Blogi
Lehdistä löytynyttä (blogi)
Taannoin pohdin sitä, missä Lauri Suoja suoritti opintonsa. Vastaus löytyi Helsingin Sanomien jutusta 20.11.1964 (HS Aikakone) hänen 70-vuotispäivänsä kunniaksi. Lauri opiskeli 1917 - 1919 Harjun maamieskoulussa ja valmistui agrologiksi Mustialan maamiesopistosta 1923. Hänelle kertyi melkoinen määrä työ- ja luottamustehtäviä. Hän työskenteli Uudenmaan Maataloustuottajain Liiton sihteerinä 1925 - 1944, Maataloustuottajain Keskusliiton Säätiön sihteerinä ja metsätilojen isännöitsijänä 1931 -1963 sekä Maataloustuottajain Keskusliiton vt. sihteerinä sodan aikana. Lisäksi hänellä oli useita tehtäviä julkishallinnossa. Jutussa mainitaan myös Uudenmaan Matkailijayhdistys, Vakuutusyhtiö Metsäpalo ja Lampisen säätiö. Hän teki opintomatkoja Keski-Eurooppaan ja Skandinaviaan.
Sitten Mustajärvenkulmalle. Suomen pienviljelijä-lehti tietää kertoa, että Mustajärvenkulmalla pidettiin toukokuussa 1930 esitelmätilaisuus ja Suomen Pienviljelijäin puolueen puolueosaston perustava kokous.Osaston johtokuntaan valittiin Taave Kastiaismaa, Aleksi Palomäki, Kalle Valkama ja Toivo Riihiniemi sekä varalle Ville Kukkola ja Kalle Metsola. Puheenjohtajaksi valittiin Vihtori Järvelä ja sihteeriksi Taave Kastiaismaa. Nimistä päätellen osasto kattoi melko laajan alueen. Samoihin aikoihin osastot perustettiin myös Jumesniemeen ja Heinijärvelle. Toimintaa osastolla oli ainakin vielä 1934, joskin tehtäviin valitut olivat pääasiassa muualta kuin Mustajärvenkulmalta.
Sairaanhoitajatarlehti kertoi marraskuussa 1929, että Pitkaniemen keskuslaitoksen henkilökunta järjesti ylihoitaja Karl Forsbergille jäähyväisillanvieton, sillä tämä oli täyttänyt 65 vuotta ja erosi toimestaan. Illan ohjelmaan kuului ylilääkärin puhe, runo ja yksinlaulua. Kunniavieras sai kukkia ja muistolahjan. Karl Forsberg oli toiminut yli 30 vuotta mielisairaanhoidon tehtävissä Kivelän sairaalassa, Turun vankimielisairaalassa ja Pirkäniemen sairaalassa, jossa hän työskenteli pisimpään. Työnsä lisäksi hän toimi myös suojeluskunnassa ja hoitajien ammatillisessa järjestössä. Miten Karl Forsberg liittyy Haukijärveen? Hän avioitui 1919 Sanni Peltomäen kanssa. Kovin pitkään ei Karl Forsberg ehtinyt eläkepäivistään nauttia, sillä hän kuoli jo 1933.
Ei hienosteltu (blogi)
Viitisen vuotta sitten kerroin blogitekstissä Vihtori Anselm Ihantolasta. Nyt olkoon hänen vaimonsa Matilda Josefiinan vuoro. Josefiina syntyi huhtikuussa 1854 Hämeenkyrön Jumesniemen Jaskaran Asumaniemen eli Mataluksen torpassa (kartalla aivan Pohjois-Pirkkalan rajan tuntumassa). Hänellä oli viisi veljeä ja kolme sisarta, heistä seitsemän eli aikuisikään. Isä Kustaa Packalen kuoli 1868, äiti Ester eli vuoteen 1901. Josefiina pääsi ripille 1869 ja 1872 hän lähti piiaksi Jumesniemen Honkalaan. Jumesniemessä hän tutustui Vihtoriin, ja heidät vihittiin 1876. Heidän yhteisistä vaiheistaan lisää em. blogitekstissä ja sivustolla.
