Blogi

Useat lukijat lienevät huomanneet viime sunnuntain Aamulehdestä, että Asta Niittymäki on kuollut. Pitkäaikaisena Haukijärven koulun opettajana hän liittyy merkittävällä tavalla kylän historiaan. Tarkastelen seuraavassa lyhyesti hänen elämänvaiheitaan siltä osin kuin ne ovat tiedossani. Hänen 100-vuotispäivänsä kunniaksi ilmestyi myös blogiteksti.

Asta Aliina Niittymäki syntyi 22.10.1914 Punkalaitumella. Hänen vanhempansa olivat Aleksanteri ja Hilda Niittymäki. He olivat avioituneet 1910. Perheeseen syntyivät pojat Arvo 1911 ja Aarne 1912. Valitettavasti Punkalaitumen digitoidut kirkonkirjat päättyvät vuoteen 1912, joten emme saa tietää, oliko Asta sisarussarjan kolmas. Rippikirjoissa isä-Aleksanterin ammatiksi on merkitty työmies, Hämeenlinnan seminaarin matrikkeli kuitenkin kertoo hänen olleen myöhemmin räätäli. Alkuvaiheessa perhe asui Oriniemen kylässä. Asta kävi kansakoulun. Arvo-veli kaatui talvisodassa.

Asta Niittymäki sai päästötodistuksen Hämeenlinnan seminaarista 1934, samana vuonna kuin täytti 20 vuotta. Luultavasti seminaari oli tuohon aikaan kaksivuotinen. Hän siis aloitti opiskelunsa 1932. Valmistumisen jälkeen hänet valittiin Haukijärven kouluun alakoulun opettajaksi. Gallerian kuva esittää häntä pari vuotta myöhemmin. Hänen tuonaikaiset oppilaansa muistivat nuoren opettajansa iloisena ja ystävällisenä erityisesti ankarana tunnettuun Lehtosaloon verrattuna. Virassa hän viihtyi pitkään ja oli monin tavoin mukana kylän riennoissa muutenkin. Eläkkeelle jäätyään hän palasi Punkalaitumelle. Hän kuoli siellä 16.10.2016.

Lähteenä on käytetty Punkalaitumen rippikirjoja SSHY:n jäsensivuilla sekä matrikkelia Hämeenlinnan seminaari 1919 - 1969, Helsinki 1969, Valistuksen kirjapaino

Yritämme taas kuvan tunnistamista. Kuvan omistaja ei halua nimeään julkisuuteen, mutta on antanut luvan kuvan käyttämiseen tässä blogitekstissä. Hänen käsityksensä mukaan se voisi liittyä Ristilään. Mahdollisuudet henkilön tunnistamiseen perustuvat lähinnä siihen, että jollakin olisi sama valokuva albumissaan varustettuna tarkemmilla tiedoilla. Yhteyttä voi ottaa alla olevalla kommenttilomakkeella, palautelomakkeella tai sähköpostitse.

Lue lisää...

Kuva on selvästi vanha. Se on otettu Rasmussenin kuvaamossa Tampereella. Se avasi ovensa joko 1886 tai 1888, tiedot hiukan vaihtelevat eri lähteissä. Kyseessä on pahville kiinnitetty ns. käyntikorttikuva. Niiden suosio oli suurimmillaan 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun parilla ensimmäisellä vuosikymmenellä. Ehkä tavallinen väki harrasti niitä enemmän vasta 1900-luvun puolella. Kuvassa olevan ikää on hiukan vaikea arvioida, koska kova ruumiillinen työ vanhensi ihmisiä nopeasti. Ehkä hän on kuitenkin jo ylittänyt 30 ikävuoden rajan. Vaatetus sopisi niin ikään 1900-luvun alkuun. Hame on pitkä ja harteilla on huivi. 

Jos lähdemme siitä, että kuvan henkilö on lähtöisin Ristilästä, tulevat kyseeseen lähinnä tyttäret Iida, Vilhelmiina tai Hilma. Heidän äitinsä Eeva Karoliina ei oikein ikänsä puolesta tuntuisi sopivalta. Iidan puoliso oli räätäli, joten hänellä olisi voinut olla juhla-asu laittaa kuvaan. Ehkä vielä parempi arvaus voisi olla Hilma, joka asui Tampereella. Hän sopisi myös ikänsä puolesta parhaiten. Mutta mahdollisia ovat tietysti myös poikien puolisot. Juho ja Jaakko asuivat Tampereella. Naisen vasemmassa pikkusormessa lienee sormus. Pieneksi käynyt vihkisormus? Kaikki tiedot (myös jonkun edellä mainitun henkilön pois sulkevat) ovat tervetulleita.

Kun torpparit ja mäkitupalaiset itsenäistyivät, ryhtyivät monet heistä tekemään uusia rakennuksia. Sitä varten oli mahdollista saada asutuskassasta lainaa pankkilainaa edullisemmilla ehdoilla. Lainaa otettiin paitsi uusia rakennuksia varten, myös vanhojen kunnostamiseen tai korkeakorkoisen lainan pois maksamiseen. Asutuslautakunnan pöytäkirjoissa on säilynyt silloin tiloilla pidettyjen katselmusten yhteydessä (?) tehtyjä pohjapiirroksia. En tiedä, kenen tekemiä seuraavat ovat, mutta oletan, etteivät ne ylitä teoskynnystä. Toivottavasti en riko piirtäjän/piirtäjien tekijänoikeuksia.

