Blogi

Huhtikuussa 1914 Haukijärven kansakoulun johtokunta vastaanotti seuraavan sisältöisen kirjeen kansakouluntarkastaja Nestori Saarnilta: "Koulutoimen Ylihallituksen käskystä saan täten kunnioittaen ilmoittaa, että seuraavat Grossman&Knebelin Moskovassa kustantamat kulttuurihistorialliset kuvataulut (sama painos kuin Wachsmuthin Leipzigissa) ovat katsotut sopimattomiksi käyttää opetusvälineinä kouluissa: Moskovan Saksalaisessa esikaupungissa, Kansanhuvit Kesäpuistossa Pietari Suuren aikana, Perintöruhtinatar Elisabeth, Aatelisklubi Katariina toisen aikana, Moskova syyskuussa 1812, Sotilasten rangaistussiirtolassa, Sotamiesten harjoitus Nikolai I:n aikana, Kaupunki Nikolai I:n hallituksen aikana, Tanssiaiset Moskovassa 20-luvulla, Moskovalaisessa vierashuoneessa 40-luvulla.

Jos mainittuja tauluja olisi jo ehditty kouluun hankkia, ovat ne viipymättä hävitettävät, ja tieto tästä ennen kuluvan huhtikuun 20 päivää minulle annettava.

 Tämän ohessa saan huomauttaa, että kouluun on hankittava Venäjän valtakunnan kartta sekä sen lisäksi Venäjän historiallisia ja maantieteellisiä kuvia, jonka tähden tähän oheenliitän luettelon sellaisista kuvista, jotka ovat asianmukaisesti hyväksytyt tarkoitukseensa.

Samalla pyydän ilmoittaa, että osoitteeni on edelleen Tyrvää, Vammala."

Kiinnostavaa. Mitä ihmeellistä mahtoi olla noissa kielletyissä kuvissa? Kuvahaku verkossa ei tunnu antavan vastausta. Osa voi liittyä tulossa olleeseen maailmansotaan, vaikka se ei vielä huhtikuussa ollut alkanut. Mitä lienevät opettaja Lehtosalo ja koulun johtokunta tuumineet kirjeen luettuaan? Oliko koululle hankittu jokin tällainen kuva, luultavimmin jonkinlainen opetustaulu? Pitää muistaa joskus katsoa, onko kirjettä kommentoitu johtokunnan pöytäkirjoissa.

Löysin isäni hyllystä vanhan näköisen kirjasen, jonka kannessa lukee "Muistio". Luulin sitä ensin isän muistikirjaksi, mutta merkinnät paljastivat, että se on kuulunut jollekin muulle. Kirja on alun perin tarkoitettu vuodelle 1929, mutta sitä on käytetty vielä huomattavasti myöhemmin. Monet merkinnöistä liittyvät Haukijärveen. Kerron seuraavassa niistä esimerkein jättäen hajanaisemmat muistiinpanot pois.

Vuodelta 1932 on kirjattu tuloja, tarkemmin työpalkkoja. Niitä on saatu muun muassa E. Salomäeltä, K. Laineelta, H. Kanervalta, Hierulta, lastenkodista, E. Kanervalta, K. Mäkelältä, H. Selkeeltä, kunnalta, E. Antilalta, E. Sillanpäältä, E. Mäkelältä, Peltomaasta ja Fiia Rintalalta. Yksityisten maksamat summat liikkuvat viiden markan ja 50 markan välillä, kunnalta tuloja on tullut 96 mk ja Hierulta peräti 502 mk. Työtä ovat tarjonneet myös muutamat heinijärveläiset ja Herttualan kyläläiset. Kyseessä täytyy siis olla ahkerasti taloissa kiertänyt työmies.

Edellä jo mainittiin Hierulla työskentely. Asianomainen on mahdollisesti lukenut sähkömittareita tai koonnut Hierun maksuja. Haukijärveltä löytyvät seuraavat merkinnät: Pakkanen 100, riihi 1588, vesi 285, lastenkoti 640, voima 1996, Kalliopohja 164, Perttu 352, voima 2157, koulu 264, Mäkinen 274, Mustasilta 320, Arvi Heikkinen 427, voima 470. Vuodelta 1934 löytyy tieto, että Hierun työt alkoivat toukokuun yhdeksäntenä päivänä. Töissä on oltu mm. Pakkasen, Parilan ja Sillanpään linjoilla, Haukijärven muuntajalla sekä vikaa etsimässä.

