Suomessa ensimmäinen sukunimilaki tuli voimaan 1921. Siihen saakka lisänimien käyttöä ei ollut millään tavalla säädelty. Toki niitä käytännön syistä käytettiin, sillä Taavetti Juhonpoikia oli Hämeenkyrön seurakunnassakin sen verran, että heidät piti jotenkin erottaa toisistaan. Seuraavassa muutama esimerkki Haukijärveltä.
Vihtori Anselmi Kallenpoika oli renkinä Jumesniemen Kärjellä, kun hän avioitui Matilda Josefiinansa kanssa. 1878 hän siirtyi torppariksi Kärjen Salmensivun torppaan. Tilda-tyttären syntyessä 1881 isäksi merkittiin torppari Viktor Anselm Salmensivu. Kasvanut perhe muutti 1893 Kalkunmäen Tiipiän Ihantolan torppaan. Niinpä lapsia kastettaessa ja vanhempien lasten avioituessa kirjattiin nyt sukunimen tapaan Ihantola. Vuoden 1914 aikaan Vihtori ja Josefiina ostivat pienen tilan, jota kutsuttiin Salomäeksi. Asiakirjoissa heistä käytettiin tämän jälkeen toisinaan Ihantolan nimeä, toisinaan taas Salomäkeä. Jossain yhteydessä olen nähnyt molemmatkin. Ihantolaan perhe sitten kuitenkin päätyi lukuunottamatta nuorimmaista Väinöä, josta tuli Salomäki. Tämä tarina on hyvin tavallinen. Samanlainen voitaisiin kertoa vaikka kuinka monesta kyläläisestä.
"Sukunimi" siis vaihtui asuinpaikan mukaan. Sen saattoi ennen tuon lain voimaantuloa kuitenkin vaihtaa halutessaan muutenkin. Veljesten jäljillä-tekstissä kerroin Metsäsen veljeksistä, jotka käyttivät nimiä Suominen, Virtanen ja Metsänen. Pappi kirjasi uuden nimen kinkereillä, ehtoollisella käytäessä tai muussa virallisessa yhteydessä. Näidenkin nimeä vaihtaneiden yhteydessä merkittiin usein kaksi nimeä. Virtanen eli Metsänen. Se auttoi pysymään selvillä siitä, kenestä oli kyse.
Eivät nimet silti kaikilla vaihtuneet. Pitkään samassa talossa tai torpassa asuneet käyttivät asumuksensa nimeä, kuten vaikka Pertut tai Koskelassa asuneet Mäkelät. Ja sitten olivat vielä Söderlingit. Juho Söderling oli syntynyt Noormarkussa 1862. Hänen äitinsä isoisä oli ottanut 1820-luvulla nimen käyttöön ryhtyessään lukkariksi. Nimi seurasi sukupolvelta toiselle, vaikka välillä asiakirjoissa heistäkin käytettiin vain etu- ja isännimeä. Toisinaan nimen kirjoitusmuoto oli Seuderling. Heistä ei siis tullut Antiloita, vaikka Söderling-nimi vääntyi haukijärveläisten suussa moneen muotoon. Lapsista tosin Otto muutti sukunimensä 30-luvulla Sarjoksi. Hiukan vastaava tapaus on Kinkki, joka on peräisin Mouhijärven Vestolan Kinkiltä. Taavetti Kinkin isä Isak tuli sieltä Viidanojankulmalle 1830-luvulla. Ilmeisesti perhe rakensi muutaman vuoden jälkeen mäkitupansa, joka sai nimen Isakin kotitalon mukaan.
Lähteinä on käytetty Hämeenkyrön, Mouhijärven, Noormarkun, Porin kaupunkiseurakunnan ja Ahlaisten kirkonkirjoja