Blogi
Lasisilmät ja hianpitimet (blogi)
Ei tainnut olla ensimmäinen kerta, kun eksyin huutokauppaluetteloa selaamaan. Tällä kertaa se on vuodelta 1921 ja sisältyy Kaarle Heikkilän perukirjaan. Ilmeisesti huutokauppa pidettiin samanaikaisesti perunkirjoituksen kanssa. Huutokaupat olivat suosittua ajanvietettä vielä paljon myöhemminkin. Ostajien joukossa oli monia haukijärveläisiä, mutta ilmeisesti myös väkeä Mouhijärven puolelta. Luettelo kertoo muun ohessa siitä, miten asukkaista vielä tuolloin usein käytettiin talon nimeä: V. Kivelä, F. Ketola, S. Riikman.
Tärkein myytävä oli Rajalan palstatila. Kaarle oli ostanut sen vain muutamia vuosia aiemmin eikä mahdollisesti asunut lainkaan siellä. Ainakin perunkirjoitus tapahtui hänen kotonaan Hahmajärvellä. Tilan rakennuksista ei ole mitään mainintaa, ei myöskään kotieläimistä. Myynnissä oli kyllä lautoja ja hirsiä, ehkä oli tarkoitus ruveta rakentamaan. Myyntihinta 10 300 mk vaikuttaa nykyrahassa vähäiseltä, mutta ei kauheasti poikkea tuon ajan perukirjoihin merkityistä pienten tilojen arvoista. Ostaja oli Kaarlen veli Vihtori, joka sitten asuikin tilalla pitempään. Vanhat haukijärveläiset ovat muistaneet hänet.
Kuvat ovat otteita Kaarle Heikkilän perukirjasta Turun maakunta-arkistossa
Odotetusti myynnissä oli paljon vaatteita. Mitään käyttökelpoista ei heitetty pois. Kyse ei ollut kuitenkaan pelkistä arkikamppeista. Kaarlelta jäi muun muassa hianpitimet, kravattinauhoja, sateensuoja ja kauluksia. Kaikki tekivät kauppansa. Hän omisti myös priimuskeittiön, jonka veli osti. Kirkkorekiä oli kaksin kappalein, mikä hiukan ihmetyttää. Pyssyn osti Hugo Perttu. Otsikossa mainitut lasisilmät kääntyivät pienen ihmettelyn jälkeen silmälaseiksi. Ne kelpasivat Frans Söderlingille. Lienevätkö olleet sopivat? Myynnissä oli myös viljaa: kauraa, rukiita ja ohria. Rajalan peltojen tuottamaa vai muualta hankittua?
Kastettujen luettelon kertomaa, osa 2 (blogi)
Kastettujen luettelon selaaminen näyttääkin poikivan pienen sarjan blogitekstejä. Lupaan, että tämä on viimeinen. Tällä kertaa hiukan siitä, miten kummeista voi joskus päätellä ihmisten asuinpaikkoja. Varoituksen sana lienee kuitenkin paikallaan, toisinaan päättely voi mennä metsään.
Kun Taavetti ja Emma Palomäen poika Martti kastettiin 1903 Suoniemellä, toimivat kummeina Erland ja Hanna Metsänen. Ilmeisesti hekin asuivat tuossa vaiheessa siellä. 1905 syntyneen Yrjön ja 1906 syntyneen Ellenin kummit lienevät Suoniemeltä ja Pirkkalasta. Perhe pysyi kirjoilla Hämeenkyrössä vuoteen 1907 saakka, vaikka näyttää asuneen jo aiempina vuosina pysyvästi edellä mainituilla paikkakunnilla.
Juho ja Hilma Kullan perheen varhaista asuinpaikkaa arvaillaan sivustolla. Vuonna 1906 he olivat Toivo Lamminsivun kummeina. Kun Matti ja Serafia Rintalan tytär Ida syntyi pari vuotta myöhemmin, olivat häntä kasteelle viemässä (Juho) Kustaa ja Hilma Kulla. Siirtyminen Heinoonkylään on ehkä tässä vaiheessa jo tapahtunut, vaikka kauppakirja tehtiin vasta 1912. Mutta asuivatko he sitä ennen Lamminkulmalla, kun heitä rippikirjassa sanottiin Tättälän itsellisiksi?
