Aikoina, jolloin ei ollut musiikin tallentamisen ja toiston mahdollistavia laitteita, piti laulaa itse. Arkkiveisut ja piirilaulut kulkivat kylästä toiseen muuntuen paikallisiin oloihin sopiviksi. Usein muuntelu oli tahallista, haluttiin saada sanoihin paikallisväriä. Laulut käsittelivät samoja asioita kuin nykyisinkin, varsinkin ihmissuhteet olivat suosittu aihe. Myös suuria tapahtumia kommentoitiin, erityisesti arkkiveisuissa. Haukijärveen jollakin tavalla liittyviä lauluja on tallennettu ainakin Ida Ojaniemeltä, joka on myös kertonut, keneltä on laulut kuullut.
Eeva Huippulan laulu alkaa "Plikk' oli pieni ja pinkee, kun pojalle morenta huusi." Poika osoittautui "suureskälmiksi", laulun loppu jääkön lukijoiden mielikuvituksen varaan (SKS KRA Mouhijärvi, Laitakari K. b2 186, Ojaniemi Ida, s. 1890 Hämeenkyrö). Sen sijaan hiukan vanhempien mahdollisesta seurustelusta kertonut laulu, joka alkaa "Pertun mammalla punanen talo korkealla mäellä", on jäänyt arkistossa ilman merkintää alkuperäisestä esittäjästä (SKS KRA Mouhijärvi, Laitakari K. b2 183, Ojaniemi Ida, s. 1890 Hämeenkyrö). Laulussa luultavasti sekoittuvat Vilhelmiina Perttu, joka eli leskenä 1900 - 1908, ja joku talon aiempi leskiemäntä, jota tosin joutuu hakemaan 1800-luvun alusta. Ainakaan kartan mukaan Pertun talo ei enää 1800-luvun lopussa ollut mäellä Erkkilän lähellä. Myöskään laulun jatkossa nimetty sulhaskandidaatti ei oikein sovi. Tämä kun jäi leskeksi vasta 1912.
Luulin, että nämä omatekoiset tekstit hävisivät, kun radio alkoi soittaa musiikkia ja gramofoni ilmestyi maaseudullekin. Eräs muistelija on kuitenkin kertonut pilkkalaulusta, jota esitettiin 30-luvulla. Hän ei enää muistanut tekstiä tarkkaan, mutta kyse oli erään haukijärveläisen perheellisen miehen uskottomuudesta. Joitakin muitakin tarinoita erityisesti Herttualan kylän nuorten miesten riimittelyistä 30- ja 40-luvuilla olen kuullut. Ehkä työväenliikkeessä suositut kisällilaulut ja radiossa esitetyt hupailut pitivät perinnettä yllä. Nyt olisi korkea aika kerätä talteen nämä kylään liittyvät tekstit, jos joku niitä vielä muistaa, vaikka osittainkin. Niitä ei ole pakko julkaista, jos ne ovat loukkaavia.