Herttualan Alakeskisen renki Kalle Nestor Rajala kuoli Herttualan Hillunvainiolle 25.3.1918. Haudattujen luetteloon on kirjattu hänen tulleen "ammutuksi punasena". SDP:n keräämä ns. terroritilasto on hiukan monisanaisempi. " Murhattu heti kiinni saatua Valkosten toimesta murhasi tuntemattomat Pohjalaiset". Taistelut olivat päättyneet Kyröskoskella edellisenä päivänä. Ehkä Kalle oli pakenemassa tai sitten hän vain yritti palata Herttualaan, jossa oli ollut renkinä ennen sotaa. Vuoden 1916 henkikirja kertoo hänen olleen Alakeskisellä jo silloin. Edellä esitetyt merkinnät tuntuvat viittaavan antautuneen tai pakenevan miehen tappamiseen pikemmin kuin aseella uhanneeseen punakaartilaiseen.
Kirjoitan nyt Kallesta, koska minua kiinnostaa Suomen sotasurmat-tietokannan merkintä siitä, että Kallella oli yksi lapsi. Terroritilaston mukaan hän oli kihloissa. Mutta ensin hiukan hänestä itsestään. Sukunimi Rajala oli peräisin Parilan Rajalasta, johon hänen äitinsä avioitui ensimmäisen puolison kuoltua. Kallen isästä käytettiin nimeä Engbäck. Perhe asui Kalkunmäessä ja Heinijärvellä, mahdollisesti nykyisen Haukijärven alueella. Kalle syntyi 1887 Mouhijärvellä. Vartuttuaan hän oli renkinä eri taloissa ensin Mouhijärvellä, sitten vuodesta 1914 lähtien Hämeenkyrössä. SDP:n keräämä aineisto, jonka tiedot on antanut (tai ainakin allekirjoittanut) Frans Mustasilta, kertoo hänen liittyneen Haukijärven työväenyhdistykseen 1917 ja punkaartiin 15.2.1918.
Kuka sitten oli Kallen kihlattu morsian, jolla oli lapsi? Sitä eivät lähteet kerro. Voisi olettaa, että hän olisi ollut piika tai torpparin tytär lähiseudulta, samasta "säädystä" siis. Todennäköistä on, että lapsi on syntynyt vuoden 1918 alussa. Ehkä sota on estänyt vihilläkäynnin. Sen paremmin Hämeenkyröstä kuin Mouhijärveltäkään ei ole vuoden 1918 kastettujen luetteloa vielä digitoituna käyettävissä. Jos vanhemmat olivat lapsen syntyessä kihloissa, on isä todennäköisesti merkitty luetteloon. Hyvin epämääräinen muistitietoon perustuva vihje on olemassa, mutta luotettavien lähteiden käyttö olisi turvallisempaa. Kallea siis jäi kaipaamaan kihlattu morsian ja mahdollisesti pieni punaorpo, jolla ei ole ollut isästään mitään muistikuvaa.
Myönnän, että edellä oleva tarina on hiukan heikosti dokumentoitu. Joudun luottamaan siihen, mitä Frans Mustasilta on vuoden 1920 aikoihin kirjannut ylös. Hän oli silloin ollut työväenyhdistyksen puheenjohtajana toistakymmentä vuotta ja luultavasti tunsi seurakuntansa. Virheet ovat silti mahdollisia. En myöskään tiedä, millainen hänen suhtautumisensa aviottomiin lapsiin oli. Olisiko hän voinut kirjata Kallelle morsiamen jo aiemmin syntyneen aviottoman lapsen? Kihlattu morsian kuitenkin pitänee paikkansa, sillä niin tekevät myös muut Mustasillan kirjaukset 1918 kuolleiden perhesuhteista.
Surullinen tarina tämäkin, kuten niin monet sisällissotien tarinat ovat.