Blogi

Olette ehkä huomanneet, että selaan usein verkossa olevia vanhoja sanomalehtiä. Viimeksi etsin tietoja Anselm Metsäsen myöhemmistä vaiheista. Viitteitä häneen löytyi peräti kolmesta paikasta, nimittäin Pirkkalasta, Eurajoelta ja Hausjärveltä. Ennen pitkää alkoi kuitenkin vaikuttaa siltä, että tiedot kuuluivat kahdelle samannimiselle henkilölle. Toinen näytti olleen maanviljelijä Eurajoella, toinen työmies Hausjärvellä ja mahdollisesti myöhemmin Pirkkalassa. Tiedot olivat niin samaan aikaan liittyviä, ettei niitä oikein voinut yhteen henkilöön yhdistää, vaikka tämä olisi vaihtanut paikkakuntaa vilkkaastikin. Kumpi siis oli lähtöisin Haukijärveltä? Vai oliko kumpikaan, nimi ei sinänsä ole harvinainen.

Itse asiassa molemmat olivat asuneet kylässä. Kyseessä olivat Anselm Juhonpoika Metsänen (s. 1879) ja hänen sisarensa poika (s. 1894). Ratkaisun toivat valtiorikosylioikeuden aktin virkatodistus sekä valtiorikosoikeuden tuomioluettelo, joista kummankin syntymäajat selviävät. Alun perin etsin tietoja vanhemmasta Anselmista, joten keskityn seuraavassa häneen. Edellä mainitusta aktista selviää, että hän oli ammatiltaan kivityömies. Hänen vaimonsa oli Hilda Emilia. Heillä ei ollut lapsia vuonna 1918. Kirkonkirjoja (SSHY:n jäsensivuilla) seuraamalla voi Anselmin niin ikään jäljittää Eurajoelle. Matka kulki Mouhijärven (renkinä Pukarassa Mustajärvellä ja Kourilla), Karkun (Hyrysellä renkinä) ja Pirkkalan (itsellisenä Haukkalassa) kautta. Ilmeisesti hän rupesi tekemään kivitöitä viimeistään Pirkkalassa. Eurajoelle hän muutti 1910 ja avioitui seuraavana vuonna Hilda Emilia Kaidan (s. 1881 Eurajoella, k. 1954 Eurajoella) kanssa.

Anselm taisi olla vankeudessa vielä jonkin aikaa 20-luvun puolella. Lehdissä hän tuli esiin vasta 1924, jolloin paikkakunnalle oltiin perustamassa pienviljelijäyhdistystä. Ilmeisesti Anselm ja Hilda olivat lunastaneet mökkinsä omakseen. 1929 paikallinen meijeri palkitsi hänet ja Hildan. Seuraavat tiedot heistä löytyvät Kansaneläkelaitoksen henkilökorteista. Hildan kuolema on merkitty. Anselmillekin on kortti tehty. Kuolinaikaa siihen ei kuitenkaan ole merkitty. Mahdollisesti hän oli elossa vielä 1958. Lisätietoja voi löytyä myöhempien vuosikymmenien lehdistä. Niitä pitää tutkia yliopiston kirjastossa. Ehkä joskus myöemmin lisää Anselmista.

Itsenäisyyspäivän aikaan on usein tapana muistaa sodissa kaatuneita. He ovat muistamisen ansainneet. Tänään haluan kuitenkin kertoa rauhan ajan toimista sellaisina kuin ne näkyvät asutuslautakunnan pöytäkirjoissa 20-luvulta 50-luvulle. Tuolloin rakennettiin kovalla työllä sitä Suomea, jonka me tunnemme hyvinvointivaltiona. Ne, joille asutuskassa, asutuslautakunta, maanhankintalaki tai asutustoiminta ovat vieraita käsitteitä, voivat helposti lisätä tietojaan verkosta.

Omat muistiinpanoni asutuslautakunnan pöytäkirjoista alkavat vuodesta 1926. Lautakunta on kuitenkin perustettu Hämeenkyröön jo muutamaa vuotta aiemmin. Jostain syystä en aikoinaan löytänyt aiempia pöytäkirjoja. Tuon vuoden ja sitä seuraavien vuosien pöytäkirjoissa esiintyy varsin usein haukijärveläisiä. Mihin he rahaa tarvitsivat? Maanostoon, rakentamiseen ja näihin tarkoituksiin aiemmin otetun korkeakorkoisen pankkilainan maksamiseen. Otetaanpa pari esimerkkiä. 1929 Hugo Selkee anoi 10 000 mk:n rakennuslainaa 15 vuoden maksuajalla. Takaajina olivat Svante Huitu ja Frans Mustasilta. 1933 Eero Ihantola anoi 5000 markan maanostolainaa 10 vuodeksi, takaajina Erkki Kanerva ja Vihtori Mäensivu. Kummankin lainan myöntämista lautakunta puolsi. Yleensä takaajat löytyivät lähipiiristä: sukulaisia, naapureita.

