Blogi

 

1900-luvun alkupuolella kirje oli tärkeä tapa pitää yhteyttä kauempana asuviin. Vanhoja kirjeitä ei kovin paljon liene säilynyt. Tässä tarkastellaan kolmea kirjettä, jotka jollakin tavalla liittyvät Haukijärveen.

Svantte Ojaniemi oli pitkiä aikoja tuberkuloosiparantolassa. Sieltä hän kirjoitti Aatto ja Suoma Roitolle, jotka hoitivat tilaa. Olojaan Takaharjun parantolassa Punkaharjulla hän kuvasi tammikuun alussa 1926 näin: "Kiitos kirjeestä monet terveiset taas täältä aika menee eteenpäin vaan täälläkin ilman muutoksita. Toisia menee ja toisia tulee. Nyt on kyllä oltu hyvin vähissä väissä niitä lähti paljon pois Joulun edellä. Uusia on kyllä jo taas tullut vähän, paikkoja on vielä tyhjänä minäkin asun vaan yksin toinen sänky on vapaa." Kotitilan hoitoa varten tuli ohjeita: "Kyllä siellä se palovakuutus kirja on, en sitä muista missä loodassa, ei sen viemisen kiire ole. Tappurin vakuutus se on josta on kysymys. Kyllä pahnoja myydä saa." Ohjeet jatkuivat: "Sitten se meijeri juttu. 7 lehmää siihen minä merkitti viime talvena sen saa nytkin tällätä. Saa nähdä tuleeko siihen vaan meijeri, kai se vielä liippaa." Mihin meijeriä mahdettiin tuolloin suunnitella?

Selkeen poikien kirjeistä on katkelmia sivustolla. Kirjattakoon tähän vielä ote Väinö Selkeen kirjeestä vuodelta 1929. Selvitettyään ensin perheensä voivan hyvin hän kertoi työtilanteesta: "Nyt taas olen ollut töissäkin vaikka aika huonookin on, keväällä olin joitakin viikkoja jouten kyllä kai niitä töitä taas kesän aikana vähän enempi ilmaantuu vaikka ei mitään parantumisen toiveita ole sillä tekijöitä on paljon." Laman merkit alkoivat näkyä.

Lue lisää...

Väinö Selkeen kirjeen alku. Kirje on Hilkka Luukkasen arkistosta.

Haukijärvelle löysi tiensä myös kirje Venäjältä, ilmeisesti 30-luvulla. Lähettäjä ei ollut haukijärveläisiä, mutta hänen sukulaisiaan asui kylässä. Hänkin kyseli sukulaisten kuulumisia ja kertoi omistaan. Hänestä oli hiljattain tullut isoäiti. Yhteydenpitoa on tapahtunut harvakseltaan, koska hän kertoi ilmeisesti ensimmäistä kertaa tyttärensä pari vuotta aiemmin tapahtuneesta avioitumisesta. 1920-luvulla kuolleen sukulaisensa menehtymisestä hän kuitenkin tiesi, joten kirjeitä on kulkenut myös Haukijärveltä Venäjälle.

Kyrön Sanomien numerossa 3 vuonna 1917 oli nimimerkki Hiskian teksti yllä mainitulla otsikolla. Hiskia oli joku työväenyhdistyksen toiminnassa mukana ollut, kuten kirjoituksesta käy ilmi. Mahdollisia ovat ainakin Frans Mustasilta ja Johannes Jokinen. Sama nimimerkki kirjoitteli muihinkin lehtiin.

Hiskia kertoi, että metsätyöt olivat käynnistyneet Haukijärvellä. Neptun-yhtiö oli tarjonnut Pakkasen metsästä massan ja tukin ajoa ja kaatoa. Hiskia kuitenkin kertoi paikkakuntalaisten menneen muillekin markkinoille töitä etsimään, ehkä parempien ansioiden toivossa.

Lainakirjastoja nimimerkki kertoi olevan paikkakunnalla kaksi, nimittäin kansakoululla ja työväenyhdistyksellä. Valitettavasti hän ei kerro enempää koululla olevasta kirjastosta. Työväenyhdistyksen kirjastosta hän mainitsee Yleisen historian kaksi nidettä, Suomen historian, Kodin lääkärin, tietosanakirjoja sekä kirjat Sosialidemokratian vuosisata ja Sosialismin historia. Arvatenkaan kahta viimeksi mainittua ei ollut koulun kirjastossa.

