Blogi
Etsiskelyä (blogi)
Pieni lisäys viimekertaiseen tekstiin. Hillun kauppakirjasta vuodelta 1903 löytyy merkintä, että Mikko Haukipää (myöhemmin Poutala) omisti saunarakennuksensa. Noihin aikoihin Mikko siirtyi pois Haukipäästä, kun torppari vaihtui. Varmasti hän otti saunan mukaansa ja pystytti sen Poutalaan. Tuliko siitä sauna vai peräti pirtti, sitä emme enää saa tietää. Perukirjassa mainitut muut rakennukset hän lienee rakentanut tai siirtänyt muulta vasta Poutalassa asuessaan.
Sitten otsikossa mainittuun etsiskelyyn. Käyn silloin tällöin sivustoa läpi tarkastellen, mihin vielä tarvittaisiin lisätietoa. Kuolinaikoja ja - paikkoja puuttuu, samoin syntymäpaikkoja. On myös joitakin hiukan huteralla pohjalla olevia tietoja, joihin kaipaisin varmistusta. Seuraavassa yksi esimerkki.
Hulda Vilhelmiina Vuorenmaa (myöhemmin Mäkinen) syntyi 1897. Häntä ei ole kirjattu Haukijärven koulun oppilasluetteloon, joten on mahdollista, että perhe asui jo 1900-luvun alussa muualla. Mahdollista on myös se, ettei äiti Karoliina laittanut häntä kouluun. Perhe kirjattiin kuitenkin henkikirjoihin edelleen Parilaan, mutta on viitteitä siitä, että se asui Järvenkylässä, mahdollisesti Kyröskoskella. Vasta vuoden 1923 henkikirjasta Järvenkylästä löytyvät Karoliina ja Huldan veli Iivari. Hulda lienee ollut palveluksessa muualla.
Sanomalehtiinkään Hulda ei ole juurikaan päätynyt. Ainoa varmistunut tieto hänestä oli Hämeenkyrön Sanomissa 1932, kun kirkollisissa tiedoissa kerrottiin, että pienviljelijä, leskimies Vihtori Pali Untilasta ja palvelija Hulda V:miina Mäkinen Järvenkylästä olivat ottaneet kuulutukset. Tuo toisen etunimen lyhennys hiukan hankaloitti löytymistä.
Kansalliskirjaston hakutoiminnossa on sellainen mukava piirre, että siitä saa vinkkejä mahdollisiin myöhempiin tietoihin pyytämällä sitä näyttämään myös hakutulokset, joihin ei ole lukuoikeutta (päättyy verkossa yleensä 1939). Näin voi saada esimerkiksi kuolinajankohdasta vihiä. Niinpä tein näin Vihtori ja Hulda Palin kohdalla. SSHY:n jäsensivuilta sitten tarkistin, että Hulda kuoli 1961 ja Vihtori 1964, molemmat Hämeenkyrön Untilassa. Ja kyllä, marraskuussa 1961 kuolleen Hulda Vilhelmiina Palin os. Mäkisen syntymäajaksi oli merkitty 6.10.1897, mikä oli Parilassa syntyneen Hulda Vilhelmiina Vuorenmaan syntymäaika.
Kovin paljon emme Huldan elämästä siis tiedä. Luultavasti hän oli enemmän järvenkyläläinen kuin haukijärveläinen. Hän pääsi ripille 1914. Sen jälkeen piti lähteä palvelukseen. Avioliiton hän kuitenkin solmi vasta 35-vuotiaana. Sen jälkeen elämä jatkui pientilan emäntänä.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran 19.11.
Uusia perukirjoja (blogi)
Kansallisarkisto on hiljattain digitoinut Hämeenkyrön perukirjoja vuosilta 1918 -1924. Jos siis esivanhempasi on kuollut Hämeenkyrössä tai hämeenkyröläisenä noina vuosina, kannattaa tutkia hakemistoja. Ne täydentyvät vapaaehtoisten toimesta. Itse olen yrittänyt laittaa hakemistoihin haukijärveläisten nimet näkyviin. Lisäksi jokaisen vuoden alussa on nimiluettelot.
Entä jos esivanhemman perukirjaa ei löydy? Se on hyvin mahdollista. Laki kyllä vaati tuohon aikaankin perukirjan laatimista, mutta paljon niitä jäi tekemättäkin. Ehkä ei ollut ketään, joka olisi kutsunut arvioitsijat paikalle. Ehkä vain pidettiin huutokauppa ja jaettiin sen vähäinen tuotto. Ehkä ei toimitettu perukirjaa käräjäoikeuteen. Niiden arkistoja nyt digitoidaan. Seurakunnalle perukirja piti toimittaa, jos leski aikoi avioitua uudestaan.
