Väinö Selkee meni 1917 rautatietöihin Hiitola - Raasuli-radalle. Saman vuoden heinäkuussa hän siirtyi Venäjän puolelle. Hän työskenteli Lempaalan asemalla maaliskuun alkuun 1918. Silloin hän meni/joutui punakaartiin. Hän oli plutoonan päällikkönä vahtipalveluksessa ja taisteluissa ainakin Raasulissa, Kivennavalla ja Kaukamossa. Sitten hän pakeni Venäjälle. Sieltä hän siirtyi Inkerin kautta Viroon, joutui siellä pidätetyksi ja passitetuksi Suomeen marraskuussa 1919. Suomessa seurasi ilmeisesti karanteeniaika ja sen jälkeen vankeus Tammisaaressa. Linkin lehtijutun lisäksi tiedot ovat peräisin valtiorikosylioikeuden aktista. Seurauksena oli pitkä tuomio, mutta armahdus lienee tuonut vapauden viimeistään 1921.
Tammisaaresta Väinö Selkee todennäköisesti palasi vähäksi aikaa Haukijärvelle. Kuitenkin lehtijuttu vuodelta 1922 kertoo, että hän oli saanut tehtäväkseen Karkun ja Suoniemen yhteisen kunnalliskodin päärakennuksen puutyön ja tilkkimisen yhdessä Frans Mäen kanssa. Noihin aikoihin (1921 tai 1922) hän myös avioitui Alina Välkin kanssa. Heille syntyi poika Olavi 1922. Alina oli ollut Pakkasen meijerillä töissä vuoteen 1918. Nuoret olivat varmaankin tutustuneet Haukijärvellä. Helmikuussa 1923 Väinö kirjoitti veljelleen Hugolle olevansa kylpylaitostyössä Palvialassa.
Väinön mielessä oli kuitenkin Amerikkaan lähtö. Hän pohdiskeli kirjeessä mahdollisuuksiaan päästä sinne. Punakaartilaisuus ei ollut mikään meriitti Yhdysvaltojen konsulaatin silmissä. Hän harkitsi myös mahdollisuutta, että lähtisi ensin yksin matkaan ja Alina tulisi Olavin kanssa myöhemmin perässä. Väinö lienee saanut konsulaatista myönteisen päätöksen keväällä, koska talo Karkun Kutalassa pantiin myyntiin toukokuussa 1923. Yhdessä perhe uudelle mantereelle lähti. Höyrylaiva Stockholm lähti Göteborgista 9. päivänä syyskuuta 1923 matkustajinaan muiden muassa Väinö, Alina ja Olavi Selkee.
Niin liikkuivat kyläläiset jo sata vuotta sitten sekä Venäjällä että USA:ssa. Mistään huvimatkoista ei kuitenkaan ollut kyse. Työn ja paremman elämän perässä matkattiin.