Blogi

Haukijärvellä on juhlittu monet juhlat. Nämä juhlat kuitenkin pidettiin Kyrölässä maaliskuun 19. päivänä 1950. Kyseessä oli Hämeenkyrön Karjala Seuran talvijuhla. Yhteislaulun ja tervehdyssanojen jälkeen lausui neiti Bertta Matikainen Kantelettaren runoja. Seuraavaksi esitti neiti Hilkka Naskali yksinlaulua pianon säestyksellä. Ohjelma jatkui runsaana tämän jälkeenkin. Juhlasta kertoneen Hämeenkyrön Sanomien mukaan keli oli huono, mutta paikalla oli silti paljon yleisöä. Luultavasti myös kyläläisiä.

Juhlassa jaettiin myös hiihtokilpailujen palkintoja. Tuttuja nimiä sieltä löytyi kaksi. Alle 19-vuotiaiden poikien sarjassa toisen palkinnon sai N. Rautiainen. O. Akkanen saavutti niin ikään toisen palkinnon alle 17-vuotiaiden poikien sarjassa. Kilpailut oli suoritettu täydellisen vesikelin vallitessa, mikä tuon ajan suksilla oli varmasti haastavaa, kuten nykyään sanotaan.

Lehden Syntymäpäivä-palstalla kerrottiin, että Ellen Lammi Hämeenkyröstä täytti 50 vuotta. Onni ja Ellen Lammi asuivat 1930-luvulla muutaman vuoden Mustajärvenkulman Peltoniemessä. Ei ole tiedossa, mihin he sieltä muuttivat. Asuinpaikka näyttää kuitenkin säilyneen Hämeenkyrössä.

Viime viikolla kävin Tampereen pääkirjastossa tutkimassa Pirkanmaa-kokoelmaa. Tarkoituksena oli löytää matrikkeli Pitkäniemen sairaalassa työskennelleistä täydentämään taannoista Pitkäniemeä käsitellyttä tekstiä. Matrikkelia ei kuitenkaan silmiini sattunut, mutta jotain sentään. Teemu Siltasen kirjassa "Suljetun maailman työntekijät" kerrottiin ammattiyhdistystoiminnasta sairaalassa. Ammattiosasto oli toiminut vuosien mittaan eri nimellä ja ilmeisesti eri keskusjärjestössäkin. Joka tapauksessa sen johtokuntaan olivat kuuluneet Karl Forsberg  1927, Sanni Forsberg 1928 - 1929 sekä Heikki Toropainen 1935 ja 1938 - 1939.

Sanotaan häntä Tiltaksi. Niin tekivät kyläläisetkin muistitiedon mukaan. En tällä kertaa kerro hänen tarkkaa nimeään, jotta mahdolliset jälkipolvet eivät pahastuisi. Ei Tilta mitään hirveää toki eläissään tehnyt. Sen verran pahennusta lienee kuitenkin aikanaan herättänyt, että kerrottiin hänen saaneen liikanimen.

Tilta syntyi Mouhijärvellä, mutta muutti jo lapsena Haukijärvelle. Siellä perhe asui pienehkössä torpassa. Kun ikävuosia tuli lisää, oli vuorossa piikominen taloissa. Jossain vaiheessa hän oli itsellinen Parilassa tehden ilmeisesti töitä eri taloihin. Henkikirjoihin hänet merkittiin 1910-luvulla myös irtolaisena. Hän taisi tuohon aikaan asua jossakin muualla, vaikka pysyikin kirjoilla Haukijärvellä.

Tilta ripitettiin viisi kertaa salavuoteudesta. Niin tapahtui, kun joku sai aviottoman lapsen. Nainen ripitettiin, miestä yleensä ei. Käytännössä kyse oli papin suorittamasta nuhtelusta yleensä kahden kesken . Yksi lapsista syntyi todennäköisesti kuolleena, sillä häntä ei löydy kastettujen luettelosta. Yksi kuoli pienenä. Emme tiedä, oliko lasten isä sama vai oliko kumppaneita useampia. Aikana, jolloin avioero oli hyvin harvinainen, kumpikin oli mahdollista. Liikanimi kuitenkin viittaa jälkimmäiseen vaihtoehtoon, jopa tiettyyn ansaintatapaan.

1900-luvun alkuvuosina Tilta osti pienen tilan, oikeastaan tontin. Kului kuitenkin useampia irtolaisvuosia ennen kuin Tilta muutti asumaan pieneen mökkiin, joka tontille rakennettiin. Tuon ajan tapaan voisi ajatella, että paikalle siirrettiin jonkin aiemman rakennuksen hirret. Mökistä tuli Tiltan koti. Tilta kuoli 73-vuotiaana vanhuuteen. Kuollessaan hän oli itsellinen. Luultavasti hän mökissä asuessaan teki niitä töitä, joihin kykeni ja joita oli saatavana. Niinhän hän oli elättänyt lapsensa ja itsensä aiemminkin.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua. 