Luultavasti olen nähnyt noita tekstissä mainittuja tietosanakirjoja Kalle Salon jäämistössä. Jos oikein muistan, oli sarja alkanut ilmestyä 1905. Sen verran niitä selasin, että totesin maailman olleen tuolloin aika erilainen. Kumpaakaan maailmansotaa ei ollut vielä käyty. Valitettavasti pehmeäkantisten kirjojen kunto oli niin huono, että niiden pelastamiseksi olisi tarvittu ammattilaisen taitoja.

On jälleen aika nostaa esille tunnistamaton valokuva. Otetaanpa kuva tähän esille.

Lue lisää...

Kuva on Eine Akkasen kokoelmista

Mitä kuva osaa meille kertoa? Se on selvästikin otettu juhlissa. Keskellä kuvaa istuvat mies ja nainen ikäänkuin morsiuspari. Muu ryhmittely ei kuitenkaan viittaa viralliseen hääkuvaan. Morsiamen ja sulhasen vanhempia ei kuvasta voi kertoa. Myös nuorisoa on huomattavan vähän häihin, jos kuitenkin on aikomus tanssia, kuten mukana olevat soittimet antavat ymmärtää. Olisiko kyseessä kihlajaiset? Tai olisiko häitä jo juhlittu pitempään ja kuvaan keräännytty tässä jo epävirallisemmin?

Muutamia henkilöitä voi kuvasta tunnistaa. Eturivissä toinen oikealta näyttäisi olevan Eino Laaksonen, neljäs oikealta luultavasti Nikolai Mäkelä. Heidän takanaan mandoliini sylissä istuu Viljo Haukipää. Pilkistääkö takarivistä kenties Erkki Kanerva? Haukijärveläisiä siis ainakin kolme kappaletta.

Kuvaa voi yrittää ajoittaa tunnistettujen henkilöiden iän perusteella. Oma veikkaukseni menee 40-luvulle. Eikä 50-lukukaan ole mahdoton. Kuvauspaikka ei yhtään helpota tunnistamista. Joku piha on kyseessä, mutta taustalla ei näy mitään maamerkkiä, jonka voisi paikallistaa.

Toivotaan, että ainakin joitakin henkilöitä kuvasta vielä tunnistettaisiin.

 

Tämänkertainen aihe menee sivuston aikarajan ulkopuolelle. Nälkävuodet säilyivät kuitenkin pitkään yhteisessä muistissa. Ne lapsena kokeneita oli elossa vielä 1930-luvulla. Useimmat lukijat tietävät, että katovuodet 1860-luvulla aiheuttivat pulan ruuasta. Heikko ravinto lisäsi kuolleisuutta kulkutauteihin, joita ruokaa etsivät kerjäläiset levittivät. Haukijärvikin sattui kulkureittien varrelle, vaikka pääsuunta lienee jo tuolloin ollut Tampereelle. Tie Haukijärveltä Hyynilään tehtiin nälkävuosien aikaan hätäaputyönä, mikä sekin lisäsi liikennettä kylässä. Tientekijät olivat tietysti ainakin aloittaessaan terveitä.

Tein kirkonkirjojen perusteella hiukan tilastoa siitä, miten nälkävuodet vaikuttivat kylään. Tuloksia vinouttaa vähän se, ettei kaikkia Heinijärven kylään kuuluneita, mutta Haukijärvellä asuneita mäkitupalaisia pysty tunnistamaan. Mäkitupalaiset olivat toimeentuloltaan ehkä heikoin ryhmä ja voisi ajatella, että huono aika iski heihin voimakkaimmin. Jätin tilastoista pois vauvaikäisenä kuolleet lapset, koska heidän kuolinsyytään ei välttämättä tiedetty. Osoittautui kuitenkin, että heitäkin kuoli lavantautiin.

