"Nämät owat ne, jotka suuresta waiwasta tulit, ja he owat waatteensa pesneet, ja owat waatteensa Karitsan weressä walaisneet. Ilmes. 7. - 14.". Tällainen teksti on pienessä kortissa, jonka kääntöpuolella lukee kauniilla käsialalla "Tildalle 1898". Varmuutta Tildan henkilöllisyydestä ei ole, mutta oletan, että kyseessä oli Matilda Pettersson. Petterin Tiltaksi kyläläiset häntä kutsuivat. Tilda oli tuolloin 30-vuotias kolmen lapsen äiti (neljäs oli kuollut pienenä) ja mäkitupalaisen vaimo. Vaivoja ja vastuksia hänen elämässään varmaan tuolloinkin riitti, vaikka pahimmat olivat edessäpäin. Kortin antajasta ei ole tietoa, mutta hän oli selvästi tottunut kirjoittamaan. Ensimmäiseksi tulee Haukijärveltä mieleen Richterin perhe. Toki kirjoittamisessa on voinut avustaa joku nuorempi, kiertokoulunsa hyvin käynyt tyttö tai poika kylästä tai Häijäästä, jossa Petterin perhe asui aiemmin.
Uskonnollisaiheisia kortteja varmaan lähetetään nykyäänkin. Tekstit ehkä valitaan hiukan toisin. Myös kuolinilmoitusten muistovärssyt ovat muuttuneet sadassa vuodessa. Aiemmin korostettiin enemmän sitä, että kuolema päättää ihmisen maalliset vaivat. Otetaan tähän malliksi teksti Frans Erkkilän kuolinilmoituksesta vuodelta 1912. ”Siis laatkoon kyyneleemme vuotamasta! Näin itkeä ei sovi kuolemasta. Kuoleman kautta Jumala auttaa, Ovena taivaan hurskaille on hauta.” Muistovärssy lienee mukaelma hengellisestä laulusta tai virrestä.
Rauha Viidanoja ja Lea Pettersson kävivät rippikoulua 1942. Muistona tuolta ajalta on säilynyt Rauhan antama kortti. Se on käyntikortin kokoinen ja siihen on painettu pieni kukkakuvio sekä teksti ”Muisto rippikouluajalta”. Rauha on kirjoitttanut vuosiluvun, nimensä ja tekstin ”Ps. 84”. Psalmin 84 sanat ovat valoisat aiempiin esimerkkeihin verrattuna: ”Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!...”