Blogi

Oli syyskuun 26. päivä 1944. Jatkosota oli juuri päättynyt. Muistitieto kertoo, että olisi ollut jo hämärää tai pimeää, mutta tästä ei ole täyttä varmuutta. Eräs kyläläinen oli hevosella matkalla Herttualan kohdalla, kun hänen hevosensa joutui kosketuksiin tielle pudonneiden sähköjohtojen kanssa ja kuoli saamansa sähköiskun vuoksi. Myöhemmin todettiin, että kaksi sähköpylvästä tien molemmin puolin oli kaatunut, koska ne olivat mädäntyneitä.

Hevosen menettäminen ei ollut mikään pikkujuttu. Mies halusi tietenkin korvauksia. Osakeyhtiö Hieru, jolle pylväät kuuluivat, ei ollut halukas maksamaan. Asia eteni oikeuteen ja lopulta käytiin läpi kaikki oikeusasteet. Hieru määrättiin maksamaan korvauksena hevosesta 45 000 markaa. Sen arvoksi arvioitiin 60 000 markkaa, mutta korvaussummaa alennettiin neljänneksellä. Katsottiin, että miehen olisi pitänyt tajuta johtojen vaarallisuus. Mahtoiko hän ehtiä havaita johdot?

Kaksi korkeimman oikeuden tuomaria oli ratkaisusta eri mieltä. He olisivat halunneet alentaa korvaussumman puoleen hevosen arvosta. Tätä he perustelivat poikkeuksellisilla oloilla ja työvoimapulalla. Niin se kyläläinen, hän oli Arvi Heikkinen. Tiedot löytyvät korkeimman oikeuden tuomiotaltioista.

Alla oleva kuva on peräisin Hanna Kanervan albumista. Se on hänen rippikoulukuvansa, todennäköisesti otettu konfirmaation yhteydessä kirkon portailla. Rippikoulua pidettiin tuohon aikaan syksyllä ja keväällä erikseen tytöille ja pojille. Ripille pääsy tapahtui usein kesällä.

Lue lisää...

Kuvan voi klikata suuremmaksi

Tämän kuvan henkilöitä ei ole enää helppo tunnistaa. Se on luultavasti otettu 1919. Hanna Haukipää (myöh. Kanerva) oli syntynyt 1904. Samana vuonna syntyneitä olivat  Ester Kanerva, Aina Perttu, Elsa Metsäraukola, Fanny Jokinen, Sylvi Kallioniemi ja Aune Keskinen. Osa heistä on todennäköisesti kuvassa. Joku vuotta tai paria vanhempikin siinä voi olla.

Tunnistukset ovat tietenkin tervetulleita, myös muiden kuin haukijärveläisten osalta. Niitä voi lähettää kommenttilomakkeella tai Palaute-sivun kautta.

Jatkamme nyt matkaa Kuopiosta eteenpäin yhdessä Eero Halosen kanssa. Tähän retkeen liittyviä valokuvia on sivuston galleriassa kaksi: Savonlinnassa otettu ryhmäkuva ja sisävesilaivan kannella otettu kuva. Varsinkin ensin mainitusta olisi mahdollista tunnistaa mukana olleita. Tunnistuksia voi lähettää kommenttilomakkeella tai Palaute-sivun kautta.

Lue lisää...

Haukijärven koululaiset tekivät heti sodan jälkeen retkiä eri puolille Suomea. Tällä kertaa pääsemme tutustumaan Itä-Suomeen vuonna 1947 suuntautuneeseen matkaan. Matkakuvaus on Eero Halosen ja se on peräisin koulun arkistosta. Kirjoitelman on sivuston käyttöön antanut Sirpa Virkki. Ensi viikolla julkaistaan tekstin loppuosa.

Lue lisää...

Malmeja Haukijärven alueelta ei tiettävästi ole löydetty, vaikka kansannäytteitä on lähetetty tutkittavaksi ja tutkimuksiakin tehty. Muulla tavoin maa- ja kallioperää sen sijaan on hyödynnetty.

Vera Markkolan keräämässä vihkosessa "Miehiä menneisyydestä – Hämeenkyrön kivimiehiä" kerrotaan kuinka Herttualan Mikkolan tallin sokkelikivet ajettiin Mustajärven kulmalta Kalliomäen talon lähellä olleesta louhoksesta.

Vihtori Järvelä teki maanviljelyksen ohella myös kivitöitä. Jälkipolvien mukaan Vihtori Järvelä korjasi poikansa kanssa Hämeenkyrön kirkon raput. Kun Haukijärven koulun pihatietä levitettiin, kaivettiin sen portinpylväinä olleet Järvelän hakkaamat kivipaadet urheilukentän alle, siellä ne lienevät edelleen.

Talojen nurkkakivet pyrittiin löytämään läheltä, käytössä oli vain miesten ja hevosten voimat. Jos sopivia maakiviä ei löytynyt, lohkottiin kivet isommasta kivestä tai kalliosta. Niinpä monin paikoin näkee jälkiä kiven lohkomisesta kiviporalla ja kiiloilla.

Lue lisää...

Mistähän näin vaaleaa kiveä on löytynyt?

Vihavaisten omistamalla Hämeenkyrön Kiviveistämöllä oli 1960-70-luvulla lyhyen aikaa louhos Häijääntien ja Herttualaan johtavan vanhan tien välissä. Kiven laatu ei kuitenkaan soveltunut hautakiviin ja louhinta päättyi. Muistona tuosta ajasta on vedellä täyttynyt louhos.

Punamulta

Kirjassaan Kertomus Hämeenkyrön pitäjästä Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen mainitsee "Punamultaa saadaan pitäjän omaksi tarpeeksi Heinijärven kylän takamailta, jossa sitä 40—50 tynn. poltetaan." Paikan kuvaus sopisi vaikkapa Viidanojankulmaan. Punamullan valmistuksessa maa lietetään, sekoitetaan ja poltetaan. Kirjan ilmestymisestä on jo yli 160 vuotta, mutta maastosta saattaa yhä löytyä jälkiä punamullan poltosta. Onko jollain lukijoista lisätietoa missä punamultaa on poltettu?

Lue lisää...

Maakivistä tehtyä kiviaitaa

Lisätietoja