Museoviraston sivuilla on julkaistu Hämeenkyröstä löydettyjen muinaismuistojen inventointiraportteja. Tämän jutun lähteenä on käytetty niistä kahta, nimittäin Sanni Hinkan 1925 tekemää ja Matti Huurteen 1969 laatimaa selvitystä. Tällä kerralla emme kuitenkaan mene esihistorialliseen aikaan, vaan pysähdymme vuosiin 1713 - 1721, isovihan aikaan. Haukijärvellä oli tuolloin vähän asutusta. Torppia ei ollut vielä lainkaan. Kantatalot olivat olemassa ja niiden mailla asui jonkun verran itsellisiä mökeissään.
Hinkka kertoo, että Ruusin talon metsällä lähellä Mouhijärven rajaa olisi vielä 1929 ollut olemassa kiviuuni, jota käytettiin isovihan aikana. Samoin Hämylän metsässä olisi ollut kallion reunassa sellaisen käytävän aukko, jonka pituudesta ei kukaan tiedä. Ilmeisesti Hinkka ei kuitenkaan käynyt kohteita katsomassa, vaan kirjasi ylös kuulemansa kertomukset. Viidanojankulmalla oli 1700-luvun alussa lähinnä Heinijärven talojen metsiä, mahdollisesti myös kaskiviljelyä. Sikäli olisi mahdollista, että heinijärveläiset olisivat hakeneet siltä suunnalta piilopaikkoja. Kun Huurre teki omaa selvitystään 1969, ei näistä kohteista enää löytynyt mitään muistitietoa.
Toinenkin isovihaan liittyvä kertomus sivuaa Haukijärveä. Sen mukaan Kelhäjärveen olisi Holisevan törmän kohdalle upotettu kirkonkello ja rahalipas. Tarinasta tunnetaan myös versio, jonka mukaan venäläiset olisivat kuljettaneet kirkonkelloa ja jää olisi pettänyt ja kello olisi näin pudonnut järveen. Kelhäjärven väitettiin olleen sen jälkeen nimeltään Kellojärvi. Hinkka on merkinnyt lähteekseen Estlanderin ja Viljo Kukkolan kertomukset vuodelta 1925.
Isovihan ajoista on kerrottu tarinoita ilmeisesti 1900-luvun alkuun saakka. Vähitellen ne ovat häipyneet unholaan. Jos joku kuitenkin muistaa piilopaikoista tai kätköpaikoista Haukijärven alueella kuulleensa, kannattaa kertomus jakaa muidenkin kanssa esimerkiksi alla olevalla kommenttilomakkeella.