Seuraavassa luettelo niistä kyläläisistä, joiden perukirjat löytyvät nyt digitoidusta aineistosta: Taavetti Kallio, Ville Keskinen, Mikko Poutala, Vihtori Leivo, Frans Ahonen, Olga Mäkelä, Vilho Antila, Kalle Ojala, Edla Peltomaa (Högerman), Elina Teliniemi (Haukipää), Ville Kanerva ja Kalle Mäkelä. Yleensä omaisuusluettelot ovat aika odotettuja. Torppareista ja mäkitupalaisistakin jotkut olivat muita vauraampia. Toisaalta perijöitä saattoi olla paljon eivätkä perinnöt muodostuneet isoiksi.
Ehkä yllättävin asia, mikä perukirjoissa tuli vastaan, oli jäljennös Mikko Poutalan testamentista. Hän jätti kaiken kiinteän ja irtaimen omaisuutensa tyttärelleen Eliinalle ja tämän miehelle Taavetti Teliniemelle. Testamentti oli päivätty vuoden 1917 alussa, kolme vuotta ennen Mikon kuolemaa. Mikko omisti siis rakennuksensa, vaikka maa kuului hänen pojalleen Vihtori Jokiselle. Perukirjasta voi päätellä, että Mikko oli asunut tyttärensä luona Teliniemessä viimeiset aikansa. Ehkä testamentti oli tapa korvata Mikon hoito Teliniemille.
Vielä yksi hiihtokilpailu (blogi)
Tämä on tällä erää viimeinen Hämeenkyrön Sanomista otettujen paperikopioiden referointi. Kyse on nytkin hiihtokilpailusta. Maaliskuun puolivälissä 1945 ilmestyneen lehden mukaan Haukijärven Ryhti järjesti jäsentenväliset hiihtokilpailut. Nimien perusteella arvelen, että mukana on ollut muitakin kuin seuran jäseniä. Kylässä oli paljon nuorta väkeä, ja tapahtumia varmaan kaivattiin. Kuudessa sarjassa oli lehden mukaan 32 hiihtäjää. Seuraavassa kolme parasta kustakin sarjasta.
Yleinen sarja, miehet noin 13 km: 1) Viljo Lehto 2) Kauko Mäkelä 3) Eino Virtanen
Miehet alle 21-vuotiaiden sarja noin 13 km: 1) Matti Leivo 2) Eino Ihantola 3) Jaakko Kaunisto
Naiset 3 km: 1) Helli Ikävalko 2) Liisa Ilomäki 3) Eeva Ihantola
Pojat alle 17 vuotta 6 km: 1) Erkki Ikävalko 2) Leo Haukipää 3) Veikko Laaksonen
Pojat alle 12 vuotta 3 km: 1) Tuomo Lehto 2) Matti Keskinen 3) Veikko Ahlfors
Tytöt alle 12 vuotta 1,5 km: 1) Terttu Haukipää 2) Sirkka Laaksonen 3) Senja Virtanen
Jos oikein laskin, kovinta vauhtia piti yllä miesten sarjan voittaja Viljo Lehto, jonka keskinopeudeksi tuli hieman yli neljä minuuttia kilometriä kohden. Kun matkaa ei ollut aivan tarkasti mitattu, ei nopeuttakaan ole syytä sen tarkemmin määrittää. Tuon aikaisilla välineillä ja laduilla tulos lienee ollut hyvä.
Hiihtokilpailuja (blogi)
Näissä teksteissä olen silloin tällöin onnitellut 100 vuotta täyttäneitä nykyisiä ja entisiä kyläläisiä. Tällä kertaa on vuorossa Eeva Ihantola, jolle tuo huikea ikä tuli täyteen viime viikolla. Vaikka Eeva on asunut pitkään muualla, ovat muistot Haukijärveltä ja Herttualasta säilyneet hänellä hyvin mielessä. Onnittelut 100-vuotiaalle!
Jatkan edelleen paperikopioiden referoimista. Tällä kertaa kyse on koulujenvälisistä hiihtokilpailuista. Olen joskus ottanut kopiot vuosien 1942 ja 1943 kisoista kertoneista jutuista Hämeenkyrön Sanomista. En ihan tarkkaan tiedä, millä systeemillä koulut saatiin paremmuusjärjestykseen. Vertailussa käytettiin ainakin osallistujien keskiaikaa. Osallistujia näyttäisi olleen eri kouluilta erilaisia määriä. Otettiinko tämä jotenkin muuten huomioon, jää epäselväksi. Joka tapauksessa osallistujia oli paljon. Poikien sarjan tulosluetteloista löytyy kolmisenkymmentä nimeä kumpanakin vuonna.
