Blogi
Sepän matkassa? (blogi)
Aukusti ja Saima Kankaansivu on esitelty sivustolla Tuomiston yhteydessä. Lisäksi he ovat muistitiedon mukaan asuneet naapurissa Antilassa ja Parilan Antilassa. Ei ole ihan täyttä selvyyttä siitä, missä järjestyksessä he ovat mökistä toiseen muuttaneet, mutta useampi henkilö muistaa heidät sekä Tuomistolla että Antilassa sodan jälkeiseltä ajalta. Heidän elämänsä alkuvaiheet selviävät verkossa olevista tiedoista (SSHY:n jäsensivut) helposti. 20-luvulta tietoa on vähemmän. 30-luvulla he ilmestyivät Haukijärvelle.
August Evert syntyi 1878 Suodenniemen Kiikoisten kylän Palomäen talon Välimäen torpassa torppari Antti Antinpojan ja tämän vaimon Kaisa Antintyttären toisena yhteisenä lapsena. Avioliitto oli Kaisan toinen, hänellä oli aiemmasta liitosta ainakin kolme lasta. August jäi vanhempiensa nuorimmaksi lapseksi. Torpan nimi muuttui 1880-luvulla Kankaansivuksi. Vähitellen muut lapset muuttivat pois torpasta ja August jäi sinne asumaan vanhempiensa kanssa. Hän sai kutsunnoissa arpanumeron 26, joten hän ei todennäköisesti joutunut suorittamaan asevelvollisuuttaan vakinaisessa palveluksessa. Vuoden 1919 henkikirjassa perhe näkyy merkinnällä, että August hoitaa vanhempiaan. Isä kuoli samana vuonna, äiti myöhemmin.
Saima Sofia syntyi tammikuussa 1894 Kiikan Vakkalan kylän Junnilan itselliselle Hilma Sofia Lehtiselle. Tämä avioitui 1897 kiikoislaisen Juho Kristian Kauniston kanssa. Perhe muutti 1904 Kiikoisista Ulvilan Toejoelle (nykyisin Poria) ja alkoi käyttää sukunimeä Lehtinen. Saima sai ainakin viisi nuorempaa sisarusta. Rippikirjan 1901 - 1910 perusteella näyttää siltä, että Saima asui osittain Kiikassa. Kirjoilla hän kuitenkin pysyi Toejoella ja siellä hänet merkittiin henkikirjaan vielä 1919. Sen jälkeen hänen elämässään tapahtui asioita suhteellisen nopeasti. Vuoden 1925 alussa muutti Suodenniemen Kiikoisista Kiikkaan entisen talollisen leski Saima Palomäki. Vajaan kuuden vuoden aikana hän avioitui, muutti Suodenniemelle, jäi leskeksi ja muutti Kiikkaan. Edellisen linkin ilmoituksessa heti Saiman jälkeen Kiikkaan muutti myös työmies Aukusti Kankaansivu. Viimeistään tässä vaiheessa he olivat tutustuneet.
Hämeenkyrön Sanomat kertoi kirkollisissa uutisissa helmikuussa 1934, että Kiikasta muuttivat entisen talollisen leski Saima Sofia Palomäki tyttärensä kanssa sekä seppä Aukusti Eevertti Kankaansivu. Samassa lehdessä kuulutettiin avioliittoon työmies Aukusti Eevertti Kankaansivu ja entisen talollisen leski Saima Sofia Palomäki Haukijärveltä. Luultavasti he asettuivat asumaan johonkin Pakkasen tai Suojan rakennuksista, sillä Salomäet asuivat todennäköisesti vielä tuolloin Tuomistolla. Mahdollisesti Aukusti oli opetellut sepän töihin Kiikassa asuessaan ja työskenteli tarvittaessa seppänä myös Pakkasella. Kaikki lisätiedot pariskunnasta ja Saiman tyttärestä ovat tervetulleita.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran vasta lauantaina 1.6.
Hirsiä vedettiin (blogi)
Sivustolla on runsaasti esimerkkejä siitä, miten jokin talo on siirretty toiseen paikkaan. Mainittakoon tässä vain Salon pirtti tai Peltosalon päärakennus. Hirsirakennuksen purkaminen, hirsien siirtäminen uuteen paikkaan ja rakennuksen pystyttäminen uudestaan oli helpompaa kuin kokonaan uuden rakennuksen tekeminen. Vanhoja hirsiä voitiin käyttää myös osana uutta rakennusta. Mahdollista oli myös käyttää hyväkuntoiset hirret ja korvata lahonneet uusilla. Joskus taisinkin kysellä, onko lastenkodin tai työväentalon rakennuksissa kyse uudisrakennuksista.