Taannoin kerroin Museoviraston Finna.fi-palvelussa julkaisemista kuvista. Tuon vanhan tekstini linkit eivät näytä enää toimivan, palvelussa on varmaan tapahtunut muutoksia vuosien varrella. Haku kuitenkin toimii kohtuullisesti. Aiemmin en löytänyt sellaisia Haukijärveen liittyviä kuvia, joita olisi voinut julkaista galleriassa. Nyt Finnaan on tullut kuvia Pakkaselta. Ne ovat vapaasti käytettävissä. Niinpä latasin ne myös galleriaan. Ensimmäinen seitsemästä löytyy täältä, ja muut seuraavat heti sen jälkeen.

Miksi Pakkasella sitten kuvattiin 1936 - 1937? Luulen, että vastaus löytyy tuosta kustannusosakeyhtiö Kivestä, jonka kokoelmaan Pakksen kuvat kuuluvat. Se nimittäin julkaisi Eino Jutikkalan ja Gabriel Nikanderin kolmiosaisen kirjan "Suomen kartanot ja suurtilat" 1939 -1945. Arvaukseni on, että Pakkasella kuvattiin tuota teosta varten. Kuvaaja ei ole tiedossa. Kirja ehkä löytyisi jostain kirjastosta, mutta minulla ei ole nyt ollut mahdollisuutta tarkistaa asiaa. Jos jollakin on kirjasarja, voisi hän ystävällisesti tarkistaa, onko siellä esitelty Pakkasen kartano.

Erityisesti sisäkuvat ovat mielenkiintoisia. Pohdin, ovatko huonekalut tulleet talon mukana Estlandereilta vai ovatko ne Haapasen hankkimia. Lievästi kallistuisin jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle. Varsinkin tämän kuvan nojatuoli ja keinutuoli tuovat mieleen 1930-luvun. Ehkä myös ryijyt vaikuttavat liian moderneilta ollakseen vuosisadan ensimmäisiltä kymmeniltä. En tosin ole niiden asiantuntija. Muistitieto kertoi suurista huutokaupoista, joita Pakkasella pidettiin, kun Estlander lähti sieltä. Luultavasti irtaimistoa myytiin, ja jotainhan entiset omistajat ottivat mukaansakin. Ihaillaan siis kuvista tyylikästä 1930-luvun kartanoa.

Sekä Helsingin Sanomat että Björneborgs Tidning julkaisivat marraskuussa 1950 uutisen Porissa sattuneesta onnettomuudesta, jossa oli mukana kaksi entistä kyläläistä. Tämä teksti perustuu noihin lehtijuttuihin. 

Porin raviradalla oli päivällä pidetty autohuutokauppa, josta porilainen Bergman oli ostanut amerikkalaisen auton. Myöhemmin hän lähti autolla hakemaan tuttaviaan Eero ja Martta Söderlingiä saunomaan kotiinsa Ruosniemeen. Mukaan lähtivät myös näilla vierailulla olleet turkulaiset Otto ja Tyyne Sarjo,  heidän parivuotias poikansa Esa sekä Moisio-niminen mies. Eero Söderling ja Otto Sarjo olivat veljekset ja lähtöisin Haukijärveltä. Eero Söderling oli Helsingin Sanomien mukaan ammatiltaan vanginkuljettaja. Otto Sarjon ammattia ei kerrottu. Mahdollisesti hän oli tuolloin poliisina Turussa.

Autoa ajoi Martta Söderling. Kun saavuttiin sillalle, huomasi hän, etteivät auton jarrut toimineet. Pahaksi onneksi Kokemäenjoen yli menevä Porinsilta oli juuri avattu, jotta hinaaja pääsi kulkemaan sen ali. Martta Söderling ei saanut autoa pysähtymään, vaan se suistui puomin läpi jokeen. Jarrujen pettämisen lisäksi Helsingin Sanomien jutussa arveltiin onnettomuuteen vaikuttaneen räntäsateen ja kuljettajan hätääntymisen. Emme voi tietää, olisiko onnettomuus voitu välttää ohjaamalla auto aikaisemmin tien sivuun. Nopeuden kerrottiin olleen alhainen. 

Onnettomuudella oli silminnäkijöitä, jotka riensivät apuun. Myös hinaajan miehistö liittyi pelastajiin. Vedestä saatiin nopeasti ylös Martta ja Eero Söderling, Otto ja Esa Sarjo sekä Moisio. Heidät kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan, jossa Otto Sarjo ja Moisio olivat pitempään muiden päästessä nopeasti pois. Bergmania ja Tyyne Sarjoa ei heti löydetty. Bergman nostettiin auton mukana joesta, Tyyne Sarjo myöhemmin. Molemmat kuolivat onnettomuudessa. 

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kolmen viikon kuluttua.