Ensimmäinen esittää Viidanojankulman Koiviston torpan asuinrakennusta 1927.

Lue lisää...

 

Seuraavaksi kuva Valkaman pihapiiristä 1930.

Lue lisää...

Osa rakentamisesta jäi aikeiksi. Niin kävi Alfred Viidanojan suunnitelmalle rakentaa Tuiskun tilalle Heinijärvellä. Piirros on vuodelta 1924.

Lue lisää...

Josefiina Jokelan vaiheista olen kertonut paitsi sivustolla, myös blogitekstissä. Seuraavassa hiukan hänen tiestään Jokelaan. Tiedot perustuvat digitoituihin kirkonkirjoihin SSHY:n jäsensivuilla.

Josefiina syntyi Suodenniemellä syyskuussa 1868, siis nälkävuosien aikaan. Vanhemmat olivat Pohjakylän Mikkolan Teinilän torpparipariskunta Juho Heikinpoika ja hänen vaimonsa Saara Kustaava Juhontytär. He olivat syntyneet Hämeenkyrössä, mutta muuttaneet jossain vaiheessa Suodenniemelle. Saara oli Juhon toinen vaimo, ja lapsiakin oli kahdesta avioliitosta.

Josefiina oli kymmenvuotias, kun perhe 1878 muutti Teinilästä Hämeenkyröön. Vanhempien mukana seurasivat Josefiina ja 1959 syntynyt veli Kaarle. Hämeenkyrössä he asettuivat Heinijärven Alaraukolan Lamminsivun torppaan. Juho kuoli Lamminsivun torpassa 1896. Saara eli vuoteen 1907. Samoihin aikoihin Kaarle perheineen muutti torpasta. Heitä on käsitelty sivustolla tarkemmin.

Josefiina avioitui 1887 Valkaman silloisen torpparin veljen Mikko Alfred Mikonpojan kanssa. Tytär Iida Maria syntyi Valkamassa. Jo samana vuonna he muuttivat torppareiksi Hillun Jokelaan. Mikolle merkittiin sukunimeksi aluksi Tuominen. Melko pian se kuitenkin muuttui asuinpaikan mukaiseksi. Loppu onkin sivustolla.

Olen aiemminkin kirjoitellut vuokralautakunnan suorittamista katselmuksista. Muutamien valokuvien ohella ne tarjoavat mahdollisuuden katsoa, miltä kylän torpat näyttivät 100 vuotta sitten. Tällä kertaa matkaamme Lamminsivulle. Katselmuksen suorittivat Anselm Nuuti, Herman Lehtiniemi ja Kalle Haukipää 26.9.1912. Paikalla olivat myös isäntä Viktor Tättälä ja torppari Kalle Lamminsivu. Erityistä syytä katselmukselle ei mainittu. Se tapahtui Tättälän pyynnöstä.

Aloitetaan päärakennuksesta. Se oli 15 metriä pitkä, kuusi ja puoli metriä leveä ja viisi metriä korkea. Hirsirakennus oli katettu päreillä. Sisällään se piti pirtin, pakarin, kamarin ja eteisen. Rakennuksen kuntoa lautakunta piti tyydyttävänä, mutta määräsi sen nostettavaksi ja samalla kivitolpat laitettaviksi alle. Ensimmäinen hirsikerta kun oli lahonnut. Työt piti suorittaa seuraavana vuonna.

Muita rakennuksia oli paljon, kuten tuolloin oli tapana. Pöytäkirjassa luetellaan luhtirivi, ratashuone ja lato, talli ja lato, vanha navetta ja sen yhteydessä sikahuone, navetta, sauna, aitta, riihi, riihilato sekä niittyladot. Kaikki oli rakennettu hirsistä ja varustettu pärekatolla, paitsi sikahuoneen etu- ja takaseinä oli tehty pölkyistä. Vanhan navetan kunto oli huono, muut rakennukset olivat tyydyttävässä tai välttävässä kunnossa. Korjausmääräyksiäkin annettiin. Kattoja piti uusia ja joitakin rakennuksia nostaa kivien päälle.

Peltoja oli pohjoispuolella, eteläpuolella, huoneitten ympärillä sekä Huhdan vainiot, joiden sijaintia ei kerrottu. Lisäksi oli hiukan luonnonniittyä. Pelloilla kasvoi ruista, kevätviljaa ja heinää. Eteläpuolinen vainio oli kynnettynä. Pinta-aloja ei valitettavasti mainittu.

Mitään rakennusta ei ilmeisesti ollut maalattu, ainakaan sellaisesta ei ole mainintaa. Voimme kuvitella harmaat rakennukset pihan ympärille. Ainakin riihi lienee ollut hiukan kauempana. Aikamatka menneisyyten tämäkin.

Lisätietoja