Blogi

Olen käsitellyt näissä teksteissä useamman kyläläisen perukirjaa, koska perukirjat mielestäni kertovat kuolleen henkilön elämästä ja olosuhteista jotain, joskus aika paljonkin. Myös tällä kertaa kyseessä on kyläläinen, mutta Haukijärveltä ensin Tampereelle ja myöhemmin Pirkkalaan muuttanut henkilö. Taavetti Tonttila kaatui 1918 sodassa. Katsotaan tällä kertaa, mitä hänen perukirjansa meille kertoo. 

Perukirja on tehty vasta 1922. Ei ollut mitenkään epätavallista, että perukirjan teko viivästyi. Sota-aika, paljon kuolleita. Omaisuuden suhteen ei epäselvyyksiä ollut, se kuului leskelle ja lapsille. Kun leski halusi avioitua uudestaan, piti perukirja tehdä. Sellainen piti viedä seurakuntaan, että kuulutukset voitiin ottaa. Niin oli tässäkin tapauksessa. Olga Tonttila (os. Palomäki) oli avioitumassa Kaino Mäntylän kanssa. 

Taavettia sanotaan perukirjassa palstatilalliseksi. Hän oli siis ostanut maata Hyhkystä, mutta tilaa ei ollut vielä rekisteröity hänelle. Omaisuusluettelossa mainitaan Jäännös-niminen viiden aarin palsta ja rakennukset. Tila ei ollut suuri, mutta eivät sitä olleet muutkaan Pispalan ja Hyhkyn tontit.

Liitteenä olevassa virkatodistuksessa ovat lasten syntymäpaikat Annaa lukuun ottamatta väärin. Pojat syntyivät Tampereella ja nuorin lapsi Olga Pirkkalassa. Tampereen rippikirjassa tiedot ovat oikein, mutta muuttuneet virheellisiksi perheen siirtyessä Pirkkalaan.

Haukijärvellä kuolleiden perukirjoissa on yleensä paljon maatalouteen liittyvää esineistöä. Hyhkyssä sellaista ei tarvittu. Toki Tampereen kantakaupungin asukkaillakin saattoi tuohon aikaan olla hevosia ja sikoja. Ompelukone, piironki, sohvat ja lastenvaunut kertovat kaupunkimaisemmasta elämästä ja siitä, että perheellä oli ainakin jonkin verran varallisuutta.

Velkaa mainitaan olleen Hilda Mäkelälle ja David Haapaniemelle. Hilda Mäkelä oli todennäköisesti Olgan sisar,  David Haapaniemi puolestaan Herttualasta Pirkkalaan muuttanut ja Viidanojankulmalta lähtöisin ollut Taavetti Santamäki. 

Hyvää juhannusta, arvoisat lukijat!

Sivusto päivittyy seuraavan kerran elokuussa.

Vuoden 1918 sodasta ja sotaa seuranneista tapahtumista olen kirjoittanut näissä teksteissä paljon. Niin paljon, että itsellenikin alkaa riittää. Kuitenkin kun uutta aineistoa tulee, tartun taas siihen. Kansallisarkisto julkaisee parhaillaan vankileirien vankikortistoja. Lahden vankileiri alkaa olla valmis, ja Tampereen vankileirin kortistoa on tulossa. Lahti on ehkä kyläisten kannalta keskeisin. Pakomatkalla olleet kyläläiset vangittiin Lahdessa. Myöhemmin heistä monet siirrettiin Hämeenlinnaan. Poikkeuksia toki oli. Sekasortoisissa oloissa osa harhautui muualle. Jotkut jäivät kotiinsa. Osa vangittiin vasta hiukan sodan jälkeen, ja heitä saatettiin kuljettaa monen leirin kautta.

Mitä vankikorteista voi toivoa löytävänsä? Ei kovin paljon uutta tietoa. Osittain korteissa kuitenkin on melko tarkkaa tietoa esimerkiksi leiriltä toiselle siirrosta, vapauttamisesta ym. Myös leirillä kuolleesta vangista voi löytyä jotain uutta siinä tapauksessa, ettei tämä koskaan ehtinyt valtiorikostuomioistuimen eteen. Tutkintatuomarin päätöksellä vapautui joitakin vankeja nopeasti mahdollisesti jonkun riittävän arvovaltaisen henkilön suosituksesta. Seuraavassa joitakin esimerkkejä.

Vanhimmasta päästä vankeja olivat Kalle Selkee ja Kalle Haukipää. Haukipää ei ollut osallistunut sotatoimiin eikä punakaartin päätöksentekoon, mutta lähti kuitenkin pakomatkalle välttääkseen sotaan joutumisen. Asiakirjoista ei käy ilmi, pelkäsikö hän punaisia vai valkoisia joukkoja. Hän sai hyvät suositukset mm. Gustav Estlanderilta. Hänet vapautettiin Lahden vankileiriltä heinäkuun alussa. Myös liki 60-vuotias Kalle Selkee vapautettiin heinäkuussa. Taavetti Kallio (Kalliomäki) kuoli leirillä heinäkuun loppupuolella. Jaakko  Mäenpään kortista näkyvät valtiorikosoikeuden ja -ylioikeuden päätökset sekä siirto Riihimäen pakkotyölaitokseen maaliskuussa 1919.

Kun vapaaehtoisten tekemät hakemistot täydentyvät, on kortistoista helpompi löytää tuttuja nimiä.

