Blogi

Eri lähteistä on löytynyt hiukan lisätietoa Pakkasella joskus töissä olleista. Kirjaan ne nyt tähän, etteivät pääse unohtumaan. Aloitetaan Adolf (Aatte) Vähäsestä. Muistokirjoitus (kiitos sen löytäjälle) Karjatalous-lehdessä 5.6.1942 vahvistaa, että Lotinanpellossa 1941 kaatunut Vähänen oli toiminut lyhyehkön ajan karjakkona Hämeenkyrön Pakkasella. Vähänen oli suorittanut  Toijalan tietopuolisen karjanhoitokoulun 1933. Häntä luonnehdittiin hiljaiseksi, vaatimattomaksi ja tehtävissään tunnolliseksi. Hän oli perheetön.

Karjakkona Pakkasella oli myös Vilho Siren. Hänestä tietävät vanhat sanomalehdet kertoa seuraavaa. Uusi Aura-lehdessä julkaistiin 1915 Mustialan kaksivuotiseen käytännöllistietopuoliseen karjanhoitokouluun päässeiden nimet, joukossa Vilho Siren Hartolasta. Aamulehti kertoi 1921 Vilho Sirenin valmistuneen tarkastuskarjakoksi Tyrvään tietopuolisesta karjanhoitokoulusta ja tulleen määrätyksi Euraan. Tyrvään Sanomat julkaisi heinäkuussa 1926 Tyrväällä avioliittoon kuulutettujen nimet. Tarkastuskarjakko Vilho Siren Hartolasta ja talon tytär Hely Irene Kaarle Vihattulan kylästä olivat mukana. Pian avioitumisensa jälkeen pariskunta tuli Pakkaselle. Pois he lähtivät vuoden 1930 aikoihin. Valitettavasti heidän myöhemmistä vaiheistaan ei ole tietoa. En myöskään saanut selville, oliko Vilho syntynyt Hartolassa. Hely oli syntynyt Tyrväällä 1895.

Omia vanhoja muistiinpanojani selaamalla löysin tiedon, että palvelija Emma Eriika Niemi Haukijärveltä oli 1930 kuulutettu avioliittoon työmies Josef Virtasen kanssa. Tämä oli Kyröskoskelta. Emma Niemi oli tuolloin 58-vuotias. En löytänyt Josef Virtasta kirkonkirjoista, mikä ei monen kylän alueelle levittäytyneestä Kyröskoskesta välttämättä ole kovin ihmeellistä. Kenties hän oli sama Josef Virtanen, jonka vaimo kuoli 1925.

Kun kävin rippikirjoja läpi tätä tekstiä varten, tuli jotenkin tunne, että olen kertonut saman jutun jo aiemmin. En ole, Taavetti Oskari Koiviston vaiheista en ole kirjoittanut aiemmin. Mutta niin se vain on, että aika samanlaisia kyläläisten elämäntarinat olivat 1800-luvun lopussa ja seuraavan vuosisadan alussa. Ehkä niistä on kuitenkin hyvä muistuttaa, onhan meidän nykyinen elämänmenomme aika erilaista.

Taavetti Oskari Juhonpoika syntyi Kiikoisissa 12.10.1856. Sukunimeä hänellä ei tuolloin ollut. Isä Juho Aaponpoika oli renkinä Kuorsumaan kylässä. Vaimonsa Justiina Isakintyttären kanssa hänellä oli tuolloin viisi lasta. Heitä syntyi vielä kolme lisää, nuorin Juhon kuoleman jälkeen 1861. Ilmeisesti Juho ehti ennen kuolemaansa alkaa Tanhuanpään itselliseksi. Joka tapauksessa Justiina asui Tanhuanpäässä uuden puolisonsa Taavetti Antinpojan kanssa. Tämä kuoli 1867. Heille syntyi yksi lapsi, joka kuoli pienenä. Justiina asui lastensa kanssa, kunnes nämä muuttivat aikanaan pois kotoa. Hän kuoli 1918.

