Blogi

Autonomian ajan Suomessa oli käytössä asevelvollisuus vuosina 1881 - 1901. Asevelvollisia olivat vuosina 1859 - 1879 syntyneet. Vuosittain järjestettiin kutsuntatilaisuuksia, joissa nuoret miehet saivat arpanumeron. Pienimmät arpanumerot velvoittivat kolmen vuoden asepalvelukseen. Hieman suuremmilla numeroilla joutui kolmena kesänä suorittamaan 90 päivän harjoittelun reservikomppaniassa. Paljon oli myös asevelvollisuudesta kokonaan vapautettuja. Vapautuksen saattoi saada terveydellisten syiden lisäksi ainakin perhesyistä.

Ketkä kylässä pääsivät/joutuivat suorittamaan asepalveluksen? Siitä onkin hiukan vaikeampi saada tietoa. Arpanumero tai palveluksesta vapauttaminen on kyllä merkitty rippikirjaan. Jonkun verran on myös merkintöjä vakinaisesssa palveluksessa olemisesta. Mutta merkinnän johdonmukaisuudesta on vaikea sanoa mitään. Kutsuntaluetteloita ei ole digitoitu eivätkä ne välttämättä tarjoa tietoa palveluspaikasta. Lisäksi osa kyläläisistä ehti muuttaa pois ennen kutsuntaikää, mikä vaikeuttaa tutkimista.

Yksi kyläläinen palveli varmasti Suomen kaartissa. Hän oli Taavetti Tonttila. Hän sai kutsunnassa arpanumeron neljä, mikä tiesi kolmen vuoden palvelusta. Rippikirjassa 1891 - 1901 (SSHY:n jäsensivuilla) hänellä on merkintä "vak. sotap.". Kaartin seurakunnan arkisto kertoo hänen olleen kutsunnoissa 1900 ja vannoneen sotilasvalan samana vuonna. Hän kuului kaartin ensimmäiseen eli Hänen Maijesteettinsa komppaniaan. Mahdollisesti hän oli mukana myös komppanian matkalla Pietarissa. Muuten palvelus tapahtui Helsingissä. 

Muita pieniä numeroita saaneita olivat Frans Erkkilä (3), Jaakko Varin (1) ja Taavetti Palomäki (10). Heidän palveluksestaan ehkä jonkun toisen kerran. Toisaalta tiedetään, että Vihtori Järvelän numero 30 vei hänet kesäisiin harjoituksiin Ikaalisten reservikomppaniassa.

Näistä autonomian ajan sotilaskoulutuksen saaneista jotkut osallistuivat vuoden 1918 sotaan. Heitä oli varmasti molemmilla puolilla. On vaikea sanoa, mikä asepalveluksen suorittaneiden merkitys sodassa oli. Taavetti Tonttila kaatui 1918 Tampereen taisteluissa.

Vaikka tämänkertainen aihe oli hiukan sotainen, toivotan lukijoille oikein rauhallista ja aurinkoista pääsiäistä.

Olen näissä teksteissä nostanut silloin tällöin esiin muualta kylään muuttaneita ihmisiä. Heitähän Haukijärvellä on riittänyt, mihin tärkeimpänä selityksenä lienee Pakkasen kartanon suuri työvoiman tarve. Muuttoliike menneinä aikoina kiinnostaa, koska tiedonvälitys oli kaukana nykyisestä. Mistä joku tiesi torpan vapautuvan kymmenien kilometrien päässä? Tällä kertaa hiukan Yliviidanojan Frans Fabian ja Ida Sofia Mäkisen tiestä Viidanojankulmalle.

Frans Fabian Taavetinpoika syntyi kesäkuussa 1875 Suoniemellä Taavetti Kaarlenpojan ja tämän vaimon Elinan perheeseen. Perheessä oli ennestään kaksi tytärtä, nyt syntyivät kaksospojat, joista toinen, Taavetti, kuitenkin kuoli parivuotiaana. Myöhemmin syntyi vielä kuusi lasta, joista kaksi kuoli pienenä. Taavetti Kaarlenpoika oli Kauniaisten kartanon jyvärenki eli muonamies, ja perheen asuntoa kutsuttiin Soramäeksi. Siellä Frans asui, kunnes 1897 lähti kartanon Sillanpään torppaan rengiksi. Tässä vaiheessa hänelle merkittiin sukunimeksi Mäkinen. 1898 hän siirtyi rengiksi Kauniaisten kartanoon.

