Tällä kertaa pääsemme karjaa käsitelleen minisarjamme loppuun. Aihe on sikäli kiinnostava, että tämän sivuston käsittelemänä aikana lehmiä oli lähes joka talossa. Pienissä mökeissäkin, tosin vain yksi tai kaksi. Toki jotkut ostivat tinkimaitoa naapurista. Kun nyt ajelee Haukijärven teitä pitkin kesäaikaan, ovat lehmät melko harvinainen näky. Maailma muuttuu.

Digitoiduissa Maaseudun Tulevaisuus-lehdissä ilmoittivat Pakkasen ja lastenkodin lisäksi myös muutamat muut kyläläiset. Eniten ilmoituksia oli Väinö Sunilla. Ne ajoittuvat aikaan, jolloin perhe oli siirtymässä tai jo siirtynyt Tampereelle, mutta omisti vielä Mustajärven tilan. Vuonna 1939 tilalle etsittiin talouden- ja karjanhoitoon tottunutta palvelijaa. Lehmiä oli tuolloin seitsemän. Karjanhoitajaa tilalle haettiin 1951. Lehmiä oli silloin 10. Navetassa oli sähkövalo ja painovesi. Seuraavana vuonna Mustajärvellä pidettiin suomenkarjan huutokauppa. Myyntiin tuli 11 lehmää, kaksivuotias sonni, vasikka, seitsemän lammasta, neljävuotias ruuna ja tammavarsa. Tilan ilmoitettiin siirtyvän karjattomaan maatalouteen. Kuitenkin vuonna 1954 Suni etsi itsenäiseen työskentelyyn tottunutta pariskuntaa hoitamaan maatilan töitä. Navetassa oli neljä lehmää ja nuortakarjaa. Sähköpumppu ja automaattisesti toimivat juomakupit mainittiin ilmoituksessa. Tilalla oli traktori.

Karjattomaan maatalouteen siirtyi 50-luvulla myös muita tiloja. Heikki Halonen myi karjansa 1956. Karja- ja irtaimistohuutokaupassa myytiin neljä lehmää, kaksi vasikkaa, sonni, hevonen, Lame-merkkinen kotitarvemylly, silppu- ja paalauskone, hevosaura ym. 1959 Sven Jokinen ilmoitti huutokaupasta, jossa myytiin kahdeksan lehmää ja hieho. Nekin kuuluivat suomenkarjaan. Parhaiden lehmien vuosituotoksen kerrottiin olleen yli 200 rasvakiloa. Länsi-Savo-lehti kertoi myöhemmin, että huutokauppaan tuli väkeä aina Keski-Suomea ja Savoa myöten. Erityisen korkeaan hintaan myytiin Nätti-lehmä. Siitä lapinjärveläinen ostaja maksoi 125 000 mk.

 

Lisää kommentti


Lisätietoja