Taavetti lähti rengiksi 1874. Hän ehti olla palveluksessa useammassa lähiseudun torpassa ennen kuin 1878 muutti Mouhijärvelle. Renginpaikka löytyi Karin Hannulasta. Sieltä matka jatkui seuraavana vuonna Hämeenkyröön, Tokoisten Rossalle. Hän siirtyi Kyröspohjan Haimalan kautta Haukijärven Suojalle ja sieltä edelleen Pakkaselle 1882. Viimeistään Haukijärvellä hän tapasi Kierikkalasta lähtöisin olleen Matilda Kustaavantyttären. He avioituivat 1883. Parrin Koivistolta lähti samana vuonna torppari Tuokkolaan. Ilmeisesti Richter katsoi Taavetin ja Matildan sopiviksi torppareiksi. Niinpä he tulivat Koivistolle jo 1883. Loppu onkin sivustolla.

Joskus aiemmin käsittelin kyläläisten kuolinsyitä ajanjaksolla 1913 - 1922. Tarkoitukseni oli jatkaa aiheesta joillakin myöhemmillä, esimerkiksi sotaa seuranneilla vuosilla. Valitettavasti kuolinsyitä alettiin Hämeenkyrössä koodata 1940-luvun puolivälistä lähtien. Toki näiden koodilukujen merkitys löytyy verkosta, mutta toistaiseksi en ole saanut motivoitua itseäni kuolinsyiden läpikäymiseen koodilistan avulla. Mouhijärvellä ei koodeja käytetty, vaan kuolinsyyt kirjattiin suomeksi.

Tällä kertaa hiukan siitä, mitkä syyt veivät lapsia ja nuoria hautaan vuosina 1923 - 1967. Nuoriksi olen laskenut kaikki alle 30-vuotiaat, niin vastasyntyneet kuin nuoret aikuisetkin. Taas rajoitutaan Haukijärvellä asuneisiin. Kaikkiaan löysin 20 nuorena kuollutta kyläläistä noilta vuosilta. Lapsikuolleisuus väheni vuosien mittaan. Vuosi 1927 oli erityisen synkkä. Silloin kuoli neljä lasta kylästä, yksi heistä tosin asui Helsingissä. Lisäksi yksi lapsi syntyi kuolleena. Vuoden 1948 jälkeen en huomannut nuorena kuolleita kyläläisiä. Mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä oikeampia kuolinsyyt ovat. Sairaita lapsia ja nuoria käytettiin lääkärissä avun saamiseksi.

Sitten kuolinsyistä. Kolmelle nuorelle on tuberkuloosi aiheuttanut kuoleman, samoin kolme kuoli jonkinlaiseen influenssan tai flunssan jälkitautiin. Lisäksi yhdelle on kuolinsyyksi merkitty yskä. Kahdelta pieneltä lapselta ja yhdeltä nuorelta aikuiselta kuolinsyy puuttui kokonaan, aikuiselta varmaan siksi, että hän kuoli muualla. Kaksi kuolemaa aiheutui verenmyrkytyksestä, aivokalvontulehduksesta ja heikkoudesta. Viimeksi mainitut olivat vastasyntyneitä. Myös alkoholi päätti kaksi elämää. Toisen kuolinsyyksi on merkitty alkoholimyrkytys, toinen kuoli viinaan. Molemmat kuolivat kieltolakiaikana. Yksittäisiä pikkulasten kuolinsyitä olivat kramppi ja mahaportin kouristus.

Tämänkertainen aihe oli aika synkkä. Lasten kuolinilmoitusten teksteissä lohduttauduttiin usein sillä, että lapsena kuollut välttyi elämän mukanaan tuomilta suruilta ja kärsimyksiltä. Ensi kerralla toivottavasti jotain valoisampaa.

Aamulehti uutisoi 16.6.1929 Hämeenkyrössä pidetystä karjanäyttelystä. Näyttely pidettiin Laitilassa ja osallistujat olivat kaikki hämeenkyröläisiä. Lehti kertoo tietenkin palkintojen saajat, lisäksi jutusta käy selville, että näyttelyssä oli mukana 84 eläintä, joista noin 50 oli lehmiä ja 22 sonneja. Haukijärveläisiä ei palkittujen eläinten omistajien joukossa näytä olevan. Sen sijaan ansiomerkkejä heillekin myönnettiin.

Näyttelyssä jaettiin Maatalousseurojen Keskusliiton muistorahoja ansioituneille maatyöntekijöille. Hopeisen ansiomerkin saivat muiden muassa työnjohtaja Taavetti Vihtori Kivelä ja palvelijatar Emma Eriika Niemi. Pronssisen ansiomerkin saaneita kyläläisiä olivat ainakin hevosmies Kalle Vihtori Pajunen, työmies Martti Emil Tonttila, hevosmies Vihtori Lehtinen ja työmies Armas Alfred Viidanoja. Kaikki eivät toki enää tuossa vaiheessa asuneet kylässä. Katsotaan palkittuja hiukan tarkemmin.

