Hyvää uutta vuotta Haukijärvi-sivuston ystäville. Takana on jo toinen koronavuosi. Paikallishistoriaa harrastavalle se oli ehkä hiukan ensimmäistä helpompi. Arkistot ja kirjastot olivat enemmän auki, ja niissä uskalsi paremmin käydä, kun pandemiaan on tavallaan tottunut. Matka Turkuun jäi pois, mutta se ei ainakaan kokonaan johtunut epidemiasta. Pääpaino oli edelleen digitoiduissa aineistoissa, niin kotona kuin arkistoissa ja kirjastossa tutkituissa. Hautausmaakävelyä tuli harrastettua, ja yllättävästi sieltä aina joku uusi tiedonmuru irtosi, vaikka kerta ei suinkaan ollut ensimmäinen.
Ehkä suurin ilonaihe oli se, että sivuston galleriaan saatiin viime vuonna runsaasti uusia valokuvia. Kiitos kaikille, jotka myötävaikuttivat asiaan! Kuvia tuli useamman henkilön kokoelmista. Toiveissa on, että kuvien tulo jatkuu myös 2022. Jos siis tiedät jonkun, jolla on kuvia Haukijärveltä, rohkaise häntä ottamaan yhteyttä. Vaikka kuvien henkilöistä ei olisi tietoa, kannattaa niitä lähettää. Voi olla viimeinen hetki saada henkilöitä tunnistetuiksi. Toinen mukavalta tuntuva asia oli, kun sivustolla esiintyvien henkilöiden sukulaisilta tuli yhteydenottoja. Esimerkiksi Kalle Koiviston vaiheet Yhdysvalloissa selvisivät tällaisen yhteydenoton kautta.
Entäpä sitten alkaneen vuoden näkymät? Kansallisarkisto avasi uuden käyttöliittymän (uusi Astia-palvelu) 11.1. Katsotaan, mitä sieltä löytyy. Mitään ihan järisyttävää ei alussa liene luvassa. Vuosina 2020 - 2021 digitoidussa aineistossa on aika vähän Haukijärveen liittyvää. Valtiorikosoikeuksien aktiien digitointi näyttää nyt olevan valmis. Ehkä niistä löytyy jotain mielenkiintoista. Mouhijärveläisten 1900-luvun alun perukirjoja saamme ilmeisesti vielä odotella. Sivustoa myöhempää kylän tilojen historiaa löytyy ilmeisesti hiljattain digitoiduilta vuoden 1969 maatalouslaskennan lomakkeilta. Niihinkin voidaan joskus palata. SSHY:n puolella suurin toiveeni olisi päästä katsomaan Hämeenkyrön rippikirjaa vuosilta 1912 - 1921. En tiedä, onko sitä kuvattu, enkä ole ihan varma rajavuosistakaan. Myös naapuriseurakuntien haudattujen luetteloita toivon jonkun ihanan vapaaehtoisen käyneen kuvaamassa. Jos rajoitukset sallivat, aion parin viikon päästä mennä yliopiston kirjastoon tutkimaan Kansalliskirjaston digitoimia 1940-luvun sanomalehtiä, joita ei vielä ole verkossa. Mukava puoli tässä harrastuksessa on se, että aina tulee vastaan jotain yllättävää. Sitä odotellessa.