Blogi

Haukijärvellä on sivuston tarkastelemana aikana elänyt useampia sisaruksia, jotka ovat asettuneet kylään asumaan perheineen. Helposti tulee mieleen neljä perheineen kylässä asunutta sisarusta, mutta suurempikin lukumäärä on mahdollinen. Tänään katsotaan kolmen Mouhijärven Iirolan Skinnarin (Kinnarin) talosta maailmalle lähteneen sisaruksen elämän alkuvaiheita.

Juho Juhonpojalle ja Kustaava Loviisa Antintyttärelle syntyi kaikkiaan seitsemän aikuiseksi elänyttä lasta. 1849 syntynyt Karoliina Vilhelmiina oli heistä toiseksi vanhin. Juho Juhonpoika joutui myymään Skinnarin ja muuttui tilan syytinkiläiseksi rippikirjajakson 1865 - 1871 aikana. Niinpä Vilhelmiina oli vähän aikaa piikana Alahemmingillä ennen kuin avioitui Tuiskun rengin Kaarle Fredrik Juhonpojan kanssa 1873. Lapsista Mouhijärvellä syntyvät Kaarle Vihtori ja Juho Malakias. Vuoden 1878 lopulla perheen tie vei Hämeenkyröön, Heinijärven Hillun Mäkelään.

Maria Elisabeth syntyi 1858. Hän asui kotona, kunnes 1886 avioitui Iirolan Seppälän rengin Kaarle Vihtori Antinpojan kanssa. Tämä toimi Seppälän voutina vuoteen 1889 saakka. Silloin perhe muutti Hämeenkyröön. He tulivat suoraan Haukijärvelle Suojan Selkeen torppareiksi. Torpan kontrahti on allekirjoitettu Mouhijärvellä huhtikuussa 1889. Kirjansa Kalle ja Maria muuttivat Hämeenkyröön joulukuussa samana vuonna. Ensimmäinen lapsi Kaarle Ivar syntyi Mouhijärvellä.

Taavetti Vihtori syntyi 1861. Aikuiseksi vartuttuaan hän lähti rengiksi Tuiskulle. Tässä ammatissa hän toimi myös Hämeenkyrössä, jonne muutti 1882. Heinijärven talot, Herttualan Kirmo ja Kalkunmäen Purttu tulivat hänelle tutuiksi noina vuosina. Viimeistään Purtulla hän tutustui Iida Karoliina Heikintyttäreen. He avioituivat 1888 ja muuttivat asumaan Mäkelään. Vuoden kuluttua matka vei Kukkolaan. Ensimmäinen lapsi Kaarle Anselm syntyi Kukkolassa.

Kaikki kolme perhettä ottivat sukunimekseen torppansa nimen. Taavetti käytti Purtulla ollessaan nimeä Johansson, joka jäi pois Kukkolaan muuton jälkeen. Mäkelässä asui myös aiempi torppari perheineen. Sen rakennukset olivat ainakin jonkinlaisessa kunnossa, kun Kalle ja Miina tulivat torppaan. Selkeen aiempi torppari muutti pois torpasta, kun Kalle ja Maria muuttivat sinne. Sielläkin taytyi siis olla asuinrakennus. Kukonniemen torppa oli ollut olemassa vuoteen 1869. Sen jälkeen sitä ei mainita. Mahdollisesti rakennukset olivat 20 vuodessa hävinneet. Ehkä siksi Taavetti ja Iida antoivat torpalleen uuden nimen.

 

 

 

Verkossa on useita alustoja, joissa voi rakentaa oman sukupuunsa tai liittää sen osaksi suurempaa kokonaisuutta. Tunnetuimpia lienevät MyHeritage, Geni, Ancestry, FamilySearch ja Geneanet. Näistä suurin osa on maksullisia, ainakin jos aikoo käyttää niiden kaikkia ominaisuuksia. Hakuja voi yleensä tehdä kirjautumatta, tulokset näkyvät rajoitetusti. Jopa Google-haku voi antaa tuloksia näiltä alustoilta. Monet näistä sivustoista herättävät välillä keskustelua tietosuojasta ja tekijänoikeuksista. Nykyaikaa ne kuitenkin ovat, siitä ei pääse mihinkään.

