Vuoden 1910 maataloustiedusteluun liittyen arvelin, että Viidanojankulman Santamäki ei ollut enää tuolloin torppa. Sain vinkin, että 1911 kuolleen Matti Santamäen perukirja on digitoitu. Katsotaan tällä kertaa, antaako se mitään lisävalaistusta torpan olosuhteisiin. Mutta ensin hiukan Matti Santamäestä itsestään.
Matti syntyi 1842 Mouhijärvellä Pukaran Alanapan talon poikana. Hänellä oli useita sisaruksia, joista osa kuoli pienenä. Vanhin veljistä jatkoi talonpitoa, mutta Mattikin asui kotonaan, kunnes 1866 muutti Hämeenkyröön. Hänestä tuli Santamäen torppari. Edellinen torppari oli kuollut, ja Matti avioitui tämän lesken, Ulrika Tuomaantyttären kanssa. Tällä oli lapsia ensimmäisestä avioliitostaan, mutta heistä vain Kalle Linnusmäki asettui Haukijärvelle. Niinpä 1880-luvulta lähtien torpassa asuivat vain Matti ja Ulrika yhteisten lastensa kanssa. Ulrika kuoli 1895.
Seurasin sekä rippikirjan että henkikirjojen merkintöjä tästä eteenpäin. Rippikirjan perusteella näyttäisi, että Matti olisi ollut torppari vielä 1902, kun rippikirja alkaa. Merkintä "Ent." näyttäisi lisätyn torppari-sanan eteen myöhemmin. Ihan varma tästä ei kuitenkaan voi olla. Henkikirjat taas antavat hiukan erilaista tietoa. Niissä Matti on merkitty Santamäen torppariksi viimeisen kerran vuonna 1900. Vuosina 1901 - 1903 torppariksi on kirjattu hänen poikansa Matti Nestor Santamäki. Matti Nestor kuoli 1903, mutta oli edellisenä vuonna ehtinyt ostaa Pukaran Ruskeen tilan. Hänellä ei siis ollut aikomusta jäädä Santamäkeen. Juho Ivar Santamäki lienee ollut torpparina hetken aikaa veljensä kuoleman jälkeen. Lähinnä kyse oli varmaankin taksvärkin suorittamisesta. Vuosina 1904 - 1906 hänet merkittiin entiseksi torppariksi. Ehtollismerkinnät kuitenkin loppuvat jo 1905, joten hän lienee siirtynyt Tampereelle, vaikka muuttikin kirjansa sinne vasta 1907.
Mitä perukirjasta sitten voi päätellä? Perunkirjoitus ja huutokauppa pidettiin todennäköisesti Santamäessä. Heinijärvi mainitaan perukirjassa, ja huutokaupassa oli paljon kyläläisiä. Matilla oli kaikenlaista maatalouteen liittyvää ja muutakin esineistöä, jota tuskin on siirretty torpasta minnekään. On siksi luultavaa, että Matti asui Santamäessä lähes kuolemaansa saakka. Asuminen torpassa olisi ollut mahdollista eläkkeen turvin. Torpparioikeuksista luopuessaan hän olisi saanut eläkkeen, joka sisälsi asunnon ja ainakin viljaa, ehkä myös muita elintarvikkeita. Perukirjassa mainitaankin 1,5 hehtolitraa ohraa. Kun uutta torpparia ei ollut, lienee eläke jäänyt talon maksettavaksi. Samalla torpan maat palautuivat taloon.
Oliko Santamäessä asukkaita Matin kuoleman jälkeen? Ainakaan uutta torpparia ei Tättälä torppaan ottanut. Itsellisiä, kuten Juho ja Linda Lehtinen Tättälän mailla kyllä asui. Seuraavat tiedossa olevat asukkaat tulivat vasta 1920-luvun alussa. Ei ole olemassa mitään muistitietoa siitä, että Santamäen pellot olisivat olleet hoitamatta 10 - 15 vuotta. Mahdollisesti ne olivat vuokralla jollakin lähellä asuneella, jolla peltomaata oli niukasti.
Tietoja lähteistä on jo tullut, mutta lisätiedot ovat tervetulleita. Sähköpostin lisäksi niitä voi lähettää Facebookin (Messengerin) kautta. Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.