Tutkin Hämeenkyrön seurakunnan vierasseurakuntalaisten haudattujen luetteloa (SSHY:n jäsensivuilla) ihan muuta etsien. Samalla huomasin, että jonkin verran entisiä kyläläisiä oli haudattu Hämeenkyröön, vaikka he olivat kirjoilla muualla. Seuraavassa pohdiskelen syitä tällaiseen.

Kun Josef Edvard Richter kuoli 1910 Helsingissä, hänet tuotiin Hämeenkyröön haudattavaksi. Syy oli Richterien sukuhauta, jossa lepää mm. hänen vaimonsa. Myös joidenkin  myöhemmin kuolleiden suvun jäsenten viimeinen leposija on lähellä Hämeenkyrön kirkkoa olevassa sukuhaudassa. Samanlainen syy lienee sille, että Jaakko ja Elsa Kallioniemi sekä Taavetti ja Fanni Kallioniemi on haudattu Hämeenkyröön, vaikka he kuolleessaan asuivat Mouhijärvellä. Sukuhautoja oli kuitenkin aiemmin aika harvoilla.

Kun Martta Sofia Pettersson kuoli 1927, hän oli kirjoilla Tampereella. Hänet kuitenkin haudattiin rivihautaan Hämeenkyrön hautausmaalle. Todennäköisesti hän oli sairastuttuaan palannut kotiinsa ja kuollut siellä. Ei ollut mitään syytä lähteä kuljettamaan häntä Tampereelle. Samanlainen lienee tilanne ollut Ida Erika Kinkillä. Kummankaan tarkkaa kuolinpaikkaa ei haudattujen luettelo mainitse. Sen sijaan 1936 kuollut Väinö Aleksi Mäkelä kohtasi luettelon mukaan matkansa pään Parilan Kivelässä. Emme tiedä, oliko hän tullut sinne vierailulle vai hakemaan isänsä luota turvaa viimeisiin päiviinsä. Kuolinsyy tuberkuloosi kuitenkin kertoo pitemmästä sairastelusta. Myös muutamia lapsia, erityisesti aviottomana syntyneitä, haudattiin ulkoseurakuntalaisina Hämeenkyröön. Ilmeisesti he olivat asuneet isovanhempiensa luona. 

1929 Pakkasella kuollut palvelijatar Gustaava Lyytinen Helsingistä ja Frans Oskari Virtanen (kuollut 1930) kuuluvat eri ryhmään kuin aiemmat. He kyllä asuivat Haukijärvellä, mutta eivät olleet muuttaneet kirjojaan Hämeenkyröön. Vastaavanlaisia tapauksia olivat Vpl Pyhäjärven seurakuntaan kuuluneet Matti Matikainen (k. 1946) ja Adam Silvasti (k. 1948). Mahdollisesti sodan aikana ja heti sen jälkeen kuoli Haukijärvellä muitakin karjalaisia, jotka olivat kirjoilla omissa kotiseurakunnissaan.

Kaarlo Rantanen kaatui sodassa 1944 ja hänet haudattiin sankarihautaan Hämeenkyrössä, vaikka hän oli kirjoilla Ruovedellä. Ilmeisesti Pakkasella asuneet veli Jalmari Rantanen ja äiti Adolfiina Rantanen halusivat haudata hänet oman seurakuntansa hautausmaalle. Myöhemmiltä vuosilta on esimerkkejä muualle muuttaneista kyläläisistä, jotka ovat itse halunneet tulla haudatuiksi Hämeenkyröön ja kenties hankkineet hautapaikankin valmiiksi.

Siviilirekisteriin kuuluneita kyläläisiä en luettelosta löytänyt. Sen sijaan siinä mainittiin yksi 50-luvulla kuollut Tampereen vapaaseen evankelisluterilaiseen seurakuntaan kuulunut.

Kaikkia syitä entisten kyläläisten hautaamiselle vanhan kotiseurakuntansa multiin emme tiedä. Yksi tällainen on joulukuussa 1939 kuollut ja tammikuussa 1940 haudattu Josefiina Jokela. Hän oli asunut pitkään Tampereella, jossa myös hänen lapsensa asuivat. Kaikkea eivät asiakirjatkaan kerro.

Lisätietoja