Tällä kertaa käydään hiukan lainaamassa naapurin puolelta. Mouhijärven, Suodenniemen, Lavian ja Kankaanpään paikallislehti Paikallissanomat julkaisi 1935 juttusarjan otsikolla "Mitä sananlaskumme kertovat". Osia oli useampia, ja ainakin osan niistä oli kirjoittanut Kaarle Laitakari. Osa sananlaskuista on tuttuja, osaa en ole kuullut aiemmin. Lainaan tähän viisi lausahdusta, jotka liittyvät jollakin tavalla juhannukseen.
"Ei oo nähty tähäätöntä helluntaita eikä jyvätöntä juhannusta." Uskoisin, että tämä liittyy syysrukiiseen. Mielikuva lapsuudesta kertoo, että ruis oli juhannuksen aikaan jo pitkää, ja silloin pelättiin myös juhannushallan voivan tuhota sadon. Korjatkaa, jos olen väärässä.
"Joka ei juhannuksen aikaan puhteita valvo, ei se taloansa hyvin asu." Kesä oli maanviljelijälle kiireistä aikaa, työtä oli paljon. Juhannusta kai kuitenkin vietettiin juhla-aikana, jolloin oli häitä ja tavattiin naapureita ja sukulaisia. Liittyykö sananlaskuun ajatus juhannushallan torjumisesta? Artikkelissa ei ole tästä tarkemmin.
"Juhannuskasi on se, joka lantut kasvattaa." Lantun taimet lähtivät kasvuun juhannuksen aikaan?
Papu oli kylvettävä niin harvaan, että "lammas karittoineen mahtuu juhannuksen aikaan makaamaan taimien välissä". Tarkoittaako sanonta papua vai hernettä, josta haukijärveläiset käyttivät nimeä papu? Kertokaapa tietävämmät, mitä neuvolla tarkoitetaan.
Lopuksi kaikille tuttu: "Kun ennen juhannusta sataa, sataa laariin; kun jälkeen juhannuksen sataa, sataa laarista pois." Toivotaanpa siis heinäpoutia.
Ikäisteni lapsuudessa kasvatuksessa viljeltiin paljon erilaisia sananlaskuja. Joskus olen jopa inhonnut monia niistä. " Pane lapsi asialle ..." Nykyään pystyn hymyilemään vanhoille sanonnoille.
Toivotan kaikille lukijoille aurinkoista juhannusaikaa.