Paikallishistoriaa harrastavakin päätyy toisinaan näille sivustoille, kun etsii tietoa entisten kyläläisten myöhemmistä elämännvaiheista. Silloin herää kysymys alustoille tallennettujen tietojen luotettavuudesta. Olen pitänyt tässä suhteessa aika tiukkaa linjaa ja pyrkinyt varmistamaan julkaisemani tiedot useammasta lähteestä. Amerikkaan muuttaneiden kohdalla olen tainnut tehdä muutaman kerran poikkeuksen. Heistäkin olen kuitenkin useimmiten löytänyt alkuperäisiä dokumentteja digitoituina.

Jos joku ilmoittaa sukupuussaan sukulaisensa - siis entisen haukijärveläisen - kuolleen tiettynä vuonna, voinko kirjata sen sivustolle? Toistaiseksi en ole niin tehnyt pelkästään yhden verkkosukupuun perusteella. Tai useammankaan, tietoja kopioidaan suoraan sukupuusta toiseen. Kaikki eivät kirjaa lähteitä näkyviin. Myöskään yhteydenotto puun ylläpitäjään ei yleensä ole mahdollinen, jos ei ole kirjautunut kyseiselle alustalle ja maksanut sen maksuja.

Nyt minulla on suunnitelma, joka keskittyy MyHeritageen ja Geniin. Teen listan niistä entisistä kyläisistä, joista noilta alustoilta näyttäisi löytyvän lisätietoa. Toistaiseksi olen löytänyt kolme tällaista henkilöä. Sen jälkeen liityn jäseneksi ainakin ilmaisen kokeilukaksiviikkoisen ajaksi. Sekin tosin edellyttää luottokorttitietojen antamista. Sitten käyn listan läpi ja pyrin tarkistamaan käytetyt lähteet ja mahdollisesti saamaan yhteyden sukupuiden ylläpitäjiin, mikäli tietoja on tarpeen tarkistaa. Ja jos riittävän luotettavalta tuntuu, lisään muutaman kuolinvuoden ja aviopuolison tiedot sivustolle. Sekä lähteet tietysti.

Aukusti ja Saima Kankaansivu on esitelty sivustolla Tuomiston yhteydessä. Lisäksi he ovat muistitiedon mukaan asuneet naapurissa Antilassa ja Parilan Antilassa. Ei ole ihan täyttä selvyyttä siitä, missä järjestyksessä he ovat mökistä toiseen muuttaneet, mutta useampi henkilö muistaa heidät sekä Tuomistolla että Antilassa sodan jälkeiseltä ajalta. Heidän elämänsä alkuvaiheet selviävät verkossa olevista tiedoista (SSHY:n jäsensivut) helposti. 20-luvulta tietoa on vähemmän. 30-luvulla he ilmestyivät Haukijärvelle.

August Evert syntyi 1878 Suodenniemen Kiikoisten kylän Palomäen talon Välimäen torpassa torppari Antti Antinpojan ja tämän vaimon Kaisa Antintyttären toisena yhteisenä lapsena. Avioliitto oli Kaisan toinen, hänellä oli aiemmasta liitosta ainakin kolme lasta. August jäi vanhempiensa nuorimmaksi lapseksi. Torpan nimi muuttui 1880-luvulla Kankaansivuksi. Vähitellen muut lapset muuttivat pois torpasta ja August jäi sinne asumaan vanhempiensa kanssa. Hän sai kutsunnoissa arpanumeron 26, joten hän ei todennäköisesti joutunut suorittamaan asevelvollisuuttaan vakinaisessa palveluksessa. Vuoden 1919 henkikirjassa perhe näkyy merkinnällä, että August hoitaa vanhempiaan. Isä kuoli samana vuonna, äiti myöhemmin.

