Jostain syystä sivuston hakutoiminto näyttää nyt vain tulosten ensimmäisen sivun. Voin vain toivoa, etten ole kirjoittanut tästä aiheesta jo aiemmin. Näitä juttuja on tullut väsättyä jo niin pitkään, etten ihan tarkkaan muista, mitä kaikkea olen käsitellyt. Mutta kertaus kuuluu olevan opintojen äiti. Tällä kertaa Vihtori Markus Ihantolan elämäntarinaa.
Vihtori Markus syntyi huhtikuussa 1876. Isä Vihtori Anselm oli silloin renkinä Jumesniemen Kärjellä ja nähtävästi perhe asuikin siellä. Tietysti on mahdollista, että Vihtori tuli maailmaan äiti Matilda Josefiinan kotona Mataluksessa Pinsiössä. Parin vuoden päästä perhe muutti Salmensivun torppaan, joka kuului Kärjelle. Siellä kului Vihtorin lapsuus, arvatenkin työn merkeissä. Ripille hän pääsi 1892. Sisaruksia hänellä oli siinä vaiheessa seitsemän. 1893 perhe siirtyi Ihantolan torppaan nykyisen Haukijärven alueelle.
Ihantola oli Kalkunmäen Tiipiän torppa ja ilmeisesti kohtuullisen kokoinen. Se tarjosi työpaikan myös Vihtorille. Muutenkin vanhemmista lapsista oli siinä vaiheessa apua torpan töissä. Muistitieto kertoo torpan miesväen tehneen talvisin myös metsätöitä. Vihtori avioitui jo 21-vuotiaana 1897. Vaimo Aliina löytyi läheltä, Herttualan Haapaniemen torpasta. Pian syntyi myös omia lapsia, joista vanhimmat tosin kuolivat pieninä. Vihtori oli kutsunnoissa vetänyt arvan numerolla seitsemän. Se merkitsi kolmen vuoden asepalvelusta Lappeenrannassa. Hän siis palveli rakuunarykmentissä. Palvelukseen hän astui 1898.
1902 perhe suuntasi Hatanpään kartanoon, joka tuolloin kuului Messukylään. Vihtori lienee työskennellyt vähän aikaa muonarenkinä. Pian rippikirjaan on kuitenkin korjattu, että hän toimi N. Idmanin kuskina. Työt kuitenkin loppuivat, kun Nils Idman jäi kiinni kavalluksesta. Lapsia oli tuossa vaiheessa seitsemän. 1913 Vihtori, Aliina ja lapset muuttivat Pirkkalaan.
Pirkkalassa uusi koti löytyi Hyhkystä Simolan maalta. Vihtori merkittiin työmieheksi, tarkempaa tietoa ei työpaikasta ole. Jo seuraavana vuonna muutettiin Tampereelle. Nyt Vihtori toimi taas kuskina. Tällä kertaa työnantajaksi tuli Tampereen poliisilaitos, jonka palveluksessa hän toimi lopun työuransa. Hän hoiti hevosia. Ehkä rakuunakoulutuksesta oli apua työpaikan saamisessa. Jossain vaiheessa hänestä käytettiin nimitystä poliisilaitoksen virkailija. Lopulta uran päättyessä hän oli poliisikonstaapeli. Ilmeisesti hän oli koko ajan ratsupoliisin palveluksessa. Ansiokkaasta palveluksesta hän sai Suomen Valkoisen ruusun II luokan mitalin. Perhe asui Rautatienkadulla "Hetalan talossa".
1939 koittivat eläkepäivät ja muutto omaan taloon Pispalaan. Vihtorille ja Aliinalle syntyi kaikkiaan 13 lasta, joista kahdeksan eli aikuisiksi. 1939 nuorinkin oli jo parikymppinen. Monet lapsista asuivat jossain vaiheessa Vihtorin omistamassa talossa osoitteessa Pispalanvaltatie 56. Talo oli rakennettu 30-luvulla. Muistitieto kertoo, että talossa oli 30 tulisijaa. Sen hirret oli tiettävästi tuotu Terijoelta siellä puretusta huvilasta. Lapsenlapsilla on ollut tieto, että Aliina piti talossa kahvilaa tai leipomoa. He myös muistivat Vihtorin pitkänä suoraryhtisenä miehenä.
Vihtori ehti nauttia eläkepäivistä 12 vuoden ajan. Kesäkuussa 1951 hän kuoli kotonaan Pispalassa. Aliina oli kuollut jo kolme vuotta aiemmin.