta kertoo kuolinpaikan, joka oli Tsherepovets. Ilmeisesti Olavi Laine jäi kesäkuussa vangiksi Paatenessa, joutui Tsherepovetsin vankileirille ja kohtasi siellä kuolemansa marraskuussa. Kirkonkirjoissa hänen ammatikseen merkittiin työmies ja kotikyläkseen Kalkunmäki.

Ihmettelin joskus ilmoitusta, jossa Palomäessä asunut puuseppä K. Voutilainen etsi puusepäntöitä. Jos olisin vähän nähnyt vaivaa, olisin toki sivustolta löytänyt vastauksen siihen, kuka puuseppä oli. Fanni Mustajärvi avioitui Kalle Voutilaisen kanssa. Vanhoja lehtiä selatessani törmäsin ilmoitukseen uudestaan ja päätin ottaa selvää, mitä lähteet tietävät Voutilaisesta. Kuinka pitkään hän asui Mustajärvenkulmalla, sitä eivät lehtitiedot kerro. Kenties vain kuukausia, korkeintaan kuitenkin vuoteen 1923.

Kalle Voutilainen syntyi joulukuun lopussa 1888 Kuopion maaseurakunnassa. Hänen vanhempansa olivat mäkitupalaisia Ryönän kylässä. Hän oli perheen neljäs lapsi. Hän sai vielä kaksi nuorempaa sisarusta. Kalle kävi kansakoulun. Ripille hän pääsi 1904. Samana vuonna hänen isänsä kuoli. 1906 seurasi muutto Helsinkiin. Helsingin kirkonkirjoja ei ole vielä digitoitu tuolta ajalta, joten emme saa tietää, kenen luokse hän meni asumaan. Jossain vaiheessa hän pääsi puusepän oppiin, sillä Helsingin Sanomat kertoi helmikuussa 1917, että puuseppä Kalle Voutilainen ja Fanny Matilda Mustajärvi oli vihitty. Fanni oli muuttanut ensin Pirkkalaan, missä oli ollut pesijättärenä Pitkäniemen sairaalassa. Sieltä hän siirtyi Tampereelle. Helsinkiin hän muutti 1913.

Mikä sai nuorenparin tulemaan Hämeenkyröön? Kenties levottomat ajat tai Fannin kaipuu kotiseudulle. Ilmoitus vuodelta 1923 kertoo, että Kalle teki töitään kirkonkylässä. Hän toimi aktiivisesti nuorisoseurassa kuuluen sen johtokuntaan ja esiintyen sen tilaisuuksissa. Myös Fanni oli mukana toiminnassa. Kalle kuului  Hämeenkyrön Osuuskaupan hallitukseen. 1926 hän kuitenkin laittoi talonsa myyntiin. Myös osa työvälineistä oli käynyt tarpeettomiksi, sillä hän vaihtoi ammattia.

Hämeenkyrön historian III osa tietää kertoa sivuilla 409 - 410, että hänestä tuli ensin Hämeenkyrön Osuuskaupan Miharin myymälän hoitaja ja 1928 itsenäinen kauppias. Myymälä sijaitsi ensin Sasinahteen puolivälissä ja vuodesta 1938 lähtien uudessa talossa parinsadan metrin päässä siitä. K. Voutilainen & Kumpp. ilmoitti ahkerasti Hämeenkyrön Sanomissa. Ilmeisesti hän jatkoi kauppiaana työuransa loppuun. Kun hän 1965 kuoli, merkittiin ammatiksi kauppias ja asuinpaikaksi Lemmakkala.

Hämeenkyrön Sanomat tiesi kertoa heinäkuussa 1925, että entisen torpparin tytär Elsa Lyydia Salomäki Kalkunmäestä oli pyytänyt muuttokirjaa Kangasalle. Tavallinen seurakunnallisten ilmoitusten pikkutieto, ei muuta. Paitsi, että Elsa Lyydia Ihantola (Salomäki) oli tuohon aikaan jo avioliitossa ja kahden lapsen äiti. Silti hän seurakunnan kirjanpidossa oli edelleen entisen torpparin tytär. Henkikirjoittaja puolestaan merkitsi hänet irtolaiseksi. Miten tämä oli mahdollista?