Josefiinasta on säilynyt jonkin verran muistitietoa. Hänen kerrottiin niittäneen viikatteella niittyheinää, mikä ei ollut naisille kovin tavallista. Hiukan kärsimätönkin hän oli, työt piti saada nopeasti valmiiksi. Sama ominaisuus on periytynyt myös osalle jälkipolvista. Uusiin hömpötyksiin, kuten kansakouluun, hän suhtautui kielteisesti. Ilmeisesti lapsista vain Frans Anshelm kävi vähän aikaa Haukijärven koulua.
Tytär Fanny Haukipää muisteli 1960-luvulla, miten hän halusi sisarensa (ehkä Tilda) kanssa saada mustat villasukat, jotka olivat muotia. He poimivat mustat villat erilleen, kehräsivät ne salaa langaksi ja kutoivat sukat paimenessa ollessaan, koska tiesivät, ettei äiti sukkia hyväksyisi. Jossain vaiheessa kuitenkin kävi käry. Mikään ei auttanut, äiti pakotti heidät purkamaan sukat. Torpparin tyttärien ei sopinut hienostella.
30-luvulta on kahdenkin muistelijan kuvaus puutarhakeinusta, joka piti pystyttää Salomäen pihaan. Tila oli silloin jo Josefiinan pojan Eeron omistuksessa, mutta Josefiina asui talossa eläkeläisenä Eeron perheen kanssa. Perhe halusi pihakeinun, ja sen osat hankittiinkin odottamaan pystytystä. Tässä vaiheessa Josefiina puuttui peliin. Keinu ei pikkutilallisen pihaan sovi. Jos sellainen pihaan tulisi, hän sanoisi velan irti. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, oliko tilan kauppahinnasta jotain suorittamatta vai oliko kyse Josefiinan eläkkeestä. Joka tapauksessa keinu jätettiin pystyttämättä. Osat kai sitten onnistuttiin myymään jonnekin.
Tiukka muori, tämä isoisoäitini.
Valokuvia ja -kuvaajia (blogi)
Mikähän mahtaa olla sivuston ja gallerian vanhin valokuva? Kovin montaa 1800-luvun puolella otettua niissä ei ole. Kuva Vihtori Järvelästä sotilasasussa voisi olla sellainen. Hän syntyi 1876 ja ainakin aloitti sotilaspalveluksensa 1800-luvun viimeisinä vuosina. Maria Eveliina Mustajärven kuvan ajoittaminen on vaikeaa, mutta myös se voisi olla 1800-luvun viimeisiltä vuosilta, sillä hän oli syntynyt 1852. Molemmat valokuvat on ymmärtääkseni otettu kuvaamossa, vaikka sellaisen nimeä ei kuvissa näykään.
Kyllä Haukijärvellä kuvattiin jo 1890-luvulla. Kuvaaja Jenny Timgren (nimellä Wivi Richter) on ottanut useita kuvia Pakkasella. Esimerkkinä olkoon Pakkasen karjapihalla otettu kuva. Richterin ottamia kuvia voi ihailla Siiri-tietokannassa, jossa voi tehdä haun kuvaajan nimellä. Kuvien käyttö on maksullista.
1900-luvun parilla ensimmäisellä vuosikymmenellä käytiin jo ahkerammin valokuvaamoissa. Tästä esimerkkeinä Selkeen perheen kuva sekä Vilhelmiina ja Kalle Mäkelän kuva. Oman lisänsä toivat Amerikan mantereelta kotiväelle lähetetyt kuvat, kuten Kalle Valkaman kuva, joka ajoittuu vuosiin 1906 - 1908 tai Ihantolan veljekset seuraavalla vuosikymmenellä.
