Näin pääsiäisen lähestyessä rupesin miettimään, miten tämän juhlan vietto on reippaassa 50 vuodessa muuttunut. Muistikuvani yltävät 50-luvun loppupuolelle, mutta niitä on mahdoton enää erottaa myöhemmin syntyneistä. Pitkäperjantaita muistan vietetyn ehdottomasti kotioloissa, mikä lasten mielestä teki siitä todella pitkän. Pääsiäispäivinä sitten jo vierailtiin naapureissa. Silloin syötiin mämmiä. Sitä tarjottiin myös vieraille. Mämmi ei kuulunut kyläkaupan valikoimiin, se oli kotitekoista ja tuohituokkosessa paistettua.
Pajunoksat kuuluivat pääsiäiskoristeluihin. Raisa Luukkanen halusi tutustuttaa meitä karjalaisiin perinteisiin ja niinpä teimme koulussa virpovitsoja. Muistelen niiden koristeluun käytetyn ainakin kreppipaperia. Virpomassa emme silti käyneet, mutta nykyisinkin käytössä olevan "Virvon, varvon tuoreeks, terveeks"-lorun opettelimme. Olisi kiintoisaa kuulla siirtolaisten jälkipolvilta, miten yleinen virpomisperinne oli Haukijärvellä ja miten kauan se säilyi karjalaisessa muodossaan. Milloin pikkunoidat oikein alkoivat kiertää?
Noidista puheenollen, taikauskoa sanan varsinaisessa merkityksessä ei enää 50-luvulla esiintynyt. Ainoa noita, joka tuolloin seikkaili, oli radiossa esiintynyt Noita Nokinenä. Trulleista muistan kuulleeni tarinoita, joissa näitä nimettiinkin. Trullien kulkeminen taisi kuitenkin loppua jo ennen sotia. Pääsiäiskortissa saattoi joskus lennellä noita, yleisempiä toki olivat muut pääsiäisaiheet. Kortteja muistelen lapsena pääsiäisen aikaan lähetelleeni, tai ehkä niitä vain annettiin toisille lapsille. Postimaksua ei turhaan haluttu maksaa. Yksi pääsiäisperinne tulkoon vielä mainituksi. Se oli kananmunien maalaaminen. Se taisi olla pitkäperjantain ja lankalauantain ajanvietettä.
Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille!
Marjatta piirsi nämä keväiset kukat yli 50 vuotta sitten. Kiitos niistä, haluan ojentaa ne nyt kaikille.