Tämänkertainen aihe menee sivuston aikarajan ulkopuolelle. Nälkävuodet säilyivät kuitenkin pitkään yhteisessä muistissa. Ne lapsena kokeneita oli elossa vielä 1930-luvulla. Useimmat lukijat tietävät, että katovuodet 1860-luvulla aiheuttivat pulan ruuasta. Heikko ravinto lisäsi kuolleisuutta kulkutauteihin, joita ruokaa etsivät kerjäläiset levittivät. Haukijärvikin sattui kulkureittien varrelle, vaikka pääsuunta lienee jo tuolloin ollut Tampereelle. Tie Haukijärveltä Hyynilään tehtiin nälkävuosien aikaan hätäaputyönä, mikä sekin lisäsi liikennettä kylässä. Tientekijät olivat tietysti ainakin aloittaessaan terveitä.
Tein kirkonkirjojen perusteella hiukan tilastoa siitä, miten nälkävuodet vaikuttivat kylään. Tuloksia vinouttaa vähän se, ettei kaikkia Heinijärven kylään kuuluneita, mutta Haukijärvellä asuneita mäkitupalaisia pysty tunnistamaan. Mäkitupalaiset olivat toimeentuloltaan ehkä heikoin ryhmä ja voisi ajatella, että huono aika iski heihin voimakkaimmin. Jätin tilastoista pois vauvaikäisenä kuolleet lapset, koska heidän kuolinsyytään ei välttämättä tiedetty. Osoittautui kuitenkin, että heitäkin kuoli lavantautiin.
Pahimmat kuolonvuodet olivat 1867 ja 1868. Kun tavallisesti Hämeenkyrön seurakunnan yhden vuoden kuolleiden tiedot mahtuivat parille aukeamalle luettelossa, tarvittiin noina vuosina seitsemästä yhdeksään aukeamaa. Laskujeni mukaan Haukijärveltä kuoli 1867 27 henkeä ja 1868 26 henkeä. Merkittävin kuolinsyy oli lavantauti. Se alkoi liikkua kylässä heti vuoden 1867 alussa. Laskutavasta riippuen siihen kuoli 27 - 32 kyläläistä. Tautiin kuolleita oli todennäköisesti vielä useampia. Osan kuolinsyy on nimittäin jäänyt tuntemattomaksi. Lisäksi kaksi kuumetautiin, pari kurkkutautiin, kolme ajetustautiin kuollutta ja yksi punatautiin kuollut olivat epäilemättä saaneet jonkin tartuntataudin.
Kuolema ei korjannut satoaan kaikissa kylän asumuksissa. Esimerkiksi Haukipäässä, Metsäraukolassa, Jokelassa, Ristilässä ja Valkamassa ei kukaan kuollut noina vuosina. Joitakin perheitä taudit koettelivat kovemmin. Niemen torpassa asuneesta viisihenkisestä perheestä neljä kuoli vuoden 1868 ensimmäisinä kuukausina. Parilan Rajalan kuusihenkisestä perheestä menehtyi kolme tammi-helmikuun vaihteessa 1868. Onneksi 1868 saatiin jo parempi sato ja lavantautiepidemiakin loppui.