Lastenkodilta kohti Pukaraa

Muutaman sadan metrin päässä edellisistä on tien oikealla puolella Katajisto (Kataisto). Se on ollut Äärilän torppa, joka on perustettu 1873. Vuosisadan vaihteen rippikirjassa sinne on merkitty Kalkunmäen Ojanperän torpasta lähtöisin ollut torppari Isak Ismael Taavetinpoika, s. 1847, k. 1931. Joissakin lähteissä Ismael Katajisto mainitaan räätälinä.

Torppari Isak Katajisto halusi vuonna 1913 uusia torppansa vuokravälikirjan, Emma Erkkilä ei vuokrasopimusta enää halunnut tehdä. Vuokralautakunta piti torpan mailla katselmuksen ja asiaa jonkin aikaa harkittuaan päätti, ettei vuokravälikirjan uusimiseen löydy perustetta. Lautakunnan katselmuspöytäkirja on säilynyt. Kertokoon se tuonaikaisen torpan olosuhteista.

Isak Ismael Katajisto vaati vuokra-alueensa lunastusoikeutta 1919. Erkkilät eivät silloin vaatimusta vastustaneet, vaikka tarjosivatkin hänelle eliaikaista eläkettä, mihin taas Katajisto ei suostunut. Vuokralautakunta katsoi Erkkilän vuokra-alueiden sijaitsevan niin hankalasti lomittain talon viljelysten kanssa, että päätti pyytää maaherralta maanmittarin apua tilusjärjestelyihin. Erkkilät yrittivät saada Ismael Katajiston lunastusoikeuden kumotuksi Turun maanjako-oikeuden istunnossa elokuussa 1923. Oikeus piti maanmittausinsinöörin suorittamat tilusjärjestelyt muuten voimassa, mutta korotti Katajiston rakennusten ja puuston lunastushintaa. Asiaa käsiteltiin vielä korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1925. Katajisto itsenäistyi 1928. Tila muodostui kahdesta palstasta, kotopalstasta ja Naulaniityn palstasta.

Ismael Katajiston aikana talossa asuivat myös sisarukset Malakias Jalonen ja Hulda Huippula. Hulda toimi ompelijana. Malakias teki suutarintöitä. Hänen kerrotaan soittaneen harmonikkaa. Muistitieto kertoo myös Vihtori ja Hilma Ketolan asuneen Katajistolla sen jälkeen, kun he olivat muuttaneet pois Ketolasta.

Valkilat

Ismael Katajisto myi tilansa sisarenpojalleen Kalle Valkilalle (s. 1863, k. 1935). Hän oli syntynyt Kalkunmäen Ojanperän torpassa. Myöhemmin hän oli asunut itsellisenä Mahnalassa. Hän oli avioitunut 1920 Amanda Augusta Lahden (os. Takala, s. 1886 Lempäälässä, k. 1963 Mouhijärvellä) kanssa. Molemmat olivat avioituessaan leskiä.  Amandalla oli poika Erkki Lahti (s. 1907 Vesilahdella, k. 1969 Mouhijärvellä).  Muut lapset aiemmista avioliitoista eivät asuneet Haukijärvellä. Kallella ja Amandalla oli tytär Aili (s. 1921, k. 2012 Tampereella), joka avioitui seppä Jaakko Lindin (s. 1913 Mouhijärvellä, k. 1999 Tampereella) kanssa. Perhe asui Häijäässä. Vuonna 1937 kunta osti Katajiston.

Puolamäet

Vuonna 1938 taloon tuli Arvo (s. 1901, k. 1965) ja Fanni (os. Heikkilä, s. 1905, k. 1976) Puolamäen perhe. Puolamäet tulivat Parkanosta. Perheseen kuuluivat lapset

• Irja s. 1929 Parkanossa,
• Paavo s. 1930 Parkanossa, k. 1992 ja
• Bertta s. 1945.

Arvo Puolamäki oli töissä lastenkodissa. Paavo toimi postinjakajana. Hänet valittiin nuorisotyölautakuntaan 50-luvun lopussa.