Lautakunnalle kuului myös valvontatehtäviä. Niinpä 1930 on pidettu tarkastus useamman kyläläisen luona ja todettu, että rakennukset on tehty ja maata viljellään. Ajat muuttuivat tiukemmiksi 30-luvun alussa, ja lautakunta hakikin tuolloin useaan tilaan kiinnityksen lainan vakuudeksi. Jos tiloja myytiin eteenpäin, tarvittiin lautakunnan suostumus kaupalle. Yhdessä tapauksessa Haukijärvellä kunta käytti etuosto-oikeuttaan. Ilmeisesti epäiltiin keinottelua, koska se oli kolmas ostajan lyhyen ajan sisällä hankkima tila. Kun lainaa ottanut halusi myydä metsää, päätti lautakunta, mikä osa hinnasta piti käyttää valtion saatavien lyhentämiseen. Moni kyläläinen on saanut lautakunnan päätöksen metsänmyyntiasiaansa.

50-luvulla oli mahdollista anoa lautakunnalta avustuksia ja palkkioita rakentamiseen. Näitä mahdollisuuksia uudet ja vanhat kyläläiset käyttivät paljon. Suosittuja kohteita olivat rakennusten korjaaminen sekä vesijohdon, viemärin tai pesupöydän rakentaminen, kaivon tekeminen ja sähkövalon laittaminen. Myös lainoja myönnettiin edelleen. Risto Haukipää sai 1954 150 000 mk:n lainan uuden puimasuulin rakentamiseen. Aiempi oli tuhoutunut tulipalossa. Takaajina olivat Kalle Ketola ja Eero Ihantola.

Monet Haukijärven taloista on rakennettu noina vuosikymmeninä. Lainat on maksettu ja lainan saajat siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Tilat ovat vaihtaneet omistajaa, mutta ovat edelleen jossakin muodossa olemassa. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Taannoin kirjoitin Jalmari Ahosen ja Tauno Erkkilän kantakorteista. Nyt on digitoitu myös Sulo Haukipään kortti. Muiden sodissa kaatuneiden kyläläisten kortteja ei vielä ole kuvattu. Se on tietysti ymmärrettävää, onhan digitoitavaa aineistoa paljon. Siispä ne, jotka toivovat omaisensa kantakortin näkemistä, joutuvat joko odottamaan tai tilaamaan aineiston Kansallisarkistosta. Katsotaanpa tällä kertaa, mitä Sulo Haukipään kortti kertoo. 

Hän osallistui kutsuntoihin lokakuussa 1927. Elokuun lopussa 1929 hän astui palvelukseen Uudenmaan rakuunarykmentissä. Asevelvollisuus kesti marraskuulle 1930, jolloin hänet vapautettiin täysin palvelleena. 1935 olivat vuorossa kertausharjoitukset, jotka kestivät 20 vuorokautta. Hänen erikoiskoulutuksekseen mainitaan patruunankantajan koulutus. Myös pikakivääriampujan koulutus on merkitty korttiin. Ilmeisesti merkintä toimimisesta ryhmänjohtajana kuuden kuukauden ajan liittyy koulutusvaiheeseen. Sotilasarvoltaan hän oli korpraali.

Talvisotaan Sulo Haukipää lähti liikekannallepanon jälkeen 13. lokakuuta 1939. Hänet määrättiin Kevyt osasto 3:n vahvuuteen. Hän osallistui taisteluihin Tikkalassa, Summassa, Huumolassa ja Viipurissa. Kotiin hän pääsi huhtikuussa 1940. Kesäkuussa 1941 piti lähteä uudestaan. Tällä kertaa hänet määrättiin JR 36:een. Hänen sotansa kesti vain runsaan kuukauden ajan. Hän kaatui Pajarin taistelussa 2.8.1941.

Lue lisää...

Muistitiedon mukaan kuva on otettu Sulo Haukipään haudalla

Laskin, että noin puolella sodassa kaatuneista kyläläisistä oli lapsia. Sulo Haukipäällä heitä oli eniten. Nuorin, kuudes lapsi, syntyi vasta isänsä kuoleman jälkeen.

Taisin alkuvuodesta luvata, etten juurikaan kirjoittaisi vuodesta 1918, vaikka muistovuotta vietetäänkin. Olen lipsunut lupauksestani, koska sattuma aika paljon määrää näiden tekstien aiheita. Tällä kertaa se toi käteeni Tuulikki Pekkalaisen kirjan Lapset sodassa 1918. Olen toki aiemminkin tiennyt, että sodan molemmilla puolilla taisteli (tai ainakin oli mukana) hyvin nuoria poikia, vielä lähes lapsia. Olen myös tiennyt, että lapsia joutui äitiensä mukana vankileireille. Kirjoitan tätä, koska kirjasta löytyi tuttu nimi.

