Kaikki sivun uskomukset ja tarinat ovat peräisin Kansanrunousarkistosta.

 

Enteitä ja uskomuksia

Seuraavat taiat ja uskomukset on F.O.Viitanen tallentanut Taavetti Antilalta vuonna 1900. Viitanen on pyrkinyt tallentamaan myös Taavetti Antilan puhetavan, joka on tähän jäljennetty suoraan hänen tekstistään.

Jos syyskylvönsä ni tekee Pertun taikka Sakeuksen päivänä, ni niistä ei tu yhtään mitään.

Ku joulupäivältä jääneet piänet leivän palaset ni viärään elikoille, ni ne rupee kovasti menestyyn. Jos ne sitte ehtii miähet viämään, ni menestyy hevoset, taikka jos vaimoväet ehtii ne viämään, ni rupee lehmät menestyyn.

Siähen paikkaan, josta pääsiäisaamuna ensimmäiseksi sauvu nousee, ni kokoontuu suvella kaikki kärpäset siltä paikkakunnalta.

Ku paijuja perataan niitulta, ni sen pitää olla viimenen tuostai kuusa, ei ne virkoo sitte juurista.

Ku syä yhdeksän kusiaista ennen käen kukkumista ensimmäisestä pesästä, josa näkee eläviä kusiaisia, ni se on lääke yhreksää tautia vastaan.

Ku tua kirkkomaalta ni ruumiin pääkallon ja hautaa sen maahan ni semmotteen paikkaan, johon jo enneki on joku haurattu, ja kylvää sitte ni sen pääkallon suuhun pavun, ni siittä kasvaa sitte varsi, eikä siähen varteen kasva sitte muuta ku yks papu. Ja ku pitää sitte sitä papua suusansa kiälen alla, ni sitte on näkymätön, ni ette kekään näe. (Kertoi T. Antila. Hänelle tämän kertoi eräs pohjalainen noita muutama vuosi takaperin, palkaksi siitä, kun Antila antoi hänelle maksutta yösijan ja ruokaa, Hän oli kumminkin kieltänyt kovasti Antilaa kellekään tätä taikaa ilmaisemasta.) (KRA)

 

Vainonen

Seuraava uskomus on K. Laitakarin Iida Ojaniemeltä 1936 tallentama:

Kun eläintä teurastetaan, voi nähdä kuinka vainonen hyppää kuolevan elikon lavan juuresa. Sanotaan, että se menee taliansa hakeen. Jos puree siihen paikkaan, missä vainonen silloin hyppää, tulee rohkeeksi, ei pelkää mitään sitten enää. (KRA)

 

Hyvä ja paha silmä

K. Laitakari on tallentanut Kalle Linnusmäen kertoman jutun Heikistä, Piilunojan tohtorista. Laitakari arveli hänen tarkoittaneen Viilanojan (Viidanojan) Heikkiä, jonka sanottiin olleen suoneniskijä. Heikin kerrotaan pelänneen pahaa silmää. Jos hän oli kylään menossa ja tuli akkoja vastaan, niin hän palasi takaisin kotiin.

Heikki oli etevä metsämies. Kerran, kun hän oli saanut ison suden, meni Santamäen Ulla (Ulriikka) sutta katsomaan. Kotona oli vain Heikin tyttärentytär Tilta, joka sanoi taatan kieltäneen näyttämästä sutta kenellekään. "Näytä nyt vaan", kärtti Riikka, "huomenna saa taata toisenkin suren, kus näytät." Ja Tilta näytti suden. Komea susi se oli ollut. Ja niin ihmeellisesti kävi, että kun Heikki meni pyydyksiään katsomaan, oli taaskin susi mennyt pyydykseen. Kun Tilta kertoi Ullan käyneen sutta katsomassa, ja mitä hän oli sanonut, lähti Heikki kohta Santamäkeen hakemaan Riikkaa toistakin sutta katsomaan. Santamäen Ulriikalla oli kai Heikin mielestä "hyvä silmä", kun se oli hänelle onnea tuottanut. (KRA)

 

Aarnihauta

Vihtori Malmi Mouhijärven Tupurlasta on kertonut Laitakarin haastattelemana, että Juho Heino oli juhannusyönä nähnyt aarnivalkean ja päättänyt kaivauttaa sen esille. Aarnihauta oli Heinoonkylässä. Hän palkkasi monta miestä sitä kaivamaan. Kaivettiin useamman metrin syvyyteen. Kenenkään ei ollut määrä puhua mitään, vaan ottaa talteen kaikki, mitä löytyi. Viimein tuli esille vanhanaikaiset, ruostuneet hohtimet. Silloin joku miehistä sanoi: " Mitä perkelettä näilläkin teet?" Vaikka kaivamista sen jälkeen jatkettiin, ei mitään löytynyt. Hohtimetkin katosivat. Köyhä mies oli kuluttanut vähät rahansa turhan tähden. (KRA)

Lisätietoja