Oletteko miettineet, miksi vanhoissa kuvissa ei hymyillä? Valotusajat olivat niin pitkiä, että harva jaksoi pitää hymyä kasvoillaan sitä aikaa. Kiertävät valokuvaajat kuvasivat yleensä ulkona, jossa valaistus oli riittävä. Kiertavän valokuvaajan tuotoksia lienevät kuva Emma Einolasta ja Ida Ojaniemestä (otettu viimeistään 1915) sekä Nikolai ja Hugo Mäkelää esittävä kuva (viimeistään 1918). Mutta onko kuva Taavetti ja Karoliina Peltomäestä otettu kuvaamossa vai kotona? Mustan hupun alle piiloutunut kuvaaja saattoi myös pelottaa lapsia, kuten tässä kuvassa mukana ollut on kertonut. Kuva on 30-luvun alusta.
30-luvulle tultaessa alkoivat kamerat yleistyä. Urho Viidanoja on kuvannut paljon Haukijärveä. Hänen kuvissaan näkyy harrastuneisuus. Hänellä olikin 50-luvulla valokuvausliike Viialassa. Hänet myös palkittiin Tampereen Kameraseuran kilpailussa 1958 (Helsingin Sanomat 16.10.1958). Myös muut Viidanojan veljeksistä kuvasivat. Monet Pakkasen työväkeä esittävät kuvat lienevät heidän ottamiaan. Toivo Mäkinen kuvasi niin ikään paljon. Tämä kuva lienee hänen ottamansa. Harmillista kyllä hänen ottamiensa kuvien myöhemmästä kohtalosta ei ole tietoa eikä niitä yrityksistä huolimatta saatu sivuston käyttöön.
P.S.1. Galleriassa on nyt kuva Paavo ja Elina Palomäestä. Se lienee otettu 1910-luvulla. Paavo Palomäen vaiheista kirjoitin muutama viikko sitten blogissa.
P.S.2. Topoteekki Hämeenkyrö on avattu. Kuvat ovat pääasiassa Lauri Tarkin Kyröskoskelta ottamia. Kuva lastenkodin tulipalosta liittyy kuitenkin Haukijärveen.
Iita ja Pransi (blogi)
Niin heitä kyläläiset kutsuivat, ehkä he itsekin ajattelivat itseään näillä nimillä. Ida Maria Vekurinmäki syntyi helmikuussa 1896 Multialla. Hänen äitinsä Amanda oli Sinervämäen kylän Pusulan talon Vekurinmäen torpan tytär. Tuohon aikaan torpparina oli hänen veljensä. Amanda muutti tyttärensä kanssa 1900 Lukkarilan Uutteran mäkitupaan. Siellä hän kuoli 1902. Ida siirtyi Sinervämäkeen. Hän tuskin kuitenkaan asui enonsa tai serkkujensa luona, sillä hänet merkittiin rippikirjassa irtolaisten joukkoon orpona. Ehkä hän koki huutolaislapsen kohtalon. 1913 hän lähti palvelukseen saman kylän taloon. 1919 hän muutti kirjansa Kullaalle. Todennäköisesti hän oli muuttanut sinne jo aiemmin, sillä vain kuukautta myöhemmin hänet vihittiin saman talon rengin Frans Fredrik Lehdon kanssa.
Frans oli syntynyt lokakuussa 1892 Laviassa. Hänen isänsä Kustaa oli Saarijärven Hanhijoen Lepistön torpan poika, hänen äitinsä Elsa oli syntynyt Kauvatsalla. Perhe muutti torpasta 1900 saman kylän Niittumaan torppaan. Äiti Elsa kuoli 1905. Lavian rippikirjoja on digitoitu vain vuoteen 1899. Rippikoululaisten luettelo kertoo, että Frans pääsi ripille 1909, silloin vielä Niittumaan nimellä. 1917 hän muutti Laviasta Kullaalle. Siinä vaiheessa hän käytti sukunimeä Lehto. Muuttaneiden luettelo nimeää hänet mäkitupalaisen pojaksi, muuttokirja mäkitupalaiseksi. Kotonaan Niittumaassa hän ei henkikirjojen mukaan aikuisena asunut. Mahdollisesti hän työskenteli ensin renkinä taloissa ja myöhemmin itsellisenä työmiehenä.
