Jo talvisodan aikana oli Haukijärvelle majoitettuna Karjalasta evakkoon lähteneitä, lähinnä kirvulaisia. Kun talvisodassa menetetyt alueet vallattiin jatkosodan alussa takaisin, palasivat useimmat heistä takaisin kotiseuduilleen. Ainakin Niukkasen, Kyllästisen, Kärkkäisen, Piiparisen ja Puhan perheistä kävi lapsia vähän aikaa koulua Haukijärvellä. Romppasen, Pennan, Pullisen ja Makaran perheet asuivat Viidanojankulmalla. Myös joitakin Viipurin läänin Pyhäjärveltä lähteneitä perheitä asui talvisodan jälkeen Hämeenkyrössä. Ainakin Akkasen ja Kopperoisen perheet tulivat jo tuolloin pitäjään, Kopperoiset asuivat Haukijärvellä. Hekin palasivat jatkosodan aikana takaisin Karjalaan. Jatkosodan aikana kylässä asui muutamia inkeriläisperheitä, ainakin Kirpun, Luistin ja Hännisen perheet. He kaikki muuttivat kylästä joulukuussa 1944. Ilmeisesti heidät palautettiin Neuvostoliittoon.

Sodan jälkeen piti Karjalasta pois lähtemään joutuneille löytää uusi asuinpaikka. Myös Hämeenkyröön syntyi näitä siirtolaistiloja. Uusia asukkaita tuli Viipurin läänin Pyhäjärveltä: Konnitsan, Saaprun, Enkkuan, Tolsterniemen ja Kostermaan kylistä. Haukijärvelle asutettiin yli kolmekymmentä siirtolaisperhettä, joista useimmat saivat maansa Pakkasen kartanon maista, muutama lastenkodin maista ja Heinijärven taloilta, samoin Kalkunmäen Purtulta.

Karjalaiset pyrkivät rakentamaan omat talonsa mahdollisimman nopeasti valmiiksi, eihän elämä toisten koteihin ahtaasti majoittuneina ollut helppoa. Suojan mäellä toimivat Juho Virkin ja Pohjolan sahat, joista saatiin puutavaraa. Sahalla työskentelivät ainakin Kalervo Luukkanen sekä Soini ja Reino Talonpoika. Jääskeläisellä oli pärehöylä. Virkillä oli tiilitehdas. Rakennustarvikkeista vallitsi sodan jälkeen kova pula, materiaalien hankinta vaati kekseliäisyyttä ja joskus turvautumista mustaan pörssiin.

Karjalaisten rakentamat talot olivat tyypillisesti puolitoistakerroksisia ja pinta-alaltaan noin 90 neliömetriä. Taloissa oli tupa ja keittiö (tai tupakeittiö), kaksi kamaria ja eteinen. Peltoa tiloihin kuului 10 - 15 hehtaaria ja metsää 15 - 20 hehtaaria. Metsää siirtolaistilat saivat mm. Laitilasta valtion mailta.

Vanhojen ja uusien kyläläisten tottuminen toisiinsa vei oman aikansa. Mitään suurempia ristiriitoja ei ilmennyt. Erilaiset murteet, tavat ja luonteenlaadut toivat lisäväriä Haukijärvelle, vaikka ennakkoluuloja aluksi esiintyikin. Myös avioliittoja eri heimoihin kuuluneiden kesken solmittiin pian sodan jälkeen.

Karjalaiset osallistuivat aktiivisesti 1946 perustetun maamiesseuran ja maatalousnaisten toimintaan. Myös marttayhdistys toimi kylällä 50-luvulta alusta lähtien. Raviurheilun harrastajiakin uusien kyläläisten joukossa oli. Toivo Kotin Reima-hevonen oli aikanaan tunnettu ravuri. Kuorolaulu ja näytelmätoiminta ovat niin ikään löytäneet harrastajia karjalaisista. Konnitsan ja Enkkuan nuorisoseurat jatkoivat toimintaansa vielä Haukijärvellä. Ensin mainittuun kuului kansantanhujen harrastajia.

tanhujoukkue 1955

Tanhuharrastajia Suojan kentällä 1955. Taustalla näkyvät maakellarin ilmastointikanavat.

tanhujoukkue 1955

Konnitsan nuorisoseuran tanhuajia 1955. Takana vasemmalta Leo Kotti, Teuvo Akkanen, Kalervo Luukkanen, Eero Halonen, Veikko Honkanen ja Mauno Toiviainen. Edessä vasemmalta Aino Leppihalme, Eine Kukkola, Irja Halonen, Telmu Kurikka, Ilmi Kotti ja Raisa Luukkanen. Sivun kuvat omistaa Kaija Liisanantti.

karjalaistilat2

Kartta Haukijärven alueen karjalaistiloista, kartta suurenee klikkaamalla

Lisätietoja