Olen kirjoittanut paljon Amerikan mantereelle muuttaneista kyläläisistä. Kansallisarkisto on digitoinut hiljattain Turun ja Porin läänin lääninkanslian luetteloita ulkomaanpasseista vuosilta 1814 - 1923. Olen nyt selannut niitä vuosilta 1903 - 1912 toivoen löytäväni uutta tietoa. Se on toistaiseksi jäänyt vähiin. Nämä lääninkanslian luettelot eivät ole ensimmäisiä, joita olen tutkinut. Kun joku aikoi ulkomaille, pyysi hän ensimmäiseksi seurakunnasta todistuksen. En tiedä sanottiinko sitä jo tuolloin virkatodistukseksi. Se johti yleensä papin rippikirjaan tekemään merkintään "Am", Amerikassa. Virkatodistuksen saatuaan henkilö meni nimismiehen puheille saadakseen esteettömyystodistuksen. Ne olen käynyt aikoinaan läpi. Pitää joskus selvittää, mitkä syyt aiheuttivat esteellisyyden. Tämän jälkeen anottiin passia lääninkansliasta.

Mitä toivoin löytäväni luetteloista? Ensinnäkin tietoa siitä, oliko tarkoitus mennä Yhdysvaltoihin vai Kanadaan.  Useimmiten se onkin luetteloon merkitty. Moni siirtolainen kuitenkin vaihtoi maata pian perille saavuttuaan tai joskus myöhemmin. Lisäksi yritin löytää tietoa muutamien epävarmojen tapausten liikkeistä. Tällaisia olivat esimerkiksi Hugo Perttu ja Martti Erkkilä, jotka ottivat esteettömyystodistuksen, mutta asuivat myöhemmin kylässä. No, ainakin Hugo Perttu näyttää saaneen passin. Halusin myös tietää, oliko tällaisia Amerikan mantereella mahdollisesti käyneitä muitakin. Yksi ehdokas on Taavetti Heikkilä, joka asui myöhemmin Mustajärvenkulmalla. Joku 1888 syntynyt Taavetti Vilhelm Heikkilä Hämeenkyröstä sai passin 1912.

Seuraavassa linkkiluettelo löytyneisiin passitietoihin: August Koskinen, Taavetti Heino, Kaarle Mustasilta, Väinö Aalto ja Karl Ivar Laakso, Kaarle Valkama, Matti Aalto, Maria ja Väinö Heino, Hugo Perttu, Karl Ivar Laakso vaimonsa kanssa, Vihtori Matias Mäkelä, Frans Fredrik Koivisto, Taavetti Heikkilä sekä Hilda ja Frans Ihantola. Myös Kerttu Lehtosalo hankki passin, mutta hän lienee matkustellut Euroopassa. Passin voi saada myös muualta kuin omasta läänistään. Noissakin luetteloissa on paljon esimerkiksi Tampereella kirjoilla olleita. Palataan aiheeseen vielä, kun ehdin käydä luettelot loppuun.

Olen loppusuoralla hankkeessani merkitä Hämeenkyrö näkyviin syntymä- ja kuolinpaikkana. Jos huomaatte virheitä, laittakaa viesti asiasta. Erityisesti kuolinpaikka tuottaa välillä ongelmia. Hautauspaikka kun ei välttämättä ole sama kuin kunta, jossa henkilö on kirjoilla kuoleman kohdatessa. Etsin nimenomaan jälkimmäistä. 

Kokouksessaan vuoden 1946 alkupuolella asukkaanottolautakunta oli saanut suunnitelmansa niin valmiiksi, että se nimesi ne karjalaisperheet, joiden tila tulisi Pakkasen kartanon (myös Parri ja Maatiala ym.) maalle. Luettelo on täynnä tuttuja nimiä. Heitä jotka asettuivat Haukijärvelle asumaan. Pöytäkirjassa kerrottiin myös tiedot vanhoista Karjalaan jääneistä tiloista sekä uusista nyt muodostettavista. Jokaisen kohdalla näyttää siltä, että uusi tila jäi pienemmäksi kuin vanha. Niistä, jotka saivat maansa muualta, kuten lastenkodin, Heinijärven tai Herttualan talojen maista, oli pöytäkirjassa aiemmin mainittu Akkaset. Ilmeisesti heidän tilansa muodostettiin melko nopeasti.

Yksi erikoisuuskin Pakkasen maille muodostettujen tilojen luettelossa on, nimittäin Jalmari Ovaska Kaukolasta. Hän ei Haukijärvelle lopulta tullut, mutta en myöskään keksinyt, kuka kyseiselle tilalle asettui. Lisäksi sieltä puuttuu Juho Virkki, jonka hakemus päätettiin aiemmassa kokouksessa palauttaa, koska Virkillä oli vakituinen työpaikka ja sahalaitos Jämsässä. Samoin lautakunta päätti palauttaa Petteri Halosen hakemuksen, koska tämä oli oikeutettu saamaan asuntotilan Myllykoskelta, jossa hänellä oli vakinainen työpaikka. Tiedossa ei ole, missä vaiheessa Juho Virkki perheineen päätti kuitenkin tulla Haukijärvelle tai Petteri Halonen Ylöjärvelle.

Vanhoista kyläläisistäkin löytyi pöytäkirjoista joitakin mainintoja. Maataloustyöläisinä tilan saivat seuraavat: Väinö Lehtinen sai asuntotontin, Jalmari Rantanen viljelystilan, Paavo Vuori asuntotilan, Alfred Viidanoja asuntotilan, samoin Oskari Jalonen. Kalle Sulinin 1,3 hehtaarin tila mainittiin Pakkasesta muodostettujen tilojen yhteydessä. Perheellisenä rintamamiehenä hakemuksensa saivat hyväksytyksi Urho Leppihalme, jolle myönnettiin viljelystila sekä Erkki Jalo, joka oli oikeutettu asuntotilaan. Hakemuksia oli varmasti enemmänkin. Palaan niihin jatkossa, kun ehdin lukea pöytäkirjoja pitemmälle. Valitettavasti se ei yhteensattumien vuoksi onnistu toukokuussa.