Taavetti Koivisto (vanhempi) kuoli maaliskuussa 1915. Hänen perukirjansa on digitoitu ja vapaasti verkossa tutkittavissa Kansallisarkiston Astia-palvelussa ja Digihakemistossa. Perukirjat voivat parhaimmillaan kertoa monenlaista niin edesmenneestä kuin jälkeläisistäkin. Saamme tietää, että Taavetilla ja hänen vaimollaan Maria Vilhelmiinalla oli kaksi lasta. Toinen, Koiviston torppari, Taavetti oli 1915 Amerikassa. Tytär Hulda taas oli avioitunut Vesajärven Rintalan torppaan. Vesajärveltä olivat Taavetti, Maria ja Taavettikin Koivistolle tulleet. Heidän aiempi asuinpaikkansa oli Hirvon Riihiojan torppa.
Perukirjan omaisuusluettelo alkaa aika tavanomaisesti. Pataa, kistua ja kaappia löytyy lähes jokaisesta perukirjasta. Pian huomion kiinnittää kuitenkin kirkkoreki. Tottahan torpassa sellainen oli. Mutta että se katsottiin torpan vahuksen omaisuudeksi, oli itselleni uutta. Kun käännämme sivua, huomaamme luettelossa myös kaksi lehmää, kaksi lammasta ja hevosen. Talojen eläkeläisillä oli usein hevonen käytössään ja saattoi olla lehmäkin. Torpassa en muista sellaista ennen tavanneeni. Ilmeisesti Taavetti ja Maria olivat pitäneet omaisuutensa omissa nimissään, vaikka heistä oli Koivistolla tullut torpan vanhuksia. Ehkä se oli luonnollistakin, eihän heille Koivistolta kuulunut eläkettä. Kuollessaan Taavetti oli 68-vuotias. Kuolinsyyksi merkittiin halvaus. Ehkä hän oli suhteellisen hyväkuntoinen lähelle kuolemaansa ja kykeni huolehtimaan eläimistä.
Vaatteista huomio kiinnittyy sarsipukuun, joka oli arvokkaampi kuin turkit. Sarssi oli jonkinlainen kotikutoinen villa- tai puolivillakangas, josta tehtiin vaatteita niin naisille kuin miehillekin. Sana oli itselleni outo, mutta verkosta löytyi tietoa ja kuvakin. Perukirjasta ei selviä, kuuluiko puku Taavetille vai Marialle. Se lienee kuitenkin ollut hyväkuntoinen, kenties juhlapuvuksi tehty.
Toimitusmiehinä ovat perukirjan allekirjoittaneet Kalle Haukipää ja Kalle Siren. Haukipää teki paljon perukirjoja. Myös seuraava on hänen käsialaansa. Lautamiehenä hän varmaan toimitti oikeudelle myös kopion perukirjasta. Kalle Siren oli muuttanut jo Mouhijärvelle muutamaa vuotta aiemmin. Ymmärtääkseni Viitaan (Viitasen) torppa ei kuitenkaan ollut kovin kaukana Koivistolta. Perunkirjoituksen toimittaminen antoi mahdollisuuden tavata viidanojankulmalaisia. Ehkä tiedossa oli myös huutokauppa, vaikka sellaisesta ei olekaan luetteloa säilynyt.