Blogi

Karttojen tekijänoikeudet ovat hiukan ongelmallisia. Maanmittauslaitos sallii julkaisemiensa karttojen käytön varsin laajasti. Nyt on kuitenkin kyse Hämeen läänin maanmittauskonttorin kartoista, joita säilytetään Kansallisarkiston Hämeenlinnan toimipisteessä. Kysymyksen voi oikeastaan tiivistää pohdintaan siitä, ylittyykö teoskynnys, kun maanmittausinsinööri on piirtänyt tiekartan. En tiedä, siksi julkaisen kartoista vain sitaatit. Hienoja nuo vanhat kartat joka tapauksessa ovat.

Viimeksi oli puhetta Viidanojantiestä. Sitaatissa osa tietä esittävästä kartasta ("Kartta Viidaojan tiestä Haukijärven ja Heinijärven kylissä Hämeenkyrön kunnassa Turun ja Porin lääniä") vuodelta 1937. Tie mitattiin ja paalutettiin kylätieksi julistamista varten. Lisäksi tehtiin ehdotukset tieyksiköiksi. Kartasta käy myös ilmi, että Äärilän  ja Alaviidanojan mailta paalutettiin tientekoaineenottopaikat (suora lainaus).

Lue lisää...

Vastaavanlainen kartta laadittiin Lamminkulmalle johtavasta tiestä 1955.

Lue lisää...

 

Sitten vanha kartta Hillun talon maista. Se on vuodelta 1870. Osaako joku lukijoista kertoa, missä nuo Pertun, Parrin ja Erkkilän maat sijaitsivat? Mikä mahtaa olla kartassa pieneltä osalta näkyvä järvi? Parilanjärvi? Mustajärvi?

Lue lisää...

 

Näiden kysymysten myötä toivotan lukijoille hyvää pääsiäisenaikaa. Sivusto päivittyy seuraavan kerran viikon kuluttua.

Tutkiessani arkistossa asutuslautakunnan pöytäkirjoja vuodelta 1947 törmäsin johonkin aivan muuhun. Tiesopimukseen vuodelta 1923. Oli hiukan kiire enkä ehtinyt kirjata ylös sopimusta sanasta sanaan. Sisältö kuitenkin oli seuraavanlainen:

Pakkasen kartanon omistajat Gustav ja Julia Estlander luovuttivat omistamistaan Suojan, Viitaniemen ja Kelhäjärven tiloista kuusi metriä leveän tienmaan ikuisiksi ajoiksi talollisille Samuli Metsäraukola, Frans Yliviidanoja ja Kalle Alaviidanoja. Tienmaa alkoi kirkolle johtavalta tieltä Kirkkometsän eteläisestä kulmasta johtaen suoraan Viitaniemen vainiolle ja siitä vainiolla olleiden kivien pohjoispuolitse Haukijokeen. Sen jälkeen tie tuli kulkemaan suoraan pitkin peltosaran syrjää Kinkin torpan kohdalla olleeseen kiveen ja sen eteläpuolitse Metsäraukolan rajaan. Tie alkoi maantiestä ja johti Alaviidanojan portille.

Sopimus takasi myös vapaan sannanoton tietä varten Kinkin torpan takana metsässä olleesta sannanottopaikasta. Sopimuksen mukaan kartano pohjasi ja ylläpiti tiestä maantien ja Haukijoen välisen osuuden sekä rakensi ja piti kunnossa puolet Haukijoen ylittäneestä sillasta. Edellä mainittujen talollisten tuli vastata tien kuntoon saattamisesta Haukijoen ja Alaviidanojan portin välisellä osalla 24.6.1926 mennessä. (Tähän liittynee lehti-ilmoitus vuodelta 1924). Sama päivämäärä koski myös kartanon osuutta. Erottamiskustannukset sovittiin puolitettaviksi.

Tien saamisen ehtona oli, että saajat luopuivat rakentamattomasta karttatiestä(?). Lisäksi heidän tuli lopettaa Selkeen torpan ohi kulkeneen tien käyttäminen. Sopimus oli vahvistettu asianomaisten allekirjoituksin ja puumerkein. Lisäksi suostumuksensa uuteen tiehen antoivat Tättälän, Alaraukolan, Yliraukolan, Parkkisen, Ruusin, Hämylän ja Hillun talolliset sekä Juho Mäenpää ja Kalle ja Miina Mäkelä ehdolla, että heillä säilyi samanlainen oikeus tien käyttöön kuin aiemmallakin tiellä.