Herttualan kylään merkityistä asukkaista on joskus vaikea sanoa, asuivatko he varsinaisessa kylässä vai Mustajärvenkulmalla. Näin on esimerkiksi Viktor ja Matilda Leivon suhteen. Kastettujen luettelo kertoo kuitenkin, että 1903 syntyneen Laurin kummit olivat Mikko ja Edla Heikkilä, jotka asuivat keskellä Herttualan kylää. Ilmeisesti Leivotkin asuivat vähän aikaa siellä ennen kuin muuttivat Mustajärvenkulmalle.
Kastettujen luettelon kertomaa (blogi)
Kastettujen luettelo sisältää toisinaan pieniä kertomuksia. Tässä malliksi pari kappaletta:
"Kalle Erland, s. 3.11.1907, vanhemmat torppari Frans Viktor Niemi ja vaimo Hilma Amalia. Hätäkastoi torppari Ivar Anttila. Kummit torpan vaimo Sofia Vilhelmiina Antila ja torpantytär Aina Koivisto. Kasteen vahvisti K. Töyry." Hätäkaste tapahtui 5.11. Tarinalla oli onnellinen loppu, lapsi jäi eloon ja eli miltei 80-vuotiaaksi. Aina Koiviston henkilöllisyys ei itselleni näin äkkiä selvinnyt. Haukijärven Koivistoilla ei mielestäni ollut Aina-nimistä tytärtä. Kenties nimeen on pujahtanut virhe.
Toinen merkintä on surullisempi.
"Kalle Uljas, s. 19.10.1908, vanhemmat talollinen Taavetti Viktor Kallioniemi ja vaimo Fanny Maria. Hätäkastoi talollisen leski Maria Ojaniemi." Hätäkaste tapahtui 20.10. ja lapsi kuoli jo samana päivänä.
Taannoin kirjoittelin kiertokoulunopettajasta. Kastettujen luettelo tuo asiaan hiukan lisävaloa, vaikka ei ratkaise sitä. Yksi 1904 syntyneen Sylvi Kallioniemen kummeista oli kiertokoulunopettaja Selma Lindstedt. Kun Sulo Haukipää syntyi 1908, pyydettiin yhdeksi kummiksi Selma Kanervo. Sama henkilö, sukunimi vain oli vaihtunut suomenkieliseksi. Pidän erittäin todennäköisenä, että juuri hän opetti Haukijärvellä ja Mustajärvenkulmalla. Tuskin häntä muussa tapauksessa olisi kummiksi haluttu. Edelleen tosin jää avoimeksi, oliko hän toimessa vielä silloin, kun kummilapsi Sulo ehti kiertokouluun, toisin sanoen kuvan ottamisen aikaan.
Kummilapsia (blogi)
Joskus aiemmin kirjoittelin siitä, miten haukijärveläiset toimivat muualla syntyneiden lasten kummeina. Nyt päätin katsoa, miten kylän sisällä kummit valikoituivat. Kävin läpi kastettujen luettelot SSHY:n jäsensivuilta vuosilta 1901 - 1912. Niissä on onneksi oma sarakkeensa vastaavalle rippikirjan sivulle, joten sieltä oli helppo poimia Haukijärvi, Heinijärvi, Herttuala, Parila ja Pukara. Kalkunmäen alueella asuneita en yrittänyt etsiä ja Mouhijärven puolella olleet jäivät myös ulkopuolelle. Uskon kuitenkin saaneeni menetelmällä kattavan otoksen.
Suurin osa kummeista löytyi ihan läheltä, naapureista, sukulaisista tai samalta kylältä kuitenkin. Pienen "säätyjaon" olin havaitsevinani. Varsinkin talolliset pyysivät lastensa kummeiksi toisia talollisia. Suojan, Pertun ja Äärilän isäntäväet toimivat usein toistensa lasten kummeina. Torpparit, mäkitupalaiset, itselliset ja muonarengit hakivat kummit useimmiten muista samassa asemassa olleista, mutta kääntyivät toisinaan myös talollisten puoleen. Niinpä Otto Hesekiel Söderlingin kummeina toimivat Frans ja Emma Äärilä (Erkkilä). Se, että Hugo Kukkolan kummeina olivat Frans Viktor ja Hilma Amalia Niemi ja Lauri Niemen kummeina Taavetti ja Ida Kukkola, oli kuitenkin tavanomaisempaa. Asuttiin lähellä ja oltiin sukuakin.
