Blogi

Kuka kylässä asuneista on tullut sinne pisimmän matkan päästä? Vaikea kysymys, siispä rajataan sitä hiukan. Tarkastellaan seuraavassa vain syntymäpaikkoja. Toki moni on voinut ennen Haukijärvelle asettumistaan piipahtaa kaukana, jopa valtameren takana, mutta jätetään sellainen nyt sivuun. Käytännön syistä jaetaan tarkastelu ajallisesti kahtia, sotiin rajoittuvaan aikaan ja sotien jälkeiseen aikaan.

Ennen sotaa kylässä asuneista melko pitkän matkan oli kulkenut Kristian Malinen. Hän oli syntynyt Kuhmossa, muuttanut myöhemmin Tampereelle ja sieltä 1912 Hämeenkyröön. Haukijärvelle Maliset tulivat 20-luvun alussa. Malinen kuoli jo 1924. Ehkä kerron hänen vaiheistaan jossain vaiheessa tarkemmin. Matkaa Kuhmosta Hämeenkyröön tulee yli 400 kilometriä.

Sodan aikana Haukijärvellä asui ainakin kirvulaisia ja inkeriläisiä, joista jälkimmäiset olivat kulkeneet pitkän matkan. Joskus voin heidänkin reissuaan katsoa hiukan tarkemmin, useimpien syntymäpaikat löytyvät lähteistä. Myöhemmin kylään asettui lähinnä Viipurin läänin Pyhäjärveltä lähteneitä. Pitkä matka heilläkin, suoraan Hämeenkyröön ei tainnut tulla kukaan. Oliko Salmista kotoisin olleella Saulamon perheellä vielä pitempi matka? Etäisyys sekä Pyhäjärvelle että Salmiin lienee yli 400 kilometriä. Kun meidän piti katsoa syntymäpaikkoja, niin mainittakoon, että Matti Tiittanen oli syntynyt Pietarissa.

Asuihan Haukijärvellä myös Ruotsissa syntyneitä. Kun he viipyivät vain lyhyen aikaa Pakkasella, on heidät kirjattu ainoastaan näihin blogiteksteihin, ei varsinaiselle sivustolle. Muita ulkomailta Haukijärvelle kulkeutuneita en tiedä. Olisi toki hyvin mahdollista, että joku kylään asettunut olisi käynyt syntymässä vaikka Amerikassa. Yhtään havaintoa sellaisesta ei kuitenkaan ole tullut vastaan. Korjatkaapa lukijat, jos olen jonkun pitkämatkalaisen kokonaan unohtanut, henkilöitä kun näillä sivuilla on melkoinen määrä.

Haukijärven koulun arkistoa penkoessani löysin valokuvan, josta osa on tuossa alapuolella. Kuvan takana on teksti: "Tohtori Valtimo ja koulusisar B. Rantala tarkastamassa terveydentilaa koululla 1947 syksyllä". Otin kuvasta mukaan vain osan, koska jonossa seisoneet tytöt olivat ilman vaatteita ja ainakin osa heistä oli mahdollisesti tunnistettavissa. Ilmeisesti yksityisyyden suoja ei ollut kovin tärkeä tuohon aikaan. Valitettavasti samalla jäi pois opettaja Niittymäki, jonka läsnäolo viittaa siihen, että tarkastettavat olivat alakoululaisia.

Lue lisää...

Arkistossa oli myös 30- ja 40-luvulla koulussa olleiden oppilaiden terveyskortteja. En käynyt niitä tutkimaan, koska useimpien tuolloin koulua käyneiden kuolemasta ei ole vielä kulunut 50 vuotta. Sen verran kuitenkin äitini korttia katsoin, että laitoin muistiin, mitä oppilaista tuolloin tutkittiin. Henkilötietojen lisäksi korttiin oli kirjattu pituus, paino, näiden poikkeama normaalista sekä opettajan ja kouluhoitajan merkintöjä terveydestä. Kortin kääntöpuoli oli varattu lääkärintarkastukselle. Sinne kirjattiin yleisvaikutus, oliko kalpeutta tai vähäverisyyttä, ruumiinviat, tuberkuloosi, isot imurauhaset ja muut taudit sisäelimissä, näkökyky, kuulokyky, trakooma, taudit korvissa, nenässä tai nielussa, syhelmät ja syöpäläiset, vialliset hampaat, muu huomioitava ja hoito-ohjeet.

