Rippikirjoissa oli 1900-luvun alkuvuosina otsikon mukainen sarake. Nykyisin se ehkä nimettäisiin huomautuksiksi, mutta tyytykäämme siihen, mitä Hämeenkyrön vuosien 1902 - 1911 rippikirjassa lukee. Sarake oli leveähkö, ja tarvittaessa siihen kirjoitettiin myös viereisten sarakkeiden tekstiä. Katsotaan nyt, millaisia muistutuksia kyläläisistä on kirjattu yli sata vuotta sitten.
Ehdottomasti yleisimpiä ovat merkinnät asevelvollisuudesta, aviokuulutuksista, salavuoteudesta rippittämisistä ja rikoskirjan merkinnöistä. Viimeksi mainittu tarkoitti käräjillä annettua tuomiota, joka siis kirjattiin myös kirkonkirjoihin. Hämeenkyrön rikoskirjaa en ole nähnyt. Mahdollisesti se ei ole säilynyt tai on vielä seurakunnalla. Niinpä rippikirjan viittaus rikoksiin antaa vain tiedon, että asianomainen on saanut tuomion jostakin. Salavuoteudesta ripitettiin useimmiten vain naisia, jotka olivat saaneet aviottoman lapsen. Lapsen isä pääsi yleensä kuin koira veräjästä, mitä papin suorittamaan puhutteluun tuli. Myös Amerikkaan muuttamiset kirjattiin Hämeenkyrössä juuri tähän sarakkeeseen. Niinpä tiedämme, että Kaarle Selkee oli asevalvolliseksi hyväksytty arpanumerolla 29 (ei todennäköisesti joutunut sitä suorittamaan kuin mahdollisesti lyhyinä jaksoina). Hänen poikansa Kaarle Laakso oli saanut 1909 naimakirjan Kauhavalle (aviokuulutusta varten) ja siirtyi vaimonsa kanssa Amerikkaan 1909.
Muistutuksiin kirjattiin myös ihmisen fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia. Seuraavassa luetteloa siitä, mitä haukijärveläisiltä löytyy: huonokuuloinen, oleskelee Porissa vaivaistalossa, heikkomielinen, puolisokea, toissilmä, viallinen, toinen jalka poikkisahattu, mielenviassa, kuuromykkä, virheellinen puhe, heikkosilmäinen, kuuro, oikea jalka rampa, jalat vialliset, kaatuvaisessa, Sippolan kasvatuslaitoksessa, vaivainen, Jokisaaren maanviljelyskoulun käynyt, heikko näkö. Taavetti Heino oli rippikirjan mukaan huonokuuloinen. Yliviidaojan entisen torpparin Nikodemus Antinpojan vaimolta Amanda Heikintyttäreltä oli toinen jalka sahattu poikki.
Miksi näitä tietoja kirjattiin ylös? Varmaan siitä oli kirkon antama määräys olemassa. Toisaalta papit itsekin tarvitsivat tietoa siitä, kuka oli todellisuudessa muuttanut maasta pois tai oleskeli toisella paikkakunnalla. Ihmisen vammat saattoivat vaikuttaa siihen, mitä hän kykeni kirkollisista toimituksista maksamaan tai siihen, mitä häneltä kannatti lukusijoilla tentata. Vaikka merkinnät vaikuttavat toisinaan tylyiltä, on silti hyvä, että niitä tehtiin. Nykypäivän sukututkijalle tai paikallishistoriaa harrastavalle ne antavat paljon tietoa.