Näin pyhäinpäivän alla sopinee muistella aiemmin eläneitä kyläläisiä katselemalla heidän kuolinilmoituksiaan. Tapa julkaista kuolinilmoitus lehdessä yleistyi vähitellen 1900-luvun alkupuolella. Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet sellaista tarpeellisena tai pystyneet siitä maksamaan vielä 1939, joka on viimeinen vuosi Kansalliskirjaston digitoimissa lehdissä. Kokosin niistä alla olevan luettelon. Olen pahoillani, että kuolleen henkilön nimi näkyy niissä punaisella korostettuna. Ajanpuutteen vuoksi otin linkit suoraan hakutuloksista. Luettelo ei todennäköisesti ole täydellinen. Lisäykset ovat tervetulleita. Pyrin päivittämään luetteloa. Jatkossa pyrin myös saamaan sodissa kaatuneiden kuolinilmoitukset gallerian albumiin.
Kuolinilmoitukset ovat muuttuneet sadassa vuodessa paljon. Niin ovat myös kuolemaan liittyvät olosuhteet. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kuoltiin yleensä kotona. Vain harvat päätyivät sairaalahoitoon. Lähes jokainen aikuinen - ja moni lapsikin - oli nähnyt jonkun kuolevan. Kivunlievitys oli aiemmin olematonta. "Kovat tuskat kärsittyään..." Kun me nykyisin haluamme muistovärssyissä kertoa elämän hyvistä hetkistä edesmenneen kanssa, keskityttiin aiemmin siihen onneen ja rauhaan, mikä vainajaa odotti kuoleman jälkeen.
Kuolinilmoitukset noudattavat sivuston etenemisjärjestystä.
Sigrid Nurminen (os. Nieminen)
Kalle Linnusmäestä ja Karl Estlanderista löysin vain muistokirjoitukset.
Edesmenneiden kyläläisten muistoksi katkelma pienenä kuolleen Irja Eliina Pertun muistovärssystä: "Nyt kyynel kuivu ja murhe vaivu tään haudan luona, ei surra saa, on taisto laannut ja rauhan saanut hän, joka tässä nukahtaa."
Päivitetty 18.11.2021