Selitys on tietysti se, että Elsa muutti 1914 Kanadaan. Hän avioitui siellä 1916, ja myös tytär ja poika syntyivät siellä. Tieto avioliitosta ei ehkä kantautunut Hämeenkyrön seurakunnalle ainakaan dokumentin muodossa. Siirtolaisiksi lähteneet pysyivät Suomessa kotiseurakuntansa jäseninä, tosin heidät kai jossain vaiheessa alettiin merkitä poissaoleviksi. Vielä 60-luvun kuolleiden luettelossa näkee Yhdysvalloissa ja Kanadassa kuolleita entisiä hämeenkyröläisiä. Tieto heidän kuolemastaan on jotain kautta (omaiset, ulkoministeriö) tullut Suomeen ja Hämeenkyröön.

Elsa perheineen palasi Suomeen toukokuussa 1925. Muistitieto kertoo, että he viettivät jonkin aikaa Haukijärvellä. Elsan veljenpoika muisti kuulleensa puhuttavan hankaluuksista saada avioliitto virallistettua Suomessa. Mahdollisesti he kävivät myös Pöytyältä lähtöisin olleen puolison Kalle Anttilan kotiseudulla. Uusi koti löytyi Kangasalta Leivin kylästä. Vihittiinkö heidät uudestaan Suomessa? Ei sentään. Kangasalan Sanomien mukaan avioliitto Kanadassa on kirjattu Kangasalan seurakunnan tietoihin.

 

Lähteenä on tekstissä mainittujen lisäksi käytetty Elsan ja Kallen kanadalaista vihkitodistusta sekä Empress of Scotland-laivan matkustajaluetteloa. Ne lienen joskus tallentanut Ancestry.com:sta, sillä en löydä linkkiä niihin esimerkiksi FamilySearch-palvelusta.

Vanhojen sanomalehtien lisäksi on Kansalliskirjasto digitoinut myös aikakauslehtiä. Huvikseni etsin niistä tietoja haukijärveläisistä. Kovin paljoa en löytänyt, mikä oli odotettavissakin. Tänään hiukan siitä, mitä nuo lehdet kertovat Kerttu Lehtosalon elämästä. Jokainen voi itse miettiä, kuinka oikea tuo satunnaisten mainintojen antama kuva on. 

Kerttu Lehtosalo näyttää olleen uransa alkupuolella aktiivinen toimija paikallisessa opettajayhdistyksessä. Hän oli varajäsenenä yhdistyksen ensimmäisessä toimikunnassa 1906, valittiin jossain vaiheessa varsinaiseksi jäseneksi ja tuli ainakin vielä 1919 valituksi erovuoroisena uudestaan johtokuntaan. Hänet valittiin 1917 edustamaan paikallisyhdistystä Helsingissä pidettyyn kokoukseen. Hän osallistui 1922 valtakunnalliseen opettajakokoukseen Viipurissa ja tuli valituksi ohjesääntövaliokuntaan. Matka Viipuriin onnistui varmaan hyvin, koska oli kesäaika. Jäin kuitenkin miettimään, miten hän kulki eri kouluilla pidetyissä paikallisyhdistyksen kokouksissa. Jossakin mainittiin niitä pidetyn neljä vuoden aikana. Ainakin talviaikaan tarvittiin varmaan ennakolta varattu hevoskyyti. 

Hän pyrki myös kehittämään ammattitaitoaan. 1920 hän sai 400 markan kuunteluapurahan. Termi on outo, ehkä se kuitenkin tarkoitti luennoille osallistumista. 1923 hän sai apurahan osallistuakseen Raahen seminaarissa pidettyihin luentokursseihin. Virkistyksen puolelle taisi mennä kouluylihallituksen 1917 mahdollisesti myöntämä vapaakylpypaikka. Palkankorotus (ikälisä) tuli viiden vuoden työskentelystä. Niitä hänelle myönnettiin myöhemminkin työvuosien karttuessa.

Harrastuksista löytyy pari mainintaa. Lehtosalo oli Suomen matkailijayhdistyksen jäsen. Aiemmin olenkin maininnut hänen matkoistaan parissakin tekstissä. Kun hän lisäksi matkusti opettajayhdistyksen edustajana, hän varmaan tarvitsi tietoa matkakohteistaan, majoittumisesta ja aikatauluista. Ehkä yhdistyksen tuottamia materiaaleja saattoi käyttää hyväksi myös opetuksessa. Suomen Lähetyssanomat vuodelta 1916 puolestaan kertoo, että hän toimitti Suomen Lähetysseuralle toukokuussa yhdeksän markka ja viisi penniä. Summa vaikuttaa jonkinlaiselta keräystuotolta. Ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa siitä, oliko lähetystyö lähellä Lehtosalon sydäntä.

Lisätietoja