Hämeenlinnan vankileirin vankiluettelosta on kirjailija löytänyt Toivo Mäkisen Hämeenkyröstä. Syntymäaika 1.8.1902 täsmää Hämeenkyrön kirkonkirjoihin. Sodassa ja leirillä ollessaan hän oli 15-vuotias. Hänen kerrotaan olleen maatyömies ja hänen omaisekseen on mainittu Vihtori Mäkinen. Hänet vangittiin 1.5. Vesalassa lähellä Lahtea. Leiriltä vapautumisesta ei ole merkintää. Kirjoittaja ei ole löytänyt häntä heinäkuussa vapautettujen luetteloista. Toisaalta hänen nimellään ei luettelossa ole valtiorikosoikeuden aktia, mikä viittaisi siihen, ettei hän ole oikeuden eteen joutunut. Hänen isänsä nimellä sellainen todennäköisesti on, mutta sitä ei ole vielä digitoitu. Ehkä hän siis lähti isänsä mukana sotaan ja joutui vangituksi Vesalassa. Myöhemmin hänet siirrettiin Hämeenlinnaan ja todennäköisesti vapautettiin sieltä ennen kuin kuolema alkoi niittää leirillä suurinta satoaan. Muita perheenjäseniä ei aktiluetteloissa ole, joten Toivon äiti ja pikkuveli lienevät jääneet Haukijärvelle.

Toinen nuorena sotaan mukaan joutunut haukijärveläinen oli Otto Söderling. Hänelle on olemassa valtiorikosoikeuden akti, jonka olen joskus Kansallisarkistossa lukenut. Hän oli syntynyt huhtikuussa 1902 ja oli siis ehtinyt täyttää 16 vuotta ennen kuin jäi vangiksi Lahden lähellä. Hän oli ollut töissä Erkkilässä, kun mouhijärveläiset punakaartilaiset olivat ottaneet sieltä hevosen ja pakottaneet Oton ajomieheksi. Hän oli sitten seurannut kaartilaisia kuskina aina Lahden tienoille saakka. Pakottamisesta on olemassa Emma Erkkilän antama todistus. Otto vapautettiin Hämeenlinnan vankileiriltä heinäkuun alussa. Valtiorikosoikeus antoi hänelle kuitenkin kahden vuoden ehdollisen tuomion, joten se ei tainnut täysin uskoa pakkottamiseen.

Otto siis joutui sotaan omien sanojensa mukaan pakosta. Toivon motiivista ei ole tietoa. Ehkä hän oli jo tuolloin mukana työväenliikkeen toiminnassa jollakin tavalla ja lähti muiden innoittamana punakaartiinkin. Sekä sotaan pakotetuista että aatteen takia mukaan lähteneistä lapsista löytyy esimerkkejä myös tämän päivän sotatantereilta. Surullisia tarinoita. Otto Söderlingin myöhemmistä vaiheista ei ole kovin paljon tietoa. Toivo Mäkinen kaatui talvisodassa.

 

Lähde: Pekkalainen Tuula, Lapset sodassa 1918, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2014

Pitkästä aikaa pieni tunnistustehtävä. Alla olevassa kuvassa on vasemmalla Eero Ihantola. Muistitiedon mukaan kuva on otettu Kalkunmäen Purtulla ja siinä on talon renkejä. Eero Ihantolan henkilöhistoria ajoittaa kuvan vuosiin 1916 - 1924. Kuvan taakse on merkitty neljä nimeä. Ihantolan lisäksi mainitaan Lauri Marjamäki, Iivari Virtanen ja Väinö Järvinen. Nimiä on siis yksi vähemmän kuin kuvassa on henkilöitä. Nimet ovat peräisin Eeron pojalta Einolta, joka on vanhoilla päivillään muistellut lapsuudessa kuulemaansa.

Lue lisää...

Nimistä Lauri Marjamäki mahdollisesti liittyy Haukijärveen. Palataan häneen kohta. Virtaset ja Järviset ovat vaikeita, heitä lähteissä riittää. Iivari Virtanen voisi olla jo edellisessä rippikirjassa Kalkunmäkeen merkitty Frans Ivar Virtanen, joka oli syntynyt 1893 Kankaanpäässä. Vuoden 1916 henkikirjassa on Herttualassa Väinö Järvinen, s. 1890. Hän oli perheellinen. Mielestäni kuvan oikeassa reunassa olevalla on vihkisormus, hän voisi siis olla Järvinen. Toki esimerkiksi Virtanen olisi ehtinyt avioitua kuvan ottamiseen mennessä.

Miesten iästä on vaikea sanoa mitään. Ehkä vasemmalta lukien toinen ja kolmas näyttävät muita nuoremmilta. Haukijärven Lauri Marjamäen syntymävuosi oli 1898. Hän voisi siis olla toinen heistä. Mitä hänen liikkeistään tiedetään? 1916 hän oli renkinä Parkkisella. Hän avioitui 1923. Sen jälkeen hän asui Heinijärvellä. Väliin mahtuisi jakso Purtun renkinä, mutta mikään käytettävissä olevista lähteistä ei sellaista vahvista. Lauri Marjamäki ei tietenkään ole kovin harvinainen nimi. Kuvassa voi olla joku samanniminen henkilö, joka on tuohon aikaan ollut Purtulla.

Jälleen siis toivon, että lukijat selailisivat vanhoja valokuvia. Kyseistä kuvaa on varmasti aikanaan tehty useampia kappaleita, kenties kaikille siinä mukana oleville. Myös muut kuvat Marjamäen väestä voisivat auttaa tunnistuksessa.

Lisätietoja