Viitisen vuotta sitten kerroin blogitekstissä Vihtori Anselm Ihantolasta. Nyt olkoon hänen vaimonsa Matilda Josefiinan vuoro. Josefiina syntyi huhtikuussa 1854 Hämeenkyrön Jumesniemen Jaskaran Asumaniemen eli Mataluksen torpassa (kartalla aivan Pohjois-Pirkkalan rajan tuntumassa). Hänellä oli viisi veljeä ja kolme sisarta, heistä seitsemän eli aikuisikään. Isä Kustaa Packalen kuoli 1868, äiti Ester eli vuoteen 1901. Josefiina pääsi ripille 1869 ja 1872 hän lähti piiaksi Jumesniemen Honkalaan. Jumesniemessä hän tutustui Vihtoriin, ja heidät vihittiin 1876. Heidän yhteisistä vaiheistaan lisää em. blogitekstissä ja sivustolla.

Josefiinasta on säilynyt jonkin verran muistitietoa. Hänen kerrottiin niittäneen viikatteella niittyheinää, mikä ei ollut naisille kovin tavallista. Hiukan kärsimätönkin hän oli, työt piti saada nopeasti valmiiksi. Sama ominaisuus on periytynyt myös osalle jälkipolvista. Uusiin hömpötyksiin, kuten kansakouluun, hän suhtautui kielteisesti. Ilmeisesti lapsista vain Frans Anshelm kävi vähän aikaa Haukijärven koulua.

Tytär Fanny Haukipää muisteli 1960-luvulla, miten hän halusi  sisarensa (ehkä Tilda) kanssa saada mustat villasukat, jotka olivat muotia. He poimivat mustat villat erilleen, kehräsivät ne salaa langaksi ja kutoivat sukat paimenessa ollessaan, koska tiesivät, ettei äiti sukkia hyväksyisi. Jossain vaiheessa kuitenkin kävi käry. Mikään ei auttanut, äiti pakotti heidät purkamaan sukat. Torpparin tyttärien ei sopinut hienostella.

30-luvulta on kahdenkin muistelijan kuvaus puutarhakeinusta, joka piti pystyttää Salomäen pihaan. Tila oli silloin jo Josefiinan pojan Eeron omistuksessa, mutta Josefiina asui talossa eläkeläisenä Eeron perheen kanssa. Perhe halusi pihakeinun, ja sen osat hankittiinkin odottamaan pystytystä. Tässä vaiheessa Josefiina puuttui peliin. Keinu ei pikkutilallisen pihaan sovi. Jos sellainen pihaan tulisi, hän sanoisi velan irti. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, oliko tilan kauppahinnasta jotain suorittamatta vai oliko kyse Josefiinan eläkkeestä. Joka tapauksessa keinu jätettiin pystyttämättä. Osat kai sitten onnistuttiin myymään jonnekin.

Tiukka muori, tämä isoisoäitini.

© Leila Niemenmaa

Sivuston julkaisua ovat tukeneet Haukijärveläiset ry ja

Haukijärven seudun maa- ja kotitalousseura ry.