Muutamissa tapauksissa tuli kuitenkin vastaan oudompia nimiä. Useimmiten kyse oli Pakkasella lyhyemmän aikaa työskennelleistä. Niinpä 1906 syntyneen Väinö Johannes Salmisen kummit olivat muonarenki Nestor Nieminen ja tämän vaimo Hilda Amanda. Toisinaan taas kummit pyydettiin naapurikylästä. Matti Lauri Santamäen veivät kasteelle Taavetti ja Josefiina Haapaniemi Herttualasta. Taavetti oli lähtöisin Santamäestä. Erityisesti Mustajärvenkulmalla ylittyi toisinaan kuntaraja. Katri Johanna Ahosen kummeina toimivat Taavetti ja Hilma Ylivenetmäki. Lapsi kastettiinkin Mouhijärvellä.
Kun lapsia syntyi paljon, oli monilla myös paljon kummilapsia. Taloudellisia mahdollisuuksia kummilasten muistamiseen ei juuri ollut. Olen kuitenkin nähnyt joitakin todisteita siitä, että kummi on pyrkinyt auttamaan orvoksi jäänyttä kummilastaan. Kummeilla oli merkitystä, vaikka ehkä eri tavalla kuin nykyisin.
Lisäyksiä pariin aiempaan juttuun (blogi)
Pari viikkoa sitten kirjoitin Jorma Ala-Maakalan arkistosta löytyneestä koulukuvasta. Sain sähköpostiviestin, jonka mukaan arvailuni siitä, että kuvassa olisivat Viljo Kukkola ja Sulo Haukipää, meni niin sanotusti metsään. On syytä uskoa viestin lähettäjää. Oppilaista ei siis ole tunnistettu ketään. Ajankohdastakaan ei näin ollen voi tehdä tarkkoja johtopäätöksiä. Tuohon aikaan ei lasten muoti muuttunut kovin tiuhaan. Ensimmäiset sisäkuvat on Haukijärven koululla otettu vasta 30-luvulla. Ehkäpä kyseinen kuvakin on hiukan arvelemaani myöhemmältä ajalta. Opettaja voisi mielestäni olla Lehtosalo. Tosin en huomannut katsoa tarkemmin, miten Pukaran koulun opettajat olivat asettuneet kuviin.
Annan kuvan toistaiseksi olla galleriassa. Vaikka se olisikin Pukaran koululta, on siinä luultavasti mukana oppilaita/oppilas Mustajärvenkulmalta. Kuvan voi siinä tapauksessa siirtää toiseen albumiin. Voihan olla, että tunnistuksia vielä tulee. Kaikki palaute on tervetullutta.
Viime viikolla aiheena oli Selinin perhe. Jäin myöhemmin miettimään, miksi he olivat ottaneet tai heille oli annettu nimeksi Selin. Ruotsinkielisiä sukunimiä toki oli aiemmin paljonkin. Niitä annettiin esimerkiksi tehtaisiin töihin menneille. Myös vanhat käsityöläisnimet olivat ruotsalaisia. 1890-luku on jo kuitenkin ruotsalaisnimelle hiukan myöhäinen ajankohta. Asuivathan kylässä toki myös Sirenit ja Varinit, mutta mielestäni kummankin nimet olivat vanhempaa perua.
Tyrväällä oli Selin-niminen torppa Vinkkilän kylässä, josta Anton oli kotoisin. Mitään yhteyttä sinne en Anton Ananias Juhonpojalle tai hänen vanhemmilleen löytänyt. Ehkä Anton ja Hilma ovat kuitenkin tuon asumuksen tunteneet ja halunneet sen mukaan sukunimensä valita, kun sellaisen ottamiseen alettiin väkeä kehottaa.