Saima Sofia syntyi tammikuussa 1894 Kiikan Vakkalan kylän Junnilan itselliselle Hilma Sofia Lehtiselle. Tämä avioitui 1897 kiikoislaisen Juho Kristian Kauniston kanssa. Perhe muutti 1904 Kiikoisista Ulvilan Toejoelle (nykyisin Poria) ja alkoi käyttää sukunimeä Lehtinen. Saima sai ainakin viisi nuorempaa sisarusta. Rippikirjan 1901 - 1910 perusteella näyttää siltä, että Saima asui osittain Kiikassa. Kirjoilla hän kuitenkin pysyi Toejoella ja siellä hänet merkittiin henkikirjaan vielä 1919. Sen jälkeen hänen elämässään tapahtui asioita suhteellisen nopeasti. Vuoden 1925 alussa muutti Suodenniemen Kiikoisista Kiikkaan entisen talollisen leski Saima Palomäki. Vajaan kuuden vuoden aikana hän avioitui, muutti Suodenniemelle, jäi leskeksi ja muutti Kiikkaan. Edellisen linkin ilmoituksessa heti Saiman jälkeen Kiikkaan muutti myös työmies Aukusti Kankaansivu. Viimeistään tässä vaiheessa he olivat tutustuneet. 

Hämeenkyrön Sanomat kertoi kirkollisissa uutisissa helmikuussa 1934, että Kiikasta muuttivat entisen talollisen leski Saima Sofia Palomäki tyttärensä kanssa sekä seppä Aukusti Eevertti Kankaansivu. Samassa lehdessä kuulutettiin avioliittoon työmies Aukusti Eevertti Kankaansivu ja entisen talollisen leski Saima Sofia Palomäki Haukijärveltä. Luultavasti he asettuivat asumaan johonkin Pakkasen tai Suojan rakennuksista, sillä Salomäet asuivat todennäköisesti vielä tuolloin Tuomistolla. Mahdollisesti Aukusti oli opetellut sepän töihin Kiikassa asuessaan ja työskenteli tarvittaessa seppänä myös Pakkasella. Kaikki lisätiedot pariskunnasta ja Saiman tyttärestä ovat tervetulleita.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran vasta lauantaina 1.6.

 

Sivustolla on runsaasti esimerkkejä siitä, miten jokin talo on siirretty toiseen paikkaan. Mainittakoon tässä vain Salon pirtti tai Peltosalon päärakennus. Hirsirakennuksen purkaminen, hirsien siirtäminen uuteen paikkaan ja rakennuksen pystyttäminen uudestaan oli helpompaa kuin kokonaan uuden rakennuksen tekeminen. Vanhoja hirsiä voitiin käyttää myös osana uutta rakennusta. Mahdollista oli myös käyttää hyväkuntoiset hirret ja korvata lahonneet uusilla. Joskus taisinkin kysellä, onko lastenkodin tai työväentalon rakennuksissa kyse uudisrakennuksista.

Selasin taannoin arkistossa 40- ja 50-luvun pöytäkirjoja, jotka käsittelivät uusien tilojen muodostamista ja lisämaan hankintaa sodan jälkeen. Muutaman karjalaistilan kohdalla oli maininta käytössä olleesta asuinrakennuksesta. Tulkitsin tämän niin, että karjalaisperheille siirtyi kaupoissa myös ne rakennukset, joissa he asuivat tilapäisesti. Rakennusmateriaalista oli sodan jälkeen kova pula, joten olisi ollut järkevää käyttää hirret uudestaan. Koska perheet asuivat tilapäisissä kodeissaan uusien talojen rakentamisen ajan, he tuskin käyttivät hirsiä asuinrakennusten tekoon. Ehkä niistä tehtiin myöhemmin ulkorakennuksia? Osa vanhoista rakennuksista saattoi tosin olla niin huonossa kunnossa, ettei niistä enää ollut uudisrakentamiseen.

