Palataan vielä hiukan viimekertaiseen aiheeseen. Ikaalisten historiaa hyvin tunteva Margit Lumia kertoi, että Leutolan Erola on erotettu Leutolan Hakalan talosta. Hemming Jokinen osti tilan 1917 ja sai sille lainhuudot 1921 - 1922. Niinpä voimme unohtaa Isoröyhiön tässä yhteydessä.
Melkein seitsemän vuotta sitten oli puhetta maatalouskerhoista. 30-luvun lehtijutut tuovat asiaan hiukan lisävalaistusta. Siispä palataan aiheeseen nyt. Nimimerkki "Kerhosetä" julkaisi vuosittain Hämeenkyrön Sanomissa katsauksen maatalouskerhojen edellisen vuoden toimintaan. Näistä katsauksista käy ilmi, että kerhotoiminta oli alkanut Hämeenkyrössä 1928 tai 1929. 30-luvun lopussa kerholaisella oli viljeltävänään keskimäärin 200 neliömetriä. Hän kasvatti palstallaan sipulia, avomaan kurkkua, talvikaalia, porkkanaa, punajuurta, hernettä, sikurijuurta, perunaa, lanttua, rehukaalia, pellavaa, hedelmiä ja marjoja. Tarkempaa tietoa on esimerkiksi vuoden 1937 Hämeenkyrön Sanomissa. Kerholaisen voitoksi 1934 laskettiin 32 markkaa. Vuosikymmenen lopulla oli mainintoja myös eläinten hoitamisesta. Kerhoneuvojana toimi ainakin maatalousteknikko Eino Vähäkoski.
Haukijärven kerhon jäsenistä erilaisia palkintoja saivat Risto Haukipää, Pentti Kanerva, Viljo Lehto, Aili Valkila, Veikko Lehto, Salme Saarinen, Sointu Saarinen, Jorma Kivelä, Eero Kivelä, Annikki Kulmala, Aino Lähteenmäki, Kauko Mäkelä, Ilmari Mäkelä, Maire Nurmisto, Esteri Peltonen, Saara Peltonen, Rauha Syrjälä, Eeva Välimäki, Jalo Virtanen, Pauli Kanerva, Sulo Salomäki, Eino Toivola, Matti Mäkelä, Eeva Rajala ja Antti Ilomäki. Useimpien palstat olivat varmaankin kotitilan maalla, mutta niitä oli myös lastenkodin ja Pakkasen mailla.
Muisttieto kertoo, että Salomäessä oli 30-luvulla viljelypalstan lisäksi myös kuusentaimien kasvatusta ja mehiläistenhoitoa. Kummankin oli tarkoitus olla lasten ja nuorten vastuulla. Ei ole tietoa, liittyivätkö ne kerhotoimintaan. Ehkä kyseessä oli enemmänkin rahan ansaitseminen. Toiminta oli kuitenkin lyhytaikaista eikä kovin kannattavaa. Muutakin kylässä kokeiltiin. Väinö Suni ilmoitti 1930 lehdessä myyvänsä turkiskaniinin poikasia, englantilaista kantaa. Vastaava ilmoitus oli Kalle Kallioniemellä samana vuonna. Lisätiedot näistä perinteisestä maanviljelyksestä poikkeavista hankkeista kiinnostavat.