Kirjasen loppupuolella on teksti: "23 päivä elokuuta 1933 muutin omaan pirttiini asumaan 25 ja 26 päivä tehtiin vasta muuri". Arvelen, että tässä paljastuu muistion omistaja. Todennäköisesti hän oli suutari Kalle Salo. Taloissa töissä kiertäminen ja pirtin valmistumisajankohta sopivat häneen. Aiemmin ei ole ollut tiedossa, että hän teki töitä myös Hierulle. Merkinnät jatkuvat 50-luvun puolelle, niistä myöhemmin lisää.

Tätä kirjoittaessani sataa vettä ja lämmintä on kymmenkunta astetta. Haluan siitä huolimatta toivottaa lukijoille aurinkoista juhannusaikaa.

 

Haukijärven koulun täytti 50 vuotta 1948. Koulun arkistosta löytyy ruutupaperiarkki, johon on kirjattu 25.7.1948 pidetyn 50-vuotisjuhlan tulot ja menot. Siitä ei käy ilmi, onko kyseessä etukäteisarvio vai lopullinen tilinpäätös. Tuloja tuli vain kolmesta lähteestä: kunnalta 10 000 mk, Otavalta sama summa ja julkaisuista 10 700 mk. Yhteensä siis 30 700 mk. Otavan osuus liittynee jollain tavoin kunniavieras F. E. Sillanpäähän.

Menoja on kirjattu seuraavasti: Sillanpään kyyti 400 mk, Väisäselle 1300 mk, sanomalehti-ilmoituksiin 200 mk, rahtimaksua 64 mk, postimaksuja 90 mk, Kuvalaatta Oy:lle 5 360 mk, Tyrvään kirjapaino Oy:lle 14 652 mk, Rekonen 1 355 mk, Villo 4 936 mk, Pakkanen 1 400 mk, Pakkanen 437,50 mk, Naskali 1/2 litraa kermaa 50 mk ja kahvikuppien tuonti ja vienti 50 mk. Menoja oli yhteensä 30 295 mk. Nuoremmille lukijoille selitettäköön, että Väisänen oli valokuvaamo ja Rekonen ja Villo kauppoja. Juhlien yhteydessä julkaistiin historiikki, johon kirjapainon maksut todennäköisesti liittyvät.

Yllä olevan mukaan juhlista näyttää tulleen hiukan voittoa. Arkistoon sisältyy kuitenkin myös laskelma siitä, mitä opettaja Heikkilä maksoi omistaan. Ne ovat enimmäkseen pieniä summia, kuten posti- ja puhelinmaksuja. Myös yksi käynti Tampereella sisältyy menoihin. Yhteensä maksuja Heikkilälle kertyi yli 500 mk. Erikseen on lueteltu lähetetyt kutsukirjeet. Sellaisia ovat Heikkilän maksamina saaneet rouva Estlander, herra Estlander, Tättälän pariskunta, Paikallissanomat, K. Riukula, J. Suoja ja rouva Elomaa. Todennäköisesti muitakin erikseen kutsuttuja oli, ainakin entinen pitkäaikainen opettaja Kerttu Lehtosalo näyttää puuttuvan luettelosta. Mahtoivatko kaikki kutsutut päästä paikalle?

Muistitieto voi tuoda esiin asioita, joita ei muuten ole helppo tavoittaa. Se voi olla hyvinkin tarkkaa, varsinkin jos kertoja on itse ollut paikalla tapahtuma-aikana. Toisaalta useamman henkilön kautta kulkenut kertomus voi joskus sekoittaa asioita niin, että paikka, aika tai jopa henkilö vaihtuu. On siis syytä aina pyrkiä tarkistamaan muistitieto muista lähteistä. Aina se ei tietenkään ole mahdollista. Jos pitäytyy vain asiakirjojen vahvistamaan, jää moni juttu kertomatta. Seuraavassa pari esimerkkiä oman lähipiirini muistitiedon paikkansapitävyydestä.

