Blogi

Otsikolla "Otteita Raahen komppanian päiväkirjasta" julkaisi Raahe-lehti heinäkuussa 1918 kirjoituksen, jossa sivutaan myös Haukijärveä. Kirjoittaja kertoi yksikkönsä majoittuneen Herttualan Alakeskiselle. Hän kuvaa vartiossa oloa, mutta myös vapaa-aikaa. Ilmeisesti jälkimmäiseen kuuluu kuvaus käynnistä Haukijärven työväentaloa katsomassa:

"Muutaman pojan kanssa pistäydyin katsomassa Haukijärven työwäenyhdistyksen taloa, joka on noin 4 kilometriä Herttuan kylästä Mouhijärwelle. Siellä oliwat paholaisen jälkeläisten punaisten liput, nauhat ja muut "kansan tahdon" merkit sikin sokin lattialla; hoppu oli sieltä näyttänyt tulevan, koskapa warastetut perunat oliwat kuppiloissa, ja maidonpänikän oli jänyt jotain wellintapaista."

Tämän jälkeen kirjoittaja kuvaa jonkinlaista punaisten väijytystä, jossa kaksi valkoisiin joukkoihin kuulunutta haavoittui. Tarkempi paikka ei käy ilmi tekstistä. Osasto ajoi takaa punaisia Mouhijärvelle vievää maantietä pitkin. Kaikki talot tien varrella olivat tyhjinä, ilmeisesti punaisten puolella olleet olivat piiloutuneet valkoisten tullessa. Illalla sotilaat palasivat Pakkasen kartanoon, josta kerrotaan seuraavaa:

"Se Pakkasten talo, johon olimme leiriytyneenä, se se talo on. Meidän talot siellä kotinurkissa owat waan mökkiä tämän rinnalla, tai mitä arwelette siitä, kuin on kolme nawettaa, joissa pidetään 400 lehmää. Nyt niitä ei ollut kuin hiukan toista sataa. Punikit oliwat niitä wieneet talosta oikein urakalla, samoin 19 hewosta, mutta oli niitäkin jäänyt päälle 20. Tästa siis saa käsityksen kummoiseen taloon sitä matkan warrella joutui."

Näin siis Raahen seutulainen kulki sotaretkellään Haukijärven kautta.

Lähde: Kansalliskirjaston digitoidut ainesitot

 

Maaliskuussa 1920 Aamulehti (Kansalliskirjaston digitoidut aineistot) julkaisi jutun Juho Peltoniemestä tämän täyttäessä 70 vuotta. Lainaan artikkelista kaksi ensimmäistä kappaletta tähän suoraan:

"70 vuotta täyttää tänään vanha isäntä Johan Peltoniemi Hämeenkyrön Parilan kylän Peltoniemen tilalla. Mainittu tila perustettiin v. 1853. Silloin oli pienen Mustajärven ympäristö erämaata, jonka asukkaina olivat sudet ja karhut. Tienoilta kaadettiin suuria mastopuita, joita kuljetettiin Turkuun myytäväksi. Mastojen pituus voi olla 150 jalkaa ja tyven läpimitta n. 8 - 9 jalkaa. Näitä jättiläisiä vetämään tarvittiin 18 hevosta ja matka Turkuun kesti 7 - 8 päivää.

Metsää pelkäämättä löi Johan Peltoniemen isä, Matti Peltoniemi konttinsa puunoksaan ja ryhtyi rakentamaan saunaa perheensä suojaksi. Sitten kuokin ja kirvein korven kimppuun. Kaskiruis, eli niin sanottu juureinen ja nauriit antoivat ensi vuosien ravinnon. Isän ja pojan yhteisillä voimilla kasvoi sarka saran viereen, korvet ja rämeet kuivattiin reheviksi niityiksi. Elämä olikin silloin kuokan ja kirvesvarren varassa, ei kelloa katsottu työhön mennessä eikä sieltä tullessa. 34-vuotisen isännyytensä aikana Johan Peltoniemi saikin useita palkinnoita ja kunniakirjoja tilan mallikelpoisesta hoidosta."