Maaliskuussa 1942 lehti julkaisi tulokset koulujenvälisistä hiihtokilpailuista. Tyttöjen listassa ei ollut Haukijärven koulua mukana, mutta pojista hiihtämässä olivat Veikko Välimäki ja Pentti Vesterinen. He eivät sijoittuneet aivan kärkipäähän, mutta Haukijärvi oli kuitenkin keskiajoilla mitattuna neljäntenä. Muita haukijärveläisiä en tuloslistassa huomannut. Opettajana taisi tuolloin olla Sirkka Elomaa.
Seuraavana vuonna Haukijärven koululta oltiin liikkeellä isommalla porukalla. Kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat Esko Eloranta, Veikko Välimäki, Kalevi Raisvuo, Pentti Vesterinen ja Jaakko Vuori. Myös hiukan nuorempia oli mukana, sillä tulosluettelosta löytyvät myös Leo Haukipää ja Mikko Hujo. Tuloksena oli nyt toinen sija koulujen välisessä vertailussa. Haukijärven tyttöjä ei kopiossa ole mukana, ilmeisesti he eivät osallistuneet. Opettajana tuohon aikaan toimi Kaarlo Villanen.
Parhaiten sijoittuneet olivat Kalevi Raisvuota lukuun ottamatta syntyneet vuosina 1928 - 1929. Muut olivat 1930-luvun puolella syntyneitä. Esko Eloranta viipyi Haukijärvellä vain pari vuotta, muut asuivat kylässä koko kouluaikansa. Elorannan taustasta ei ole tarkempaa tietoa. Kouluun tuli 1941 useita kirvulaisia oppilaita. Toisaalta myös Pakkasella väki vaihtui.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran 1.10.
Tapahtui Haukijärvellä (blogi)
Alkukesästä selasin paperikopioita, joita olen aikoinaan ottanut sanomalehdistä. Totesin, että voin karsia niitä melkoisesti, ovathan tiedot nykyään kohtuullisella vaivannäöllä saatavissa digitaalisina. Vastaan tuli kuitenkin muutama, joista päätin ennen hävittämistä kertoa blogissa.
Kesäkuun seitsemäntenä päivänä 1943 syttyi kylässä tulipalo. Oli suunnilleen keskipäivän aika, kun Tuomiston ulkorakennus syttyi tuleen. Rakennuksessa oli navetta, talli, puori, puuliiteri ja sauna. Paikalle tuli runsaasti väkeä, joka ryhtyi sammutustyöhön. Pian kuitenkin todettiin, ettei rakennusta voitu pelastaa. Niinpä keskityttiin asuinrakennuksen suojelemiseen. Kun paikalle vielä tuli Kirkonkylän VPK, saatiin asuinrakennus pelastetuksi ja voitiin keskittyä jälkisammutukseen.
Tuomisto kuului tuohon aikaan apteekkari Haapaselle ja siinä asui Väinö Antilan perhe. Palo sai alkunsa perheen lasten tulitikkuleikeistä. Rakennus oli vakuutettu Suomen Maalaisten Palovakuutusyhtiössä, joten ainakin Haapanen lienee saanut korvauksen rakennuksen palosta. Hiukan onneakin oli matkassa. Aika lähellä nimittäin olivat Antilan, Laineen ja Laaksosen rakennukset. Palosta kertoi Hämeenkyrön Sanomat.
Huhtikuussa 1945 oli jo rauhan aika, vaikka Lapin sota vielä jatkuikin. Pakkasen kartanossa pidettiin Hämeenkyrön Läntisen Tarkastusyhdistyksen lypsykilpailut kuudes päivä huhtikuuta. Kyse oli tietysti käsinlypsystä. Kilpailu suoritettiin aamuvarhaisella. Osanottajia mainittiin lehdessä 12, ja heidän sanottiin olleen hyvin tasaväkisiä. Voiton vei Pakkasen Lauri Ranta. Pakkaselta olivat myös kilpailun kahdeksas Saima Varis, 10. sijan saavuttanut Linda Tasala ja kahdestoista N. Rantanen. Viimeksi mainittu lienee Nimma Rantanen, muista ei ole tarkempaa tietoa. Luultavasti he työskentelivät Pakkasella vain lyhyen aikaa, sillä heitä ei näyttäisi löytyvän sen paremmin 40-luvun alun kuin lopunkaan henkikirjoista. Lähteenä tässäkin Hämeenkyrön Sanomat.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran 10.9.