Äitini kertoi usein tarinaa Estlanderien pojan kuolemasta. Tämän lentokone putosi alas hänen äitinsä pihaan. Kun kertomukseen ei liittynyt aikaa eikä paikkaa, oli sitä kovin vaikea tarkistaa. Niinpä en laittanut siitä mainintaa sivustolle. Sitten kuitenkin yllättäen löytyi lehtiuutinen asiasta. Se vahvisti edellä kerrotun tapahtuneen 1938 Iitin Vuolenkoskella.

Torppien itsenäistymisestä puhuessamme isäni muisteli, että Selkeen leskiemäntä Maija piti tiukasti puoliaan ja sai lopulta lunastaa torppansa. Asiakirjat osoittavat, että Selkeet pitivätkin tiukasti kiinni oikeudestaan lunastaa maansa. He joutuivat kuitenkin siirtymään Mustajärvenkulmalle ja aiemmat Selkeen torpan maat jäivät kartanolle. Varsinainen ongelma tarinassa on se, ettei Maria Selkee suinkaan ollut leski, kun torpat itsenäistyivät. Muistelukseen lienee sekoittunut Eliina Viitaniemi. Torpan kohtalosta on tarkemmin sivustolla. Kertomus on tyypillinen useamman henkilön kautta kulkenut, 1924 syntynyt isäni ei torppien itsenäistymisestä mitään itse muistanut.

Viime lauantaina laskettiin haudan lepoon jälleen yksi paljon muistitietoa näillekin sivuille antanut. 1910- ja 1920-luvuilla syntyneistä monet ovat jo poissa. Kuinka tärkeää olisikaan saada vielä jäljellä olevien - heitä nuorempienkin - kertomukset talteen.

Sivustolla kävijät ovat varmaan huomanneet, että kuviin on lisätty vesileimat. Aiemminhan kuvien tallentaminen oli estetty, mutta se ei järjestelmässä enää toimi. Ja tallentamisen esto oli tietysti kohtuullisen helposti kierrettävissä. Galleriassa vesileimat ovat olleet käytössä jo pidemmän aikaa. Joku on varmaan miettinyt, miksi näin menetellään. Yritän seuraavassa hiukan valottaa syitä.

Haukijärven historiasta kertovat kuvat on saatu käyttöön nimenomaan sivustoa varten. Niillä ei kuitenkaan eräitä gallerian korttikuvia lukuunottamatta ole enää tekijänoikeussuojaa, koska ne ovat yli 50 vuotta sitten otettuja. Siinä mielessä ne siis ovat vapaata riistaa. Vesileimojen tarkoitus on estää kuvien joutuminen asiattomiin yhteyksiin, joita niitäkin verkossa valitettavasti on. Mummon kuvan joutuminen häneen millään tavoin liittymättömälle nettisivulle voisi olla ikävä yllätys. Ei kai vesileimakaan mikään sataprosenttinen tae ole, mutta harva kuvia kopioiva viitsii nähdä vaivaa sen poistamiseksi.

Olenko sitten tavannut sivuston kuvia muualla verkossa? Olen, eräässä Facebook-ryhmässä. Ryhmä on asiallinen ja kuvissakin taisi muistaakseni olla lähinnä autoja. Mitään mainintaa ei alkuperästä ollut, ja kun tästä huomautin, sain aika asiatontakin palautetta. Erityisen ikävältä tuntui se, ettei useiden ihmisten vaivannäköä kuvien hankkimiseksi katsottu sen arvoiseksi, että lähde olisi mainittu.

Vesileiman käyttö voi harmittaa niitä, jotka haluaisivat jonkun kuvan ihan omaan käyttöönsä tai vaikka tulostaa sen vanhemmalle sukulaiselleen. Heidän toivon ottavan yhteyttä sähköpostilla. Kuvan voi saada minulta ilman vesileimaa, kun käyttöehdoista sovitaan. Tarvittaessa asiaa voidaan selvittää kuvan omistajan kanssa. Aina joskus pyyntöjä tuleekin. Yleensä niitä pyydetään edellä mainittuihin tarkoituksiin. Yhden hiukan erikoisemman pyynnön muistan. Jokin bändi halusi t-paitaansa Pakkasen heinäntekoa esittävän kuvan. Ohjasin kysyjän ottamaan yhteyttä kuvan omistajaan. Muistaakseni tämä antoi luvan käyttää kuvaa.

 

Lisätietoja