Seuraaksi jutussa kerrotaan torpan itsenäiseksi ostamisesta ja siitä, miten ahkera ja vaatimaton päivänsankari oli. Hän vietti tervettä elämää ja oli 70-vuotiaana täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Peltoniemeä tai Mustajärvenkulmaa on nykyisin vaikea ajatella susien ja karhujen asuttamaksi erämaaksi, vaikka muut kyläläiset korpikulmasta joskus puhuvatkin. Aikaa torpan raivaamisesta on toki kulunut jo reippaat 150 vuotta ja noista syntymäpäivistäkin pian 100 vuotta.

Tämä nimiluettelo on hiukan surullinen. Se on luettelo lastenkodin lapsista vuosilta 1918 - 1933. Toki uudempiakin varmasti on, toimihan lastenkoti vielä 60-luvulla, mutta itse en ole sellaisia nähnyt. En aio kertoa kenenkään nimeä, vaikka lähes kaikki luettelossa esiintyvät 92 henkilöä lienevät jo kuolleet. Lapsen nimen lisäksi listaan on kirjattu hänen syntymäaikansa, lastenkotiin tulon päivämäärä, huoltajan/huoltajien nimet ja asema, lastenkotiin joutumisen syy sekä kotikylä. Osalta puuttuu jokin näistä tiedoista, muutamalla on vain nimi ja päivämäärä, jolloin tuli lastenkotiin.

Ensimmäiset nimet on luetteloon kirjattu lokakuussa 1918. Sota ja vankileirien surkeat olot veivät monesta perheestä isän, eikä äiti aina pystynyt yksin huolehtimaan lapsistaan. Myös tuberkuloosi ja keuhkokuume korjasivat satoaan. Monilla lastenkotiin joutuneiista lapsista olikin toinen vanhemmista kuollut, joillakin molemmat. Äidin kuoleman jälkeen isä ei välttämättä pärjännyt pienten lasten kanssa, jos hänellä ei ollut ketään tukenaan. Joissakin tapauksissa isä haki lapsen luokseen, kun tämä oli kasvanut isommaksi. Joukossa oli myös paljon avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia. Vankilaan joutuminen, mielenterveysongelmat ja lasten jonkinasteinen heitteillejättö näkyvät niin ikään syiden joukossa.

Haukijärveläisiäkin lasten joukossa oli. Ensimmäinen nimi tuli vastaan 1925, toinen 1932. Muita kylästä lastenkotiin päätyneitä ei ymmärtääkseni ollut noina vuosina. Tosin sieltä aiemmin poismuuttaneen lapsi oli listalla jo 1920. Kaikkiaan tunnistin seitsemän lasta, joiden vanhemmista ainakin toisella oli jonkinlainen kytkös kylään. Ilmeisesti kyläläisten kohdalla se, mitä nykyisin nimitämme turvaverkoksi, toimi kohtuullisen hyvin.

Vaikka aluksi kutsuin nimiluetteloa surulliseksi, on muistettava, että kyse oli ihan tavallisista lapsista iloineen ja suruineen. Kuten muutkin ikäisensä, he lähtivät koulunsa päätettyään töihin, perustivat perheet ja osallistuivat sotaan, jossa ainakin kaksi heistä kaatui. Moni asui jonkin aikaa kylässä lastenkodista lähdettyään, joku myös asettui sinne pysyvästi. 

Kansalliskirjasto avasi digitoimansa sanomalehdet vuosilta 1771 - 1920 vapaasti verkossa luettaviksi. Aiemmin rajavuosi oli 1910. Vaikka olen tuon aiemman rajavuoden jälkeisiä lehtiä tutkinut yliopiston kirjastossa, on nyt julkaistuissa erityisesti vuosilta 1918 - 1920 minullekin uutta tietoa. Vaikuttaa myös siltä, että haku toimii aiempaa paremmin, koska olen saanut sellaisia osumia, joita ennen ei ole tullut. Haukijärveä olen tietenkin etsinyt ja kaikenlaista löytänytkin. Kerron niistä varmasti useammassakin blogitekstissä. Tällä kertaa keskitytään työväentaloon.