Selasin taannoin arkistossa 40- ja 50-luvun pöytäkirjoja, jotka käsittelivät uusien tilojen muodostamista ja lisämaan hankintaa sodan jälkeen. Muutaman karjalaistilan kohdalla oli maininta käytössä olleesta asuinrakennuksesta. Tulkitsin tämän niin, että karjalaisperheille siirtyi kaupoissa myös ne rakennukset, joissa he asuivat tilapäisesti. Rakennusmateriaalista oli sodan jälkeen kova pula, joten olisi ollut järkevää käyttää hirret uudestaan. Koska perheet asuivat tilapäisissä kodeissaan uusien talojen rakentamisen ajan, he tuskin käyttivät hirsiä asuinrakennusten tekoon. Ehkä niistä tehtiin myöhemmin ulkorakennuksia? Osa vanhoista rakennuksista saattoi tosin olla niin huonossa kunnossa, ettei niistä enää ollut uudisrakentamiseen.
Pöytäkirjojen perusteella kaipailen tietoja yhdestä Suojan rakennuksesta kahteen osaan jaettuna, Selkeestä ja Jokisesta. Samaan ryhmään kuuluisivat Antila, Valkama, Rantala ja Kaunisto, mutta niiden myöhempi kohtalo on jo tiedossa. Jos siis tiedät, että jokin edellä mainituista asumuksista on jatkanut elämäänsä vaikka jonkun latona, laita viesti. Myös kaikki muut rakennusten siirrot sivuston käsittelemänä aikana kiinnostavat. Meistä harva muistaa niitä omakohtaisesti, mutta joku on varmaan kuullut niistä kerrottavan.
Lisää sotilaskantakortteja, osa 4 (blogi)
Jatketaan sotilaskantakorttien tutkimista. Tähän saakka olemme edenneet aakkosjärjestyksessä. Nyt on tehtävä poikkeus, sillä Uuno Malkamaan ja Toivo Mäkisen kortit puuttuvat, palataan niihin myöhemmin. Vuorossa ovat Olavi Lähteenkorvan, Matti Mustajärven ja Svantte Pertun kortit.
Olavi Lähteenkorva suoritti asevelvollisuutensa Tampereen rykmentissä vuosina 1933 - 1934. Hänestä tuli konepistoolimies. Hän oli naimaton ja ammatiltaan maanviljelijä. Kesällä 1939 hän oli kertausharjoituksissa. Saman vuoden syksyllä alkoi talvisota. Hänet määrättiin 9. Rajakomppaniaan ja Metsäpirtin osastoon kiväärimieheksi. Hänen sotansa loppui jo joulukuussa. Hän kaatui Mustaojan taistelussa Taipaleessa. Kantakortin ja Suomen sodissa 1939 - 1945 menehtyneet-tietokannan tiedot poikkeavat esimerkiksi kuolinpäivän osalta hieman toisistaan. On mahdollista, että kantakorttiin on eksynyt jonkun muun tietoja.
Matti Mustajärvi oli syntynyt vuonna 1912 kuten myös Olavi Lähteenkorva. Hän oli asevelvollisuuttaan suorittamassa miltei koko vuoden 1934. Lyhenne P.P.P.1 tarkoittanee Polkupyöräpataljoonaa. Mahdollisesti hän palveli Terijoella. Hänet koulutettiin kiväärimieheksi. Kertausharjoituksissa hän oli 1937. Asevelvollisuusaikaan hän oli naimaton ja maatyömies. Kun talvisota syttyi, hän oli naimisissa, hänellä oli yksi lapsi ja hän oli ammatiltaan maanviljelijä. Hänet määrättiin Jr 17:n esikuntakomppaniaan. Hän kaatui Summajoen taistelussa 23.12.1939.
Svantte Perttu oli syntynyt 1906, ja hänen kantakorttinsa kertoo, että hän suoritti asevelvollisuutensa 1926 - 1927. Tuolloin hän oli ammatiltaan maatyömies. Kertausharjoituksiin hän osallistui 1938. Silloin hänelle merkittiin erikoiskoulutukseksi "sair. kantaja", joka mahdollisesti tarkoitti lääkintämiestä. Svantte Pertun kantakortti on melko yksityiskohtainen. Siitä selviää muun muassa hänen pituutensa ja painonsa sekä perhesuhteensa. Yksiköitä, joissa hän palveli, en pysty lyhenteistä tulkitsemaan. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Talvisodasta hän selvisi, mutta jatkosota päätti hänen elämänsä vuoden 1942 alussa. Hän kaatui Vansjärvellä. Hänen yksikkönsä reitti on merkitty Sotapolku-sivustolle.
Lisää sotilaskantakortteja, osa 3 (blogi)
Jatketaanpa taas kantakorttien tutkimista. Kansallisarkisto on digitoinut sodissa kaatuneiden kortteja jo aikamoisen määrän. Seuraavassa jälleen kolme kyläläistä, heistä tosin yksi oli muuttanut Kyröspohjaan.