Viidanojantie mitattiin ja paalutettiin kylätieksi julistamista varten 1937. Silloin myös määrättiin tieyksiköt ja tehtiin tiestä kartta. Siitä ehkä joskus enemmän. Miksi vuoden 1923 tiesopimus oli asutuslautakunnan pöytäkirjoissa mukana? En tiedä, luultavasti se liittyi jotenkin tuolloin muodostettuihin karjalaistiloihin.

Osalla ihmisistä tuntuu olevan käsitys, että aiemmin mentiin kiltisti naimisiin ja liitossa myös pysyttiin toisen kuolemaan saakka eikä uusperheitä ollut. Aloitetaan viimeksi mainituista. Elämä saattoi ennen vanhaan päättyä parhaassa nuoruudessa tai keski-iässä esimerkiksi tuberkuloosin, sotien tai lapsivuodekuoleman seurauksena. Hyvin usein leski avioitui jo käytännön syistä pian uudelleen, mahdollisesti toisen lesken kansa. Lopputuloksena perheessä saattoi olla miehen, vaimon ja yhteisiä lapsia. Ei siis mitään uutta auringon alla.

Kun kaikki vielä kuuluivat kirkkoon, oli puolisosta eroaminen melko hankalaa. Eräs Heinijärven talollisista sai 1902 senaatilta avioeron ja luvan mennä uusiin naimisiin. Tuomiokapituli antoi hänelle erokirjan.  Vastaavaa en muista Haukijärvellä nähneeni. Itsenäisyyden alkuvuosista lähtien käräjäoikeuden päätös riitti. Seurasin yhtä Herttualan puolella vireillä ollutta prosessia 20-luvulta. Se oli pitkä, jatkui useissa istunnoissa syyllisen etsimisellä. Lopulta toinen osapuoli ehti kuolla. 30-luvulta sitten löytyy jo eronneita kyläläisiäkin, tosin vain muutama. Avioeron pohjalaiseen tapaan otti niin ikään pari kyläläistä 1900-luvun alkuvuosina. Näiden Amerikkaan lähteneiden ”lesket” eivät tosin asuneet kylässä.

Entä oliko ennen vanhaan avoliittoja? Oli niitäkin. Kylästä ensimmäinen esimerkki löytyy jo mahdollisesti 1910-luvulta. Pahennustahan sellainen herätti ja pappi saattoi nuhdella. Myöhemmin nuhdeltavaksi ei enää menty. Taustalla oli tässä tapauksessa se, että mies oli jo tahollaan naimisissa. Jostain syystä hän ei hakenut eroa, vaikka uudesta suhteesta syntyi useita lapsia. Vastaavia tapauksia on voinut olla muitakin, mutta ne näkyvät lähteissä vain naisen aviottomina lapsina. Avoliittoon on voinut olla muitakin syitä, esimerkiksi taloudellisia. Olenkin käyttänyt sivustolla puoliso-sanaa aika laveasti.

Viimekertaisessa tekstissä oli linkki vuoden 1908 karttaan. Siinä näkyy Kataiston (Katajiston) lähellä Huhtala. Kumpikin oli Tättälän maalla. Kyse ei siis ole sivuston Huhtalasta, toki asukkaat olivat osittain samoja. Ilmeisesti kartan Huhtala on se paikka, johon Kalle Kustaa Huhtala perheineen muutti Kataistolta joskus 1890-luvun puolivälissä. Huhtala tyhjeni viimeistään 1917, kun Kalle Vihtori Huhtala muutti Mouhijärvelle. Mahdollisesti viimeinen asukas oli kuitenkin hänen isänsä, joka kuoli 1914. Ajankohta mahdollistaisi sen, että Lehtiset olisivat asuneet Huhtalassa ennen Palolaan muuttoaan.

Vilkaistaan toistakin karttaa. Vuonna 1909 Yliraukolan tilasta erotettiin Yliviidanoja, Alaviiidanoja ja Lammi. Lammi (64) näkyy kahdella karttalehdellä. Ensimmäinen osa Lamminsuon yhteydessä, toinen samalla Yliviidanojan ja Alaviidanojan kanssa. Tilalla oli vain muutamia latoja, ei asuinrakennuksia. Se säilyi Yliraukolan omistuksessa. Vuoden 1929 paperiseen karttaan on kuitenkin ilmestynyt asuinrakennus, joka on nimetty Lammiksi. Se sijaitsee ilmeisesti aiemmassa kartassa näkyvän suon reunamalla. Valitettavasti en uskalla ottaa kuvaa tuosta myöhemmästä kartasta, kun en tiedä karttojen tekijänoikeuksista.

