Hämeenkyrön Sanomien juttu helaavalkeasta Sikomäessä sai selvittämään tätä jo melkein unohtunutta tapaa. Itse asiassa olin kuvitellut, ettei enää olisi elossa ihmisiä, jotka ovat olleet mukana tällaisessa helluntain tai helatorstain vietossa. Sellainen kuitenkin löytyi läheltä. Isäni muisteli olleensa lapsena 30-luvulla Herttualassa Ristimäkeen vievällä tiellä poltetuilla valkeilla. Väkeä sinne kertyi kokon ääreen omin eväin lapsista vanhuksiin. Tanssia ei paikalla ollut eikä juuri muutakaan ohjelmaa. Kyse oli keväisestä yhdessäolosta.
Isäni muisti myös, että Salomäen metsän keskellä olleella aukealla moisiolla valkeaa poltettiin ainakin kerran sota-aikana. Sielläkään ei voinut tanssia, mutta piirileikkejä mentiin laulun tahdissa. Kyse lienee ollut huvikiellon vuoksi hyvässä piilossa järjestetystä tilaisuudesta. Varmaankin kevät oli ollut melko märkä. Moisio ei nimittäin ollut hirveän suuri, kuivalla säällä tuli olisi voinut levitä metsään.
Helaavalkeita on varmaan poltettu muuallakin Haukijärvellä. Olisi hauska kuulla paikoista tarkemmin. Oma arvaukseni on, että eri kulmakunnilla - Viidanojankulmalla, Parilassa ja Mustajärvenkulmalla - on ollut omat valkeansa. Laittakaapa siis kommentteja, missä helaavalkeita on poltettu ja milloin viimeksi. Samalla voisi mainita myös juhannuskokkopaikoista. Tietääkseni mitään koko kylän yhteistä kokkopaikkaa ei ole ollut.