Olavi Laineen viimeisistä vaiheista kerroin jo aikaisemmin. Katsotaan kuitenkin, mitä muuta kortti hänestä kertoo. Hän oli naimaton, siviiliammatiltaan metsätyömies ja sotilasarvoltaan sotamies. Hän suoritti asevelvollisuuutensa 1940 - 1941 saaden konekiväärimiehen koulutuksen. Osan ajasta hän toimi keittiömiehenä. Tuolloin hänen asuinpaikakseen merkittiin Kyröspohjan kylä, joka oli myös hänen isänsä osoite. Pian asevelvollisuuden päättymisen jälkeen hän joutui jatkosotaan. Hänen joukko-osastonsa oli 312.It.Ptri. Hän joutui 1942 Paatenessa vihollispartion vangiksi palatessaan muonanvientimatkalta. Hän kuoli vankileirillä.
Sulo Lehtinen suoritti asevelvollisuutensa 1937 - 1938 Tampereen rykmentissä. Hän sai konekivääriampujan koulutuksen. Hän oli ammatiltaan maatyömies ja naimaton. Todennäköisesti hän asui kotonaan Palolassa. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Kantakortti kertoo, että hän toimi talvisodassa patruunankantajana. Hänen joukko-osastonsa oli 1.KKK/JR 7. Hänen sotansa päättyi helmikuussa 1940 Summan taisteluissa. Tarkempi kuolinpaikka oli Majajoki.
Seuraavassa kantakortissa on vain kaksi sivua. Niistä selviää, että Paavo Linnusmäki suoritti asevelvollisuutensa 1922 - 1923. Hän sai kiväärimiehen koulutuksen. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Ammatiltaan hän oli asevelvollisuusaikaan maatyömies, talvisodan aikaan maanviljelijä. Sodan alkaessa hän oli naimisissa ja hänellä oli yksi lapsi. Sodassa hänen joukko-osastonsa oli I/JR 16. Hän toimi ajomiehenä. Kortti kertoo, että hän kaatui kranaatin osumasta 21.1.1940 Juvankankaalla. Tuolloin käytiin Aittojoen taisteluita Suojärvellä. Sotapolku-sivustolla on kuvattu joukko-osaston tie Aittojoelle.
Anian kylästä Viidanojankulmalle (blogi)
Viime aikoina on tullut useasti käsiteltyä Viidanojankulman historiaa. Tämänkertainen teksti sopinee jatkoksi. Seuraavilla kerroilla keskitytään muihin aiheisiin. Marraskuussa 1897 syntyi Vesilahden Anian kylässä tyttölapsi, joka sai kasteessa nimekseen Ida Karoliina. Hänen vanhempansa olivat Juho Evert ja Karoliina Pauliina Virtanen. Idasta tuli sisarussarjansa vanhin, sillä aiemmin syntynyt veli kuoli pienenä. Isä Juho Virtanen oli Anian taloissa renkinä ja jyvärenkinä (muonamiehenä). 1903 perheen matka vei Pirkkalaan.
Pirkkalassa perhe asui ensin Sionkylässä ja sitten vähän pitempään Tanilan Tanilla. Edelleen Juho oli muonamiehenä. Digitoidut rippikirjat päättyvät vuoteen 1909. Silloin perheessä oli kuusi lasta. Henkikirjojen mukaan perhe asui Tanilla vielä 1912, mutta muutti sen jälkeen pois, todennäköisesti kuitenkin muualle Pirkkalaan. Vuoden 1917 henkikirjasta perhe löytyy Sankilan rusthollista. Myös Ida kirjattiin perheen mukaan, mutta samana vuonna hän lienee lähtenyt palvelukseen.
Kun Ida kuulutettiin avioliittoon hämeenkyröläisen Kalle Vihtori Huhtalan kanssa lokakuussa 1917, asui hän Sankilassa, missä oli palvelijattarena. Missä nuoripari mahtoi tutustua toisiinsa, Kalle kun oli edelleen kirjoilla Hämeenkyrössä kotimökissään? Ainakin kaksi mahdollisuutta tulee mieleen. Kallen sisar Aina oli avioitunut Pirkkalan Leukun Laitalemmin torppaan, ehkä hän toimi yhdistävänä tekijänä. Ja vaikka Kalle ei muuttanut kirjojaan pois Hämeenkyröstä, on hän silti voinut työskennellä Nokialla pitempiä tai lyhyempiä jaksoja ja tavata silloin Idan. Muitakin mahdollisuuksia toki on, kyllähän ihmiset 100 vuotta sitten toki liikkuivat muuallakin kuin kotipaikkakunnallaan. Yhteinen matka vei ensin Mouhijärven pappilan itselliseksi marraskuussa 1917 ja myöhemmin Viidanojankulmalle.