Avioitumisensa jälkeen Frans ja Ida muuttivat vuoden 1919 lopussa Hämeenkyröön. 1920 heidät merkittiin henkikirjoihin Kalkunmäen Ahrolan itsellisinä. Tämän jälkeen olemme lehtitietojen varassa. Loppuvuodesta 1922 he ostivat Töllinmäen Heinijärveltä. Siirtyminen Haukijärvelle Jokelaan tapahtui luultavasti 20-luvun lopussa. Lapsista Viljo kävi koulunsa Heinijärvellä, mutta Veikko kirjattiin 1935 Haukijärven koulun oppilasluetteloon. Siellä hän oli jo käynyt alakoulun. Tarkkaa tietoa ei ole siitä, milloin perhe siirtyi omaan taloonsa, mutta se on todennäköisesti tapahtunut ennen sotaa.
Lähteinä on linkeissä esiintyvien lisäksi käytetty Multian, Lavian ja Kullaan kirkonkirjoja sekä Haukijärven koulun oppilasluetteloa ja johtokunnan pöytäkirjoja
Pääsiäisenä 90 vuotta sitten (blogi)
Tällä kertaa pieni katsaus siihen, mitä Hämeenkyrön Sanomat kertoi pääsiäisaikaan 1933. Pääsiäinen oli tuolloin huhtikuun puolivälissä.
Torstaina 13.4 ilmestyneessä lehdessä oli muutama Haukijärveen liittyvä juttu. Henkikirjoitus oli Haukijärven, Heinijärven, Herttualan ja Kalkunmäen kyliin kuuluneille määrätty pidettäväksi tiistaina 18. huhtikuuta alkaen klo 10 Suomelassa. Parilassa asuneiden päivä oli torstai 20. huhtikuuta. Työväenyhdistys toimeenpani tanssi-iltaman omassa talossaan pääsiäispäivänä 16.4 alkaen klo 19.30. Pakkasen kartanossa oli heiniä myytävänä. Myös ikävämpi uutinen löytyi. Eräs kyläläinen oli lyönyt toista miestä Toukolan iltamissa ja tuomittiin siitä syystä käräjillä 50 markan sakkoon ja 150 markan korvaukseen.
Sitten pääsiäisteemaan. Kylässä ei ilmeisesti järjestetty mitään pääsiäisen hengelliseen sanomaan liittyvää tuolloin. Lehdessä oli nimimerkki K. V. L:n (todennäköisesti rovasti Lehtonen) pohdiskelua rististä. Lisäksi nimimerkki Kalle kertoi noidista ja vanhoista pääsiäistavoista. Kasperi taas tarinoi mämmistä ja mieltymyksestä siihen.
Miten pääsiäinen sujui pitäjässä? Lehden seuraavasta numerosta päätellen rauhallisesti. Nimimerkki Kasperi kertoi, että ensimmäisen pääsiäispäivän aamuna oli maa valkoisena, ja lunta satoi vielä seuraavana päivänäkin. Kasperi arveli, ettei sää houkuttanut väkeä keinujen luokse. Huhtikuu tarjosi kyröläisille kulttuurielämyksiä. Parilassa Pertulla oli kutomakurssin töiden näyttely ja päättäjäisiltama 23.4. Tampereen Teatteri esitti Kyrölässä vierailunäytäntönä von Numersin näytelmän "Elinan surma". Sen oli ohjannut Eino Salmelainen.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua. Hyvää pääsiäistä!