Jatketaan vielä Tampereelle muuttaneiden muuttokirjoista. Katsotaan tällä kertaa vuoden 1921 tilannetta. Kylään liittyviä muuttajia oli tuolloin vähemmän, vain neljä kappaletta. Vuosien 1921 ja 1922 muuttokirjat ovat tärkeitä sen takia, että rippikirjoja on digitoitu vain vuoteen 1920 saakka. Lisäksi niissä saattaa olla tietoja, joita rippikirjoissa ei ole, kuten osoitteita.
Apteekkari Oskar Severin Haapanen perheineen muutti kaupunkiin Valkealan Kouvolasta. Hän oli Eino Haapasen veli. Perhe asettui asumaan osoitteeseen Palomäentie 13. Luultavasti talo on edelleen olemassa. Ehkäpä Eino Haapanen tuli seuraavana vuonna heidän luokseen. Tosin hän muutti pian Huittisiin.
Iida Lydia Yliviidanoja (Mäkinen) tuli Tampereelle helmikuussa 1921. Muuttokirjassa hänet merkittiin torpparintyttäreksi. Kirkonkirjat eivät aina olleet ihan ajantasalla mitä tilojen omistussuhteisiin tuli. Muuttokirjaan ei ole merkitty, mitä hän tuli kaupunkiin tekemään. Osoite oli Tammelankatu 11, Aamulehden talo. Taloa ei enää ole olemassa.
Torpanpoika Haukijärveltä Väinö Selkee muutti kirjansa Tampereelle maaliskuussa samana vuonna. Hänelle on merkitty ammatiksi kirvesmies, ja hän muutti asumaan osoitteesseen Läntinenkatu 42. Katu taitaa nykyään olla Näsilinnankatu. Talo on purettu. Muuttokirjasta käy lisäksi ilmi, että hän oli päässyt ehdolliseen vapauteen maaliskuussa 1920 ja hän oli menettänyt kansalaisluottamuksensa. Kyse oli vuoden 1918 tapahtumista ja valtiorikosylioikeuden tuomiosta.
Seuraava tulija liittyy edelliseen. Tilallisentytär Kylmäkoskelta Aliida (Alina) Johanna Oskarintytär Välkki otti muuttokirjan marraskuussa 1921 siirtyäkseen Hämeenkyröön. Hän kuitenkin toi muuttokirjan Tampereelle. Siinä kerrotaan, että hänet oli 21.10.1921 vihitty kirvesmies Väinö Vihtori Selkeen kanssa. Tiedämme siis nyt, että Väinö ja Alina Selkee asuivat ainakin jonkin aikaa Tampereella ennen kuin muuttivat Yhdysvaltoihin.
Sitten pari lisäystä Haukijärvellä aiemmin käytössä olleisiin sanoihin. Kirjoitettuani silkkihuiveista muistin, että tavallinen päässä pidetty huivi oli liinanen. Silakoiden pyynnin kieltäminen toi mieleeni, että osa kyläläisitä taisi minun lapsuudessani puhua silahkasta.