Tästä olen kirjoittanut aiemminkin: miten Haukijärvellä pystytettiin taloja uuteen paikkaan. Tai jos ei kokonaista taloa siirretty, niin ainakin osa hirsistä käytettiin uudelleen. Eivät tainneet entisaikojen kyläläiset tuntea sanaa kierrätys, mutta sitähän se oli, ihan parhaimmillaan. Taas tuli eteen pari juttua aiheeseen liittyen. Niistä seuraavassa.
Selasin kirjastossa kirjaa Kotiseutumme Hämeenkyrö - Mouhijärvi - Viljakkala. Pysähdyin Heinijärvellä sijaitsevan Tuiskun tilan kohdalle, koska nimi oli entuudestaan tuttu. Muistin, että se oli vähän aikaa 1920-luvulla Alfred ja Matilda Viidanojan omistuksessa. Tilan heiltä ostaneiden jälkipolvet kertoivat kirjassa, että Viidanojat toivat Tuiskulle hirret Haukijärveltä. Taas siis siirrettyjä hirsiä. Mutta mistä? Viidanojat asuivat tuolloin jo todennäköisesti Mäensivussa. Oliko siellä jokin ylimääräinen rakennus, jonka he saivat purkaa? Tai oliko sellainen esimerkiksi Hakalassa, jolla oli kytköksiä sekä Mäensivuun että Viidanojan perheeseen. Myös Saksa oli tuolloin tyhjentynyt. Muissakin torpissa ja taloissa oli vanhoja rakennuksia, jotka jossain vaiheessa haluttiin purkaa. Jostain tällaisesta voisi olla kyse. Metsää Viidanojat eivät omistaneet, joten hirret tuskin olivat uusia.
Viidanojat eivät koskaan rakentaneet Tuiskulle, vaan myivät sen muutaman vuoden kuluttua eteenpäin. Ehkä vajaan kuuden hehtaarin tila oli liian pieni antaakseen elannon isolle perheelle. Tilaan ei kuulunut juuri lainkaan metsää. Kenties tarvittavan lainan maksaminen takaisin tuntui siksi vaikealta. Asutuslautakunnan pöytäkirjat kertovat, että lainaa heille myönnettiin. Laina siirtyi sitten uudelle omistajalle.
Sain tänä syksynä yhteydenoton henkilöltä, joka kyseli lisätietoja Aleksanteri Rajalan perheestä. Valitettavasti minulla ei ollut kertoa hänelle mitään lisää siihen, mitä sivustolla on. Olen haastatellut monia 1920-luvulla syntyneitä. He muistivat vain Aleksanterin toisen vaimon Marian ja heidän poikansa, sodassa kaatuneen Taavetti Jalmarin. Muut lähtivät torpasta jo 1910-luvulla. Aleksanteri kuoli 1921. Rajalan miettiminen johti ajatukseni taas kahteen Rajalaan, jotka sijaitsivat Hahmajärventien molemmin puolin. Olen melko varma, että oikealla puolella Hahmajärven suuntaan sijainnut mökki oli tehty Rajalan torpan rakennuksista. Perusteluja on kaksi. Ensinnäkin Estlanderin myydessä Rajalan torpan maat tien vasemmalla puolella eivät rakennukset kuuluneet kauppaan. Toiseksi Aleksanteri Rajala on kirjattu henkikirjoihin ja haudattujen luetteloon eläkeläiseksi. Kun torppari luopui torpastaan eläkettä vastaan, kuului eläke-etuihin yleensä asumisoikeus elämän loppuun saakka. Tässä tapauksessa rakennus vain piti siirtää toiselle puolelle tietä, koska sen tontti oli myyty pois. Eikä sillä hyvä että siirto tapahtui kerran. Kun Maria Rajala kuoli, osti suutari Salo hirret ja pystytti niistä oman mökkinsä.