Lammin asukkaista tiedetään, että 1929 - 1930 maatalouslaskennassa sinne merkittiin vuokraviljelijä Kalle Huhtala. Ei ole tiedossa, milloin Mouhijärveltä paluu tapahtui. Vuokraviljelijä nimitys viittaisi siihen, että hänellä oli vuokrattuna koko Lammin tila. Niin ei kuitenkaan todennäköisesti ollut. Kun hän vaimonsa Iidan kanssa 1935 osti Huhtalan tilan, puhutaan lainhuutoasiakirjoissa torpparista. Vuoden 1909 kartan Lammista osa jäi Yliraukolan omistukseen, osasta syntyi Huhtalan tila ja osan oli Kalle Yliraukola myynyt jo 1920 Alaviidanojan Laineille.

Tutkin mielelläni vanhojen kyläläisten elämänvaiheita ja useamman kerran olen niitä jakanut tässä blogissa teidän kanssanne, arvoisat lukijat. Erityisesti olen näissä teksteissä katsellut muualla syntyneiden polkuja ennen Haukijärvelle tuloa. Niin tälläkin kertaa. Mielelläni esittelisin myös kylän karjalaisasukkaiden aiempaa elämää. Sitä varten pitäisi kuitenkin olla tiedossa henkilön tarkka syntymäaika ja -paikka. Useimpien osalta tarvittaisiin näitä tietoja jälkipolvilta. Tällä kertaa kohteemme matka kylään ei ollut maantieteellisesti pitkä.

Juho Vihtori Lehtinen syntyi 1874 Mouhijärven Pukaran Kourilla. Hänen isänsä Juho Alfred Taavetinpoika oli talossa renkinä. Puolisonsa Amanda Karoliina Joelintyttären kanssa tämä sai kolme lasta, joista Juho Vihtori oli keskimmäinen. Rippikirjassa 1892 - 1901 (SSHY:n jäsensivuilla) työmies Juho Taavetinpoika oli saanut sukunimekseen Lehtimäki. Kun Juho Vihtori 1895 lähti rengiksi Hyynilän Ollarille, merkittiin hänen nimekseen Lehtinen. Sukunimien käyttö oli ennen vuoden 1921 sukunimilakia hyvin vapaata. Joissakin lähteissä Juhosta käytetään nimeä Lehtonen. Juho oli renkinä Hyynilässä aina vuoteen 1903 saakka. Silloin hän muutti Hämeenkyröön.

Hänen seuraava työpaikkansa oli Heinijärven Hämylässä. Viimeistään silloin hän tutustui tulevaan vaimoonsa, Hämylän Malmin torpan tyttäreen Linda Vilhelmiina Malmiin. Heidät vihittiin 1905. Juho muutti nyt torppaan. Juho ei kuitenkaan jatkanut torpanpitoa, vaan he muuttivat 1912 Kalkunmäen Purtulle, jossa Juho oli muonarenkinä vuoteen 1914. Sen jälkeen perhe siirtyi takaisin Heinijärvelle, tällä kertaa Tättälään. Muonarengit yleensä asuivat melko lähellä taloa, joten luultavasti perhe ei vielä tuolloin muuttanut nykyisen Haukijärven alueelle.

Siirtyminen on mahdollisesti tapahtunut seuraavana vuonna, sillä vuoden 1916 henkikirjaan Juho merkittiin itselliseksi. Muistitiedon mukaan perhe asui ensin lähellä Kataistoa. Tuon ajan karttaa ei oikein ole saatavilla, joten ei rakennuksen tarkempi paikka ei ole selvillä. Aiemmassa 1908 tehdyssä kartassa näkyvät Malmi ja Kataisto (Katajisto). Juho ja Linda tekivät kaupat Palolasta 1925. Muuttamaan päästiin muutama vuosi myöhemmin, sillä lapsista vain nuorin, Paavo, kävi koulua Haukijärvellä. Hän aloitti opintonsa 1929.

 

 

Lisätietoja