Pöytäkirjojen perusteella kaipailen tietoja yhdestä Suojan rakennuksesta kahteen osaan jaettuna, Selkeestä  ja Jokisesta. Samaan ryhmään kuuluisivat Antila, Valkama, Rantala  ja Kaunisto, mutta niiden myöhempi kohtalo on jo tiedossa. Jos siis tiedät, että jokin edellä mainituista asumuksista on jatkanut elämäänsä vaikka jonkun latona, laita viesti. Myös kaikki muut rakennusten siirrot sivuston käsittelemänä aikana kiinnostavat. Meistä harva muistaa niitä omakohtaisesti, mutta joku on varmaan kuullut niistä kerrottavan. 

Jatketaan sotilaskantakorttien tutkimista. Tähän saakka olemme edenneet aakkosjärjestyksessä. Nyt on tehtävä poikkeus, sillä Uuno Malkamaan ja Toivo Mäkisen kortit puuttuvat, palataan niihin myöhemmin. Vuorossa ovat Olavi Lähteenkorvan, Matti Mustajärven ja Svantte Pertun kortit.

Olavi Lähteenkorva suoritti asevelvollisuutensa Tampereen rykmentissä vuosina 1933 - 1934. Hänestä tuli konepistoolimies. Hän oli naimaton ja ammatiltaan maanviljelijä. Kesällä 1939 hän oli kertausharjoituksissa. Saman vuoden syksyllä alkoi talvisota. Hänet määrättiin 9. Rajakomppaniaan ja Metsäpirtin osastoon kiväärimieheksi. Hänen sotansa loppui jo joulukuussa. Hän kaatui Mustaojan taistelussa Taipaleessa. Kantakortin ja Suomen sodissa 1939 - 1945 menehtyneet-tietokannan tiedot poikkeavat esimerkiksi kuolinpäivän osalta hieman toisistaan. On mahdollista, että kantakorttiin on eksynyt jonkun muun tietoja.

Matti Mustajärvi oli syntynyt vuonna 1912 kuten myös Olavi Lähteenkorva. Hän oli asevelvollisuuttaan suorittamassa miltei koko vuoden 1934. Lyhenne P.P.P.1 tarkoittanee Polkupyöräpataljoonaa. Mahdollisesti hän palveli Terijoella. Hänet koulutettiin kiväärimieheksi. Kertausharjoituksissa hän oli 1937. Asevelvollisuusaikaan hän oli naimaton ja maatyömies. Kun talvisota syttyi, hän oli naimisissa, hänellä oli yksi lapsi ja hän oli ammatiltaan maanviljelijä. Hänet määrättiin Jr 17:n esikuntakomppaniaan. Hän kaatui Summajoen taistelussa 23.12.1939.

Svantte Perttu oli syntynyt 1906, ja hänen kantakorttinsa kertoo, että hän suoritti asevelvollisuutensa 1926 - 1927. Tuolloin hän oli ammatiltaan maatyömies. Kertausharjoituksiin hän osallistui 1938. Silloin hänelle merkittiin erikoiskoulutukseksi "sair. kantaja", joka mahdollisesti tarkoitti lääkintämiestä. Svantte Pertun kantakortti on melko yksityiskohtainen. Siitä selviää muun muassa hänen pituutensa ja painonsa sekä perhesuhteensa. Yksiköitä, joissa hän palveli, en pysty lyhenteistä tulkitsemaan. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Talvisodasta hän selvisi, mutta jatkosota päätti hänen elämänsä vuoden 1942 alussa. Hän kaatui Vansjärvellä. Hänen yksikkönsä reitti on merkitty Sotapolku-sivustolle.

Lisätietoja