Taannoin kirjoittelin haukijärveläisten käyttämästä murteesta. Saamani yhteydenoton johdosta heräsin siihen, että kylässä puhuttiin toistakin murretta, karjalan murretta. Olihan kylässä kolmisenkymmentä Vpl Pyhäjärveltä tullutta perhettä. Olen kuullut karjalan murretta lapsena paljon, koska aikuiset karjalaiset puhuivat sitä 50-luvulla ja 60-luvulla. He varmasti puhuivat sitä elämänsä loppuun saakka. Muistan, miltä puhe kuulosti, muistan pronominit mie ja sie, mutta mieleeni ei juurikaan ole jäänyt yksittäisiä murresanoja, jotka olisivat olleet itselleni outoja.
Muistan sentään karjalaismummon, joka sanoi, että "Kyllähän sitä koulua käy, kun ei tuhma ole", karjalan murteella tietysti. Ihmettelin sitä, että hän puhui kiltin pikkutytön tuhmuudesta. Jossain välissä sitten selvisi, että hän tarkoitti tyhmyyttä, ei tuhmuutta. Myös sanalla tuima taisi olla karjalaisille hiukan eri merkitys. Kun talvi tuli, meillä laitettiin tumput käteen. Karjalaisilla taisi olla kyseisille vaatekappaleille jokin muu nimi. Vanttuut? Kertokaahan, pyhäjärveläistaustaiset lukijani, mitä murresanoja teille tulee mieleen. Sellaisia, jotka siis poikkesivat satakuntalaistaustaisten käyttämistä.
Kun aloitimme kansakoulun syksyllä 1958, meitä tuli ensimmäiselle luokalle 15 oppilasta. Heistä yhden molemmat vanhemmat olivat karjalaisia. Kolmella vain toinen vanhemmista oli karjalainen. Lisäksi oli kolme sellaista, joilla ainakin toinen vanhemmista oli karjalainen, toisen juurista minulla ei ole varmaa tietoa. Jonkinlainen kytkentä Karjalaan ja sen murteeseen oli siis lähes puolella tuon luokan oppilaista. Puhuivatko he karjalan murretta? Muistikuvani mukaan eivät. Arvelisin heidän pikemminkin olleen kaksikielisiä. Karjalaisten vanhempien kanssa puhuttiin näiden murretta, muiden kanssa seudun valtamurretta.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.