Kansanrunousarkistosta peräisin olevat tarinat on merkitty lyhenteellä KRA. Muut kertomukset ovat vanhojen kyläläisten kertomia.
Mykkyrä
Iida Ojaniemen mukaan Juho Mäenpää on kertonut ajaneensa maantietä hevosella, kun näki tiellä mykkyrän. Se oli vähän ihmisen muotoinen. Hän sanoi sille: "Mee luiskalle, kylläs siell' pääset (henkestäs)". Siinä oli lähellä rantatie (rautatie?), jota hän sanoi luiskaksi. Ja mykkyrä oli hävinnyt. (KRA)
Neitoset valkoisissa
Aino Viitaniemi on kertonut Kalle Selkeen ja Kalle Aaltosen olleen tulossa tansseista kotiin tammikuun pakkasella, kun heitä vastaan tuli kaksi neitosta valkoiset vaatteet päällä. Tämä tapahtui vuonna 1899. Neitoset kulkivat miesten edellä parin metrin päässä eivätkä hävinneet silmien edestä ennenkuin miehet tulivat kotiportille. (KRA)
Trullit
Trulleista on paljon tarinoita. Aino Viitaniemi on kertonut erään mouhijärveläisen jääneen kiinni trullina kulkemisesta ainakin Viitaniemessä, Selkeellä ja Mäkelässä. Tapahtumat ajoittunevat 1910-luvulle tai sitä varhaisempaan aikaan. (KRA)
Hiilen (hiiden) väki
Vanhaisäntä Aapeli Mäkelä Mouhijärven Kairilan kylästä on kertonut seuraavan tarinan 1936 Kaarle Laitakarin tallentamana:
Kyrössä oli ollu rykmenttisotakokous. Tilan isäntä oli ollut kokouksessa ja oli sieltä tulossa. Herttualan kylässä häntä varoitettiin ja pelvotettiin, että hiilenväkeä oli liikkeellä. Sanottiin: "Älä ny sinne me, ole yötä täällä.” Ei hän uskonu, kun jatko matkaa.
Kun hän oli vähän matkaa ajanu, tuli niinkun suuri markkinajoukko häntä vastaan, ja kaikki ois tahtonu pistää kättä. Mutta hän tiesi, ettei niille ollu hyvä kättänsä antaa ja hän nyhytti hevosta vetämällä ohjaksilla rintaansa vastaan. Mutta hevonen ei tahtonu päästä meneen, kun oli niin paljo kansaa tiellä. Pääsi hän sentään Haukijärvelle ja jäi sinne yöksi. (KRA)
Aaveita sillalla
Seuraava kummitusjuttu esiintyy kahtena eri versiona. Ensimmäinen on Iida Ojaniemen K. Laitakarille 1936 kertoma:
Hämeenkyrössä Pakkasen luona Suosillan sillalla näki joku maatiellä kulkija kaksi alastonta miestä. Ne tappeli 25 pennistä. Kulkija heitti 25 penniä niiden väliin ja ne lakkas kohta tappelemasta ja hävis sillalta, niin että hän pääsi sillasta yli meneen. (KRA)
Aino Viitaniemi on kertonut jutun hiukan eri muodossa Vilho Seppälälle 60-luvun lopussa. Hän ajoitti tapahtuman 1800-luvun puoliväliin.
Kalle Lahokoski-niminen mies kulki Haukijärven metsätietä. Hän tapasi kaksi miestä tiellä tapellen 50 pennistä. He olivat pelkkiä haamuja. Miehet tappelivat aivan mainitun miehen silmien edessä. Miesten saadessa tuon 50-pennisen he häipyivät ja tuli rauha kulkijalle.(KRA)
Lisää kummitusjuttuja
Pakkasen vaunuvajaan kerrotaan jonkun kartanon työväkeen kuuluneen joskus hirttäytyneen. Tapaus lienee sattunut 1800-luvun lopussa. Kuten näihin tarinoihin kuului, ei tämä onneton sielu saanut rauhaa, vaan liikkui vajassa vielä kuolemansa jälkeen.
Työväentalolta kerrottu kummitusjuttu on 1910- tai 1920-luvulta. Kaksi nuorta naista oli menossa taloa lämmittämään ennen iltamia. Oli jo pimeää. Talon lähelle saavuttuaan he kuulivat talosta tanssin jytkettä. Naiset säikähtivät, mutta menivät kuitenkin sisään, eikä talosta ketään löytynyt. Vaikutuksen tanssivat kummitukset heihin kuitenkin tekivät, koska tarina on kulkeutunut lapsenlapsille asti.
Myös Antilassa Uus-Pukarantien varressa kerrotaan kummitelleen. Tarina kertoo, että kauempaakin tultiin katsomaan kummituksia ja oltiin pettyneitä, jos ne eivät ilmestyneet. Kummittelu sijoittunee 30-luvun alkuun.
Erkkilässäkin kummitukset häiritsivät elämänmenoa. Kerrotaan esimerkiksi tuhkan tulleen omia aikojaan uunista lattialle ja tuulenpuuskan lennättäneen tyttären hametta, vaikka tuulta ei ilmassa ollutkaan. Tarina ajoittunee 20-luvulle. (Erkkilä KRA)