Vihtori syntyi lokakuussa 1866 Pukarassa. Hänen vanhempansa olivat Riukulan renki Isak (varmaankin Iisakkina tunnettu) Eevanppoika ja tämän kihlattu morsian Eveliina Vilhelmiina Miinantytär, joka oli Riukulassa piikana. Vanhemmat vihittiin marraskuussa 1866 Hämeenkyrön pappilassa hopeetoinna, kuten vihittyjen luettelo kertoo. "Hopeetoinna" viittaa siihen, ettei morsiamella ollut juhla-asuun kuulunutta koristetta, mahdollisesti jonkinlaista kruunua. "Hopeetoinna" vihittiin toki useimmat samalle sivulle kirjatut parit. Aika oli ankara, kato vei viljan ja nälkävuosina levisivät kulkutaudit. Lavantauti päätti Isakin elämän elokuussa 1867. Eveliina ja Vihtori jäivät kahdestaan selviämään eteenpäin miten parhaiten taisivat.
Vuonna 1870 Eveliina siirtyi piiaksi Pakkaselle. Vihtori seurasi mukana. Seuraavassa rippikirjassa Eveliina merkittiin itselliseksi. Hän kuoli syyskuussa 1874 muutama päivä synnytyksen jälkeen. Lapsi, joka sai kasteessa nimen Matti, jäi eloon. Hän ja silloin kahdeksanvuotias Vihtori joutuivat huudolle. Se tarkoitti, että heidät annettiin hoidettaviksi taloon, joka teki halvimman tarjouksen. Pienen Matin sijoituspaikka ei ole tiedossa, Vihtori sen sijaan on merkitty Kalkunmäen Tiipiälle. On mahdollista, että hän asui sittemmin Peltolana tunnetun talon paikalla olleessa rakennuksessa. Sijoituspaikka on voinut myöhemmin vaihtua. Huutolaislapsen oli osallistuttava talon töihin heti, kun siihen kykeni.
1882 Vihtori siirtyi rengiksi Herttualan Alakeskiselle. Hän oli renkinä myös saman kylän Kirmolla. Sieltä matka vei 1887 Pirkkalaan. Pirkkalan Keholla renkinä ollessaan Vihtori otti/sai sukunimen Leivo. Parin vuoden kuluttua hän palasi Hämeenkyröön, jälleen rengiksi Alakeskiselle ja sitten Kirmolle. 1891 Herttualaan tuli myös Matilda Taavetintytär Keskinen. He avioituivat 1893. Vihtori oli silloin renkinä Kalkunmäen Purtulla. Vuodesta 1896 Vihtori oli muonarenkinä Herttualan Ylikeskisellä. Vähän aikaa hän oli myös Pakkasella renkivoutina. Kasvava perhe asui myös mäkitupalaisena Ylikeskisellä, Heinijärven Yliraukolassa ja uudestaan Ylikeskisellä, kunnes 1907 muutti Matildan kotiin Mustajärvenkulman Keskiselle.
Henkikirjojen mukaan perhe asui tämän jälkeen Keskisellä. Vihtori todennäköisesti viljeli Keskisen mäkituvan peltoja ja teki maataloustöitä myös muissa taloissa. Lähteissä hänelle ei ole merkitty muuta ammattia. Jos Vihtorin lapsuuteen kuului tragediaa, myös hänen kuolemansa oli surullinen. Frans Mustasilta kertoo ns. terroritilastossa, että Vihtori oli joitakin vuosia Haukijärven työväenyhdistyksen jäsen ja kuului punakaartiin. Hänen mukaansa Vihtori oli "kaatunut taistelussa Hämeenlinnassa huhtikuun lopulla". Hämeenkyrön seurakunnan kuolleiden luettelon mukaan Vihtori oli "tullut ammutuksi pakomatkalla Hämeenlinnan seudulla". Vihtorin maallinen matka päättyi siis huhtikuussa 1918.
Kun alussa mainitsin Vihtorin Matti-veljen, niin kerrottakoon, että hänkin eli aikuiseksi. Hän asui perheineen Tuokkolassa ja käytti sukunimeä Alanen.