Talo on edelleen samalla suvulla.

Uus-Pukarantien vasemmalla puolella ahteen sivussa oli Mäntysalo, jossa asui Jalosen perhe: Juho Jalonen (s. 1882, k. 1951) ja vaimo Hilma Maria (os. Tuominen, s. 1897 Kyröskoskella, k. 1972). Juho oli lähtöisin Huippulasta. Heillä oli lapset

• Eino, s. 1924,
• Niilo, s. 1927, k. 2002,
• Matti, s. 1929, k. 1988,
• Eeva, s. 1932 ja
• Irja (Laine), s. 1935.

Eino avioitui Maila Vehkaojan (s. 1925 Ruovedellä) kanssa. Tämä oli töissä lastenkodissa. He muuttivat 1955 Ruovedelle.  Niilo asui kotitalossaan Antilassa ja Matti Kyröskoskella. Eeva avioitui Semmi Lähteenmäen (s. 1923 Eurajoella, k. 2014 Sastamalassa) kanssa. Perhe asui Karkussa. Irja muutti 1957 Pirkkalaan.

Hämeenkyrön Sanomissa on vuonna 1922 julkaistu kertomus käräjillä käsitellystä Juho Jalosen pahoinpitelyjutusta. Juho oli poistanut Ismael Katajiston asunnosta humalaisen kyläläisen, jolloin tämä oli viiltänyt puukolla Juhon vasemman käden sormijänteet poikki niin, että Juho oli menettänyt suuren osan työkykyään. Puukkoa heilutellut parilalainen tuomittiin kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja korvauksiin Juho Jaloselle.

Juho ja Selma Perttu myivät 1922 tehdyllä kauppakirjalla Juho Jaloselle Mäntysalon tilan, joka tällä oli ollut jo aiemmin vuokra-alueena. Tilaa sanottiin toisinaan myös Huippulaksi. Talon pihassa, jyrkän kallion vieressä, oli ulkona leivinuuni, jota käytettiin vielä sotien jälkeenkin.

Jalosen perhe rakensi myöhemmin talon Antilaan. Mäntysalon rakennus oli pystyssä pitkään tämän jälkeen. Saunarakennus on edelleen olemassa.

Viimeisenä tämän tien varressa, entisen Ritalan paikkeilla on Kopperoinen. Tilan perustivat talvisodan jälkeen Albert (s. 1903 Vpl Pyhäjärvellä) ja Aune (os. Väyrynen, s. 1911 Antreassa, k. 1976) Kopperoinen. Heillä oli lapset

• Tenho s. 1931 Vpl Pyhäjärvellä, k. 2000 ja
• Eino s. 1933 Vpl Pyhäjärvellä, k. 2023.

Talossa asui 50-luvulla myös Aune Kopperoisen äiti Amalia Nuora (ent. Väyrynen, os. Kekkonen, s. 1887 Muolaassa, k. 1956).

Albert Kopperoinen toimi verolautakunnassa, Keskustapuolueessa, maataloustuottajissa sekä sähköosuuskunnan rahastonhoitajana.

Tenho Kopperoinen avioitui 1958 Lahja Rautiaisen (s. 1929 Vpl Pyhäjärvellä, k. 1995) kanssa. Perheeseen kuului neljä lasta. Tenho työskenteli metsätarkastajana. Tilan omistivat myöhemmin Eino ja Raili (os. Oikari, s. 1934 Jyväskylän mlk, k. 2021) Kopperoinen. Perheeseen kuului kaksi tytärtä. Eino Kopperoinen kuului kansakoulun johtokuntaan.

Kopperoiset asuivat talvisodan jälkeen Antilassa ja Tuomistolla, mistä palasivat Karjalaan. Ennen oman talon valmistumista perhe asui Kivimäessä.

Kopperoisen talo, mahdollisesti 60-luvulla. Kuva on Eino ja Raili Kopperoisen arkistosta.