Ida Sofia oli syntynyt 1876 Kullaalla. Äiti Maria Sofia Malakiaantytär asui Paluksen kylän Katajistolla. Äiti kuitenkin kuoli jo 1886. Ida ja hänen sisarensa Aleksandra jäivät orvoiksi. Heidät on kuitenkin merkitty Katajistolle aina vuoteen 1892, jolloin Ida muutti Mouhijärvelle. Siellä hän oli palveluksessa eri taloissa. Nimi Katajisto vaihtui vuoden 1895 aikoihin Laineeksi. 1896 hän muutti Suoniemelle, palvelukseen Kauniaisten kartanoon. Hän avioitui saman kylän Frans Fabian Mäkisen kanssa 1899. Perheeseen ehti syntyä Suoniemellä kaksi tytärtä ennen kuin se 1903 muutti Hämeenkyröön Yliviidanojan torppaan.

Frans oli Kauniaisissa renkinä. Varmaan he lähtivät etsimään parempaa tulevaisuutta Hämeenkyröstä. Emme tiedä, saivatko he jo silloin lupauksen mahdollisuudesta ostaa torppa omakseen. Kauppakirja tilasta on tehty 1907. Ilmeisesti tilan itsenäistyminen tapahtui jonkinlaisen siirtymäajan kautta, sillä vuosien 1902 - 1911 rippikirjaan Frans Mäkinen on merkitty torppariksi eikä merkintää ole korjattu. Tarkemmat tiedot perheestä sivustolla.

Lähteinä Hämeenkyrön, Kullaan, Mouhijärven ja Suoniemen rippikirjat SSHY:n jäsensivuilla

Taannoin pengoin Haukijärven koulun arkistoa Hämeenkyrön kunnan arkistossa. Vastaan tuli kirjanen, jonka otsikkona oli "Haukijärven koulun opettajain nimikirja ja koulun historiaa". Tällä kertaa hiukan lisätietoa koulun muutamista opettajista. Muuhun historiaan palattakoon myöhemmin. Kirjaan ovat tietoja kirjanneet ainakin Kerttu Lehtosalo ja Tauno Heikkilä, joka ilmeisesti vastasi koulun 50-vuotisjuhlien järjestelyistä. Mennään aikajärjestyksessä.

Hilja Tättälä oli suorittanut Jyväskylän seminaarissa käsityönopettajan tutkinnon. Amanda Unto valmistui Sortavalan seminaarista 1899. Haukijärveltä lähdettyään hän viihtyi Nakkilan Arantilan koulussa vuoteen 1935. Silloin hän avioitui rovasti Edvard Kaukovaaran kanssa. Laviassa hän opetti yhteiskoulussa uskontoa kahtena lukuvuotena. Hän oli myös kunnanvaltuuston jäsen, kuului Mannerheimin lastensuojeluliiton johtokuntaan ja harrasti raittius- ja pyhäkoulutyötä.

Sirkku Valtasaari oli syntynyt Rymättylässä. Hän valmistui Hämeenlinnan alakouluseminaarista 1931. Hän avioitui kirkkoherra Eino Kolarin kanssa. Nimikirjan mukaan hän kuoli 1939. Sirkka Elomaa oli syntynyt Lahdessa ja valmistunut Jyväskylän seminaarista. Hänen puolisonsa oli Yrjö Elomaa, joka kaatui sodassa 1940. Heillä oli 1934 syntynyt tytär. Haukijärveltä Sirkka Elomaa siirtyi 1943 Toivakan Paloskylän kouluun. Hän kuoli 1950 Toivakassa.

Tauno Heikkilä oli syntynyt 1907 Hämeenkyrössä kansakoulunopettaja Jalmari Heikkilän ja tämän vaimon Alviinan perheeseen. Hän valmistui Rauman seminaarista 1938. Ennen Haukijärvelle tuloaan 1944 hän toimi opettajana Kuusamon Nissin koulussa. Hän oli sodassa komppanianpäällikkönä 1939 - 1940 ja 1941 - 1944. Valitettavasti nimikirja ei kerro, mihin hän Haukijärveltä lähti.