Toukokuun neljäntenä päivänä 1916 ilmestyneessä numerossaan Sosialidemokraatti-lehti kertoi otsikolla "Uusi työwäen walistustemppeli walmistunut" Haukijärven työväenyhdistyksen uuden talon vihkiäisjuhlasta. Juhlaohjelmassa oli soittoa, Frans Mustasillan tervehdyssanat, laulua, Kalle Haukipään esittämä juhlaruno, juhlapuhe, kertomus esittäjänään W. Mäkelä, laulu ja jäähyväissanat. Juhlan jälkeen alkoi iltama. Paikalla arvioitiin olleen 250 - 300 henkeä. Frans Mustasillan tervehdyssanoista kävi ilmi, että talon rakentaminen oli kova ponnistus. Erimielisyyksiäkin oli ollut. Ne olivat koskeneet muotoseikkoja, mitä se sitten tässä yhteydessä mahtoikaan tarkoittaa. Joka tapauksessa juttu vahvistaa muistitiedon, että työväentalo otettiin käyttöön 1916.

Oman lisänsä talon historiaan tuo Työmies-lehden juttu 22.4.1915. Otsikolla "Työwäentalo hajotettu - mutta rakennetaan uudestaan" se kertoo, että työväenyhdistys osti 1911 Maatialan päärakennuksen ehdolla, että rakennus puretaan. Talo sai kuitenkin olla paikoillaan kuluneeseen talveen saakka. Yhdistys oli vuokrannut tonttimaan samalta palstalta (Kanervalta) ja rakennus oli edellisellä viikolla siirretty sinne jäsenten yhteisellä avulla. Onko siis työväentalo rakennettu Maatialan hirsistä? Ei olisi mitenkään harvinaista tuohon aikaan. Nyt kaivattaisiin hirsirakentamisen asiantuntijan mielipidettä. Ovatko kuvassa näkyvän rakennuksen hirret uusia vai Maatialasta siirrettyjä vai kenties molempia?

Hiljattain uutisoitiin Museoviraston julkaisemista vapaasti (ks. CC-lisenssi) käytettävistä vanhoista valokuvista Finna.fi:ssä. Jos Finna-haussa laittaa hakusanaksi Hämeenkyrö (säilytä ensimmäisen linkin rajoitukset), saa esille 50 valokuvaa. Silmäni löysivät niiden joukosta kolme Herttualassa otettua. Haukijärveltä en kuvia huomannut, tosin kaikkia henkilökuvia en tunnistanut. Jos pudotamme haussa pois vaatimuksen Museovirastosta, vapaasta käytettävyydesta ja museoiden hallinnasta, saamme Hämeenkyröstä tuloksia kaikkiaan 548. Nyt on mukana jo Haukijärveäkin. 

Ensimmäisellä sivulla (20 kuvaa/sivu) tulee vastaan kuva Haukijärven työväentalosta. Mahdollisesti se kuitenkin on Harjun aikana otettu. Seuraavalla sivulla on sama työväenyhdistyksen juhlissa otettu kuva, joka on sivustolla. Sen sijaa kolmannelta sivulta löytyvää työväenyhdistyksen huvitoimikunnan jäseniä esittävää kuvaa ei galleriassa muistaakseni ole.

Sitten mennäänkin sivulle 16. Sieltä löytyy Wivi Timgrenin (os. Richter) ottamia valokuvia Pakkaselta. Kuvat on ajoitettu 1800-luvun lopulle. Herää kysymys, voisiko keinutuolissa istuva mies olla hänen isänsä, Josef Edvard Richter. Mielestäni hän on mukana muissakin Pakkasen kuvissa. Kuvat jatkuvat seuraavalla sivulla. Sivulta 25 löytyy kuva Richter-suvun haudasta. Sehän on edelleen olemassa lähellä kirkkoa. Sivulla 27 on lisää kuvia Pakkaselta. Seuraavalla (viimeisellä) sivulla on kaksi kuvaa Frans Mustasillasta.

Miksi noita edellä mainittuja kuvia ei ole sivuston gallerissa? Koska ne eivät ole vapaasti käytettävissä. Osa on arkistojen hallussa. Niiden kanssa neuvottelemalla kuvat ehkä voisi saada julkaistavaksi kohtuullista korvausta vastaan. Wivi Timgrenin kuvat kuuluvat Vapriikin kuva-arkistolle, joka perii digitaalisesta kuvasta 14 euroa ja sen käytöstä 35 euroa. Miksi julkaista kuva (tai ainakaan maksaa julkaisemisesta), joka on jo verkossa? Lopuksi vielä pieni vinkki Finnan selaamiseen. Kannattaa ottaa näytölle enemmän kuvia kerralla, vaikkapa 100 kappaletta.

Lisätietoja