Tällä sivulla julkaistaan Haukijärven kansakoulua käyneiden muistoja omalta kouluajaltaan. Muistelmat voi lähettää osoitteella
Sinikka Nousiainen kertoo koulumatkastaan
Kävin Haukijärvellä ensimmäisen kouluvuoteni 1949 - 50. Asuin silloin Mustajärvenkulmalla Vanhassa-Peltomäessä, Maakalassa, kuten taloa silloin kutsuttiin. Matkaa kertyi nelisen kilometriä. Koulutieni oli monella tavalla mielenkiintoinen. Kotoa lähtiessä oli valittavana reitti joko Selkeen tai Järvelän kautta. Koulun puoleisessa päässä oli myös valinnan runsautta. Yksi polku lähti Puolamäen kohdalta Kalliopohjan kautta koululle. Seuraavat valinnat olivat oikaisu lastenkodin lammashaan tai Jalosen ja Raisvuon pihan läpi isolle tielle. Mahdollista oli tietenkin myös kulkea koko matka maantietä pitkin lastenkodin kautta. Lumisena aikana se olikin ainoa vaihtoehto. Kuljin jalkaisin, joskus oli potkukelkka vauhdittajana.
Naapuristossa ja matkan varrella ei ollut muita alakoululaisia ennen lastenkotia, ja niinpä yleensä kuljin yksin suurimman osan matkaa. Olin innokas kyläilijä - pysähdyin kotimatkalla monesti pihoihin juttelemaan, joskus sisällekin. Lähes päivittäin kävin joko Selkeellä tai Järvelässä. Kuusistoahteessa piti päättää kumman talon väkeä poikkeaisin tervehtimään. Kotona kyseltiin koulukuulumiseni, mutta en muista, että minua olisi moitittu hidastelusta.
Yksi viivyttelyn syy oli luonnon havainnointi. Tie kulki osan matkaa metsän halki ja varsinkin sillä osuudella riitti ihmettelemistä. Orava oli siihen aikaan harvinainen otus. Niinpä sen näkeminen kerran häkellytti siinä määrin, että unohdin koululaukkuni mättäälle tien varteen. Aikuisia asia oli ilmeisesti huvittanut, koska tämän sattumuksen jälkeen minulta naapurissa kysyttiin: "Olekkos ny oravia nähny?"
Purot, rentukat, vuokot ja muut luonnon ihmeet hidastivat kovasti kulkemistani. Opettajalleni Asta Niittymäelle olen kiitollinen siitä, että hän ymmärsi myöhästymisteni syyksi kevääntulon tarkkailun.