Itselleni oli yllätys, että lääkäri kävi koululla tarkastamassa oppilaita jo 30-luvulla. En omalta kouluajaltani sellaista muista, mutta todennäköisesti lääkäri silloinkin meidät tutki joko koululla tai sitten vastaanotollaan kirkonkylällä. Tuberkuloosi taisi olla  aiemmin nuorten ihmisten yleisin kuolinsyy. Sen havaitseminen jo alkuvaiheessa oli tärkeää. Lasten tarkastukset olivat siinä suhteessa avainasemassa ja tarjosivat mahdollisuuden muutenkin kohentaa kasvuikäisten terveydentilaa.

 

Viime viikolla huomasin, että arkistolaitos on digitoinut Kyröspohjan isojakoon liittyvän kartan, joka koskettaa myös Haukijärveä. Aikani karttaa ihmeteltyäni tulin siihen tulokseen, että se esittää Haukijärventien vartta Herttualan rajalta aina Mustasillalle asti. Joskus olen näissä teksteissä miettinyt, oliko tien varrella asutusta aiemmilla vuosisadoilla. Karttaan ei asumuksia ole merkitty. Tietä näyttäisivät 1700-luvun lopussa reunustaneen vain metsä ja niityt.

Mutta mennäänpä nimiin. Ne löytyvät karttaa seuraavilta sivuilta. Numeroilla 136  ja 137 on Kirvesjärven perkoota. Sitten numerot 138 - 141 tuovat jonnekin, jonka arkistolaitos näyttää tulkinneen Lammanmaaksi, mutta joka joissakin luettelon nimissä voisi olla myös Lomman (niitty tai perkoo). Vaikka olen noilta kulmilta lähtöisin, on nimi ihan outo. Pitää yrittää sitä jäljittää. Mutta jatketaan matkaa. 144 - 149 viittaavat Heinoon alueeseen. Ja Mustasuolle tullaan sen jälkeen, numeroissa 150 - 158.

Isojaossa tehtiin myös aluevaihtoja eri talojen kesken. Tuossa yhteydessä ilmeisesti Herttualan ja Kyröspohjan sekä Kalkunmäen ja Kyröspohjan talojen välillä. Esimerkiksi alue, jolle myöhemmin syntyi Salomäen talo, näyttäisi isojaossa siirtyneen Kyröspohjasta Kalkunmäkeen.

Vielä hiukan nimistä. Itselleni oli yllätys,että Korsu (joka tosin on Herttualan puolella) on noin vanha nimi. Mikähän lienee nimen alkuperä? Että Mustasilta on vanha nimi, ei varsinaisesti ole yllätys. Heinoo sen sijaan on. Olin kuvitellut, että nimi tulisi Heinon perheestä. Ehkä onkin päinvastoin. Perhe sai nimensä paikasta, jossa asui.

Taannoin kirjoitin tsaarin ajan asevelvollisista. Totesin silloin, että Frans Oskar Äärilä sai arvonnassa varsin pienen numeron (3), joka mahdollisesti tarkoitti vakinaiseen palveluun joutumista. Katsotaan nyt, miten hän päätyi syntymäpitäjästään Kauvatsalta Parilan Äärilään eli Erkkilään. Hän syntyi 1863 Kauvatsan Piitanojan Unton talon Vähä-Rukan torpari Erland Heikinpojan ja tämän vaimon Karoliina Vilhelmiina Kallentyttären ensimmäisenä lapsena. Sisaruksia hänellä oli kaikkiaan kuusi, heistä tosin ainakin yksi kuoli pienenä. Erland kuoli 1881. Karoliina jatkoi torpan pitoa ilmeisesti kahden vanhimman poikansa avustamana. Ehkä juuri tähän vaiheeseen liitttyy se, ettei Frans Oskar ehtoollisellakäyntimerkintöjen perusteella näyttäisi joutuneen vakinaista asepalvelusta suorittamaan. Arpanumero on merkitty hänelle vuonna 1885 alkavaan rippikirjaan. Siinä hänelle on lisäksi merkitty sukunimi Jokinen. Se voi viitata siihen, ettei hänellä ollut tarkoituksena jäädä kotitorppaa hoitamaan.