Jos pikkutietä kulkee eteenpäin muutaman sata metriä, tulee vastaan Ritala. Se näyttää olleen Äärilän torppa, joka on Hämeenkyrön historian mukaan perustettu 1884. Viimeinen torppariperhe on muuttanut pois 1897. Ritala erotettiin itsenäiseksi tilaksi, mutta pysyi Erkkilöiden omistuksessa, kunnes kunta osti sen päätilan mukana 1928.

Jossain vaiheessa Ritalassa ovat asuneet  Söderlingit. Parilassa asuivat 1900-luvun alussa  Äärilän muonarenki, myöhemmin itsellinen Kaarle Kustaa Ritala (s. 1878 Kullaalla) ja hänen vaimonsa Wendla Amanda Kaarlentytär (os. Koskela, s. 1883 Kauvatsalla). Heillä oli lapset Vilho Antero (s. 1905, k. 1943 Porissa) ja Otto Eerikki (s. 1907 Kullaalla).  Muistitiedon mukaan viimeisenä vanhassa Ritalassa asui Leppäkosken perhe. Todennäköisesti kyseessä oli edellä mainittu Kalle Ritala perheineen. Hän ilmoitti  1906 Kansan Lehdessä muuttavansa sukunimensä Leppäseksi. Rippikirjoissa käytetään myös nimeä Leppäkorpi. Perhe muutti 1908 Kullaalle. Muistitieto kertoo, että asuinrakennus paloi eikä sitä enää rakennettu uudestaan.

Kunta rakennutti myöhemmin Ritalaan mökin, joka oli tarkoitettu läheisellä suolla työskennelleille miehille. Mökissä asui 1930-luvulla Laineen perhe. Frans Emil (s. 1884 Laviassa, k. 1967 Suodenniemellä) ja Anni (os. Lehtinen, s. 1889 Suodenniemellä) Laineella oli lapset

• Tekla Maria, s. 1909 Laviassa, k. 1956,
• Anton Fabian, s. 1910 Laviassa, k. 1979,
• Olavi August, s. 1912 Kullaalla, k. 1942 sotavankeudessa Neuvostoliitossa,
• Emil Teodor, s. 1915, k. 1980,
• Hulda Matilda, s. 1917 Parkanossa, k. 1918,
• Laina Amanda, s. 1921,
• Martta Emilia, s. 1922,
• Hilma Aurora, s. 1924 ja
• Lauri Johannes, s. 1928, k. 2012 Nokialla.

Perhe tuli ensimmäisen kerran Hämeenkyröön Kullaalta 1913. He muuttivat Parkanoon, mutta palasivat 1917. He asuivat ensin Tokoisissa ja sitten ainakin Heinijärvellä, jossa Frans Laine oli muonarenkinä Hillulla. 20-luvun alussa Laineet asuivat Kalkunmäessa. He tulivat Pakkaselle vuoden 1925 aikoihin. Ritalaan he muuttivat viimeistään 30-luvun alussa ja sieltä pois saman vuosikymmenen loppuvuosina. Myöhemmin he lienevät asuneet Heinijärvellä ainakin jonkin aikaa, koska Frans Laine on henkikirjoissa merkitty Hämylän työmieheksi.

Anton avioitui Sanni Rintalan kanssa. Avioliitto päättyi kuitenkin eroon. Emil avioitui Martta Ryytin (s. 1917 Haapavedellä, k. 1987) kanssa. Laina muutti 1943 Viljakkalaan ja 1949 Tampereelle. Martta avioitui Veikko Väätäisen kanssa ja oli töissä kumitehtaalla Nokialla. Hilma muutti 1941 Nokialle.

Mökki purettiin 30-luvun lopussa ja siirrettiin lastenkodin lähelle. Ritalan paikalle rakennettiin myöhemmin Kopperoinen.

Läheisellä Ritalanvuorella sijaitsi aikoinaan kolmiomittaustorni. Sen rakensivat 1910-luvulla venäläiset kartoittajat. Heidän työnsä pohjalta valmistui kartta, jossa Haukijärven aluekin näkyy.

Frans Laine. Kuva kuuluu Pentti Järvelän kokoelmiin.