Pahimmat kuolonvuodet olivat 1867 ja 1868. Kun tavallisesti Hämeenkyrön seurakunnan yhden vuoden kuolleiden tiedot mahtuivat parille aukeamalle luettelossa, tarvittiin noina vuosina seitsemästä yhdeksään aukeamaa. Laskujeni mukaan Haukijärveltä kuoli 1867 27 henkeä ja 1868 26 henkeä. Merkittävin kuolinsyy oli lavantauti. Se alkoi liikkua kylässä heti vuoden 1867 alussa. Laskutavasta riippuen siihen kuoli 27 - 32 kyläläistä. Tautiin kuolleita oli todennäköisesti vielä useampia. Osan kuolinsyy on nimittäin jäänyt tuntemattomaksi. Lisäksi kaksi kuumetautiin, pari kurkkutautiin, kolme ajetustautiin kuollutta ja yksi punatautiin kuollut olivat epäilemättä saaneet jonkin tartuntataudin.

Kuolema ei korjannut satoaan kaikissa kylän asumuksissa. Esimerkiksi Haukipäässä, Metsäraukolassa, Jokelassa, Ristilässä ja Valkamassa ei kukaan kuollut noina vuosina. Joitakin perheitä taudit koettelivat kovemmin. Niemen torpassa asuneesta viisihenkisestä perheestä neljä kuoli vuoden 1868 ensimmäisinä kuukausina. Parilan Rajalan kuusihenkisestä perheestä menehtyi kolme tammi-helmikuun vaihteessa 1868. Onneksi 1868 saatiin jo parempi sato ja lavantautiepidemiakin loppui.

Satuin selaamaan aineistoa, jonka olen tallentanut vanhoista Hämeenkyrön Sanomien numeroista. Katsotaanpa, mitä Haukijärveä koskevaa lehdessä oli vuonna 1932. Jätän kuolinilmoitukset pois, koska kyläläisten kuolinvuodet on jo sivustolla kerrottu.

Eniten kylää koskevaa oli kunnan ilmoituksissa ja selostuksissa kunnanvaltuuston kokouksista. Soiden perkaaminen tuntui tuolloin olevan tärkeää. Ritalan suon kuivaushanke päätettiin toteuttaa ja samalla tutkia, saataisiinko suolta polttoturvetta, jota voitaisiin käyttää kunnalliskodin tarpeisiin. Niinikään lastenkodin maihin kuuluneen Portaansuon (Porrassuon) teettäminen pelloksi jätettiin köyhäinhoitolautakunnan tehtäväksi, mikäli "köyhäinhoidon tarpeessa olevia työttömiä ilmaantuu". Elettiin lama-aikaa. Kunta teetti korjauksia koululla ja lastenkodissa. Koululla korjattiin uuneja, lastenkoti maalattiin ja tiivistettiin. Koululle haettiin siivoojaa, lastenkodille palvelijatarta.

Vaikka ajat olivat ankeat, jaksettiin sentään huvitella. Iltamapaikkana toimi työväentalo. Urheiluseura Ryhti järjesti iltamat 27.3, 31.7 ja 15.10. Työväeyhdistyksen iltamat pidettiin 31.1, 24.6 ja 26.12. Lisäksi yhdistys järjesti syysjuhlat 4.9. Niissä oli tarjolla urheilukilpailuja, kenttäpelejä ja illalla tanssit. Tanssihaluisille oli siis tilaisuuksia omalla kylällä.

Lue lisää...

Ote iltamailmoituksesta 29.7.1932. Viivat ovat peräisin heikkolaatuisesta mikrofilmistä.

Lehdessä oli myös yksityisiä ilmoituksia. Huutokauppoja pidettiin 1932 seppä Jokisella, Pakkasella ja Tuomistolla. Hevosia oli myytävänä Ketolassa ja Mäkelässä. Aleksi Kallio ilmoitti linja-autovuorosta Haukijärveltä Jumesniemen kautta Tampereelle. Linjaa ajettiin päivittäin. Iso joukko mustajärvenkulmalaisia kielsi metsästyksen maillaan. Malakias Mäkelä taas ilmoitti laittavansa ketunmyrkkyä ja rautoja Peltolan, Mäkelän ja Mäenpään maille.

Lisätietoja