Frans Oskar avioitui 1889 Emma Loviisa Uusi-Äijälän kanssa. Tämä oli kotoisin Kullaan Ahmauksen kylän Uusi-Äijälän talosta ja talollinen Matti Abrahaminpojan ja tämän vaimon Kaisa Loviisa Antintyttären 1866 syntynyt nuorin tytär. Nuoripari asettui asumaan Vähä-Rukan torppaan. Vanhin tytär Iida Maria ehti syntyä Kauvatsalla ennen kuin perhe muutti kesällä 1890 Hämeenkyröön, Parilan Erkkilään.

Äärilän edellinen talollinen Mikko Mikonpoika oli ostanut Suojan talon ja muuttanut 1888 perheineen Suojalle. Pian hänestä kuitenkin tuli itsellinen, ja Josua Honkolin osti Suojan. Mikon vävy Ivar Juhonpoika taisi olla hetken aikaa isäntänä Äärilässä, mutta viimeistään 1890 hänestäkin tuli itsellinen. Niin Mikko Mikonpoika kuin Ivar Juhonpoikakin muuttivat myöhemmin perheineen Mouhijärvelle. Frans Oskar ja Emma Loviisa Äärilän myöhempiä vaiheita on kuvattu sivustolla.

Ihan muuta etsiessäni törmäsin Hämeenkyrön syyskäräjien pöytäkirjassa vuodelta 1870 Haukijärveen liittyvään juttuun. Vaikka se menee sivuston käsittelemän ajan ulkopuolelle, katsotaan sitä hiukan. Torpparien oli mahdollista hakea torpparisopimuksensa vahvistamiseksi kiinnitystä oikeuden istunnossa. 1870 sellaista haki sivustollakin esiintyvä Mikko Jaakonpoika Haukipää. Kontrahti vahvistettiin oikeuden päätöksellä. Parasta on ehkä se, että pöytäkirjaan on kirjattu Mikko Jaakonpojan ja Hillun silloisen isännän Karl Eliaanpojan väliset suomenkieliset sopimukset. Ne eivät ole kovin yksityiskohtaiset, lieneekö asioista sovittu tarkemmin suullisesti. Mutta lukekaapa itse, en käy niitä tähän kirjaamaan.

 Kukon (Kukonniemen, myöhemmin mahdollisesti Kukkolan) torppa oli perustettu 1859. Perustajat kuitenkin muuttivat sieltä pois 1869 muututtuaan sitä ennen torppareista itsellisiksi. Haukipää taas oli perustettu jo 1700-luvulla. Edellinen torppari kuoli 1868. Mikko Jaakonpoika tuli torppariksi jo samana vuonna vaimonsa Rakel Taavetintyttären kanssa. Seuraavana vuonna he saivat viljeltäväkseen myös Kukon maat. Torpparin suorittamista maksuista ja muista velvoitteista päätellen Kukko oli selvästi pienempi kuin Haukipää. Mielenkiintoinen velvoite oli kerran viidessä vuodessa omalla hevosella suoritettu kaupunkireissu Turkuun.

Mikko Jaakonpoika oli kotoisin Kuotilan Luojuun torpasta. Rakel taas oli Viljakkalan puolelta Lavajärveltä, Koivuniemen torpasta. He olivat avioituneet 1861. Molemmat ehtivät olla vuosikausia palveluksessa taloissa ennen kuin heistä 1867 tuli Parilan Keskisen torppareita. Siellä he viipyivät vain pari vuotta. Rakel kuoli 1876. Seuraavana vuonna Mikko avioitui Matilda Taavetintyttären kanssa. Heidän perheensä onkin esitelty sivustolla.

Tekstissä mainittujen lisäksi lähteenä on käytetty Hämeenkyrön seurakunnan rippi- ja historiakirjoja (SSHY:n jäsensivuilla)

Lisätietoja