 

Pari viikkoa sitten kirjoitin A. Yrjölästä, joka vanhan lehtijutun mukaan olisi kuollut Haukijärvellä huhtikuussa 1918. Hänestä löytyi lisätietoa kirjasta Sankarien muisto. Kiitos tietojen lähettäjälle. Kyseessä oli Arvo Yrjälä, joka kirjan mukaan oli haavoittunut Karkun taisteluissa jalkaan. Häntä oltiin kuljettamassa Karkusta Vaasaan sanitäärin mukana, kun "hän kaatui tai murhattiin hänet 6/4 1918 Mouhijärvellä, lähellä Pakkasten kartanoa." Toisaalta Juho Ala-Napan sanotaan kirjassa kuolleen 6/4 1918 Pakkasen kartanon kohdalla maantiellä. Hänen vammansa tuntuisivat sopivan lehtijutun kuvaukseen. Vaikuttaa siis siltä, että Haukijärvellä tai hyvin lähellä kylää kuoli tuona päivänä kaksi valkoisten sotilasta, epäilemättä molemmat kohtasivat yllättäen ns. Orjatsalon joukon. Hyvin hämärä muistikuva lapsuudessa kuulluista aikuisten kertomuksista tukee käsitystä kahdesta kuolleesta. Seuraavassa lyhyesti näistä nuorista miehistä, joiden kohtasivat matkansa pään Haukijärvellä.

Arvo Yrjälä oli syntynyt 1895 Raumalla. Hän oli ammatiltaan konttoristi ja asui ennen sotaa Vaasassa. Hän harrasti urheilua, erityisesti purjehdusta ja metsästystä. Hän osallistui taisteluihin Pomarkussa, Hämeenkyrössä ja Karkussa. Hän oli Porin I komppanian III joukkueen päällikkö. Hänet haudattiin ensin Hämeenkyröön, mutta siirrettiin myöhemmin Rauman hautausmaalle.

Juho Ala-Nappa oli syntynyt 1895 Mouhijärven Pukarassa. Hän oli naimaton, kuten Yrjäläkin. Ammatiltaan hän oli maanviljelijä ja oli käynyt Kokemäen tietopuolisen maamieskoulun. Hän kuului Mouhijärven suojeluskunnan Pukaran osastoon. Kuollessaan hän oli lähettinä matkalla Pakkasen kartanoon. Hänet on haudattu Mouhijärvelle.

Lähde: H. J. Boström, Sankarien muisto, Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki 1927

Jokin aika sitten kirjoittelin blogitekstissä lastenkodin lasten nimiluettelosta. Kutsuin luetteloa tuolloin surulliseksi, ja Kaija Valkama aiheellisesti huomautti, ettei elämä lastenkodissa ollut surullista. Taisin tarkoittaa enemmänkin, että lastenkotiin joutumisen syyt olivat surullisia. Löysin muutama päivä sitten lehtileikkeen, joka vahvistaa Kaijan ajatuksen. Yllä olevalla otsikolla julkaistun jutun lehdestä leikannut ei ole merkinnyt lehden nimeä eikä päivämäärää. Ymmärtääkseni sen kirjoittanut M. Eriik Virtanen on syntynyt 1919, joten juttu voisi olla julkaistu joskus 1980- tai 1990-luvulla. Veikkaukseni on, että se on julkaistu Hämeenkyrön Sanomissa.

Kirjoittaja tuli lastenkotiin sen toimiessa Lintolassa. Hän kertoo, ettei Erkkilän tilan päärakennus sinänsä sopinut lastenkodiksi. Niinpä se rakennettiin aivan uusiksi vuonna 1929. Talon hakkasivat (hirsirakennus) kirjoittajan mukaan Mäkiset, jotka asuivat melko lähellä. Yksi heistä toimi rakennusmestarina. Edelleen kirjoittaja kertoo koulua käyneiden lasten muuttaneen jo koulun alkaessa Vihtori Rajalan taloon. Joulua viettivät uusissa tiloissa Erkkilässä niin Rajalasta kuin Lintolasta tulleet. 

Kirjoittaja muistelee hyvällä myös Pakkasen omistanutta Estlanderia. Tämä lahjoitti Haukijärven koulun oppilaille joulujuhlassa pienen murupussin, jossa oli omena, pari kolme karkkia ja jotain muutakin, jota kirjoittaja ei enää muistanut. Apteekkari Viktor Törnvall puolestaan lahjoitti 50 markan pankkikirjan kaikille lastenkodin lapsille. Tämä tapahtui 1929 tai 1930.

Kirjoittaja viittaa Ahti Kilpisen lehden joululiitteessä ilmestyneisiin muistelmiin. Nyt kysynkin lukijoilta, olisiko jollakin tallessa joko tätä Virtasen tai häen mainitsemaansa Kilpisen juttua. Olisi hyvä saada niiden tarkka ilmestymisajankohta selville. Kenties Kilpisen jutussa olisi vielä lisätietoa elämästä lastenkodissa.

 

 

Lisätietoja