Taavetti Vihtori Kivelän tunnemme paremmin nimellä Kalliopohja. Hän toimi myöhemmin postinkuljettajana. Emma Niemi käytti aiemmin sukunimeä Halla. Hän tuli Pakkaselle töihin 1908 ja viihtyi siellä ainakin 20-luvulle saakka. Kalle Pajunen oli myös töissä Pakkasella. Hänet mainitaan joissakin lähteissä kuskiksi. Perhe, jossa lapsia oli ainakin kuusi, tuli Haukijärvelle viimeistään 1916 ja muutti pois 30-luvun alussa. Tonttilan, Lehtisen ja Viidanojan perheet on esitelty sivustolla. Martti Tonttila oli palkitsemisen aikaan jo pitkään asunut Mahnalassa.

Tällä kertaa hiukan siitä, mitä sanomalehdet kertoivat 20- ja 30-luvulla kylän postioloista ja linja-autoliikenteestä. Aloitetaan postista. Vuosi 1928 näyttää olleen merkittävä tässä suhteessa. Aamulehti uutisoi joulukuussa 1927, että seuraavan vuoden alusta lähtien järjestetään linjalla Mouhijärven postitoimisto - Haukijärven postipysäkki toimitettava maalaiskirjeenkanto kuudesti viikossa. Aiemmin se oli tapahtunut neljä kertaa viikossa. Sama lehti kertoi helmikuussa 1928, että maaliskuun alusta alkaen järjestetään maalaiskirjeenkanto linjalle Haukijärven postipysäkki - Parila - Uusi-Pukara. Kylä sai siis lehtensä tuoreena ja Parilassa ja Mustajärvenkulmalla asuneet selvisivät lyhyemmällä postinhakumatkalla, jos eivät odottaneet mitään kiireellistä viestiä.

Sivustolle on kirjattu, että Frantsila aloitti linja-autoliikenteen Haukijärveltä 1926. Lehti-ilmoitusten valossa näyttää siltä, että liikenne alkoi jo edellisenä vuonna. "Autoliikenne linjalla Hahmajärvi - Herttuala - Siuro - Tampere aloitetaan 22 p:nä kesäkuuta" luki ilmoituksessa, jonka Aamulehti julkaisi 21.5.1925. Tämän jälkeen kerrottiin lähtöajat, mutta ei liikennöitsijää. Samana vuonna oli liikenteessä myös Herttualasta Tampereelle kulkenut vuoro, jota ilmoituksen mukaan liikennöitiin "uudella, täysin ajanmukaisella 22 hengen 50 hv. Reo-omnibus autolla jokaisena arkipäivänä". Tuon ilmoituksen on lehteen laittanut "Yhtymä entisiä Hämeenkyröläisiä", mikä nyt ei tuntuisi ainakaan Frantsilaan viittavan.

Itselleni aiemmin tuntematon liikennöitsijä esiintyy lehti-ilmoituksissa. Vuonna 1933 ilmoitti A. Numminen Kiikoisista Tampereelle kulkeneesta linjasta, joka ajoi Haukijärven kautta. Matka Tampereelta Siuron kautta  Haukijärvelle kesti puolitoista tuntia, Kiikoisiin köröteltiin melkein kolme tuntia. Nummisen autoa en muista kenenkään aiemmin maininneen, lieneekö vuoro kulkenut vain lyhyen aikaa. Sivustollakin on mainittu Gabriel Lehtonen sai 1933 luvan ammattimaisen autoliikenteen harjoittamiseen yhdellä kuorma-autolla linjalla Tampere - Pohjois-Pirkkala - Ylöjärvi - Hämeenkyrö - Haukijärvi - Hahmajärvi. Taksa oli yksi penni tavarakilolta kilometriä kohden. Todennäköisesti Lehtosen auto oli kuorma- ja linja-auton yhdistelmä, joka kuljetti myös matkustajia.

Kaikki autoliikennettä koskeneet ilmoitukset